Kuukausi: tammikuu 2009

Sentosa (10. Päivä)

Viimeinen kokonainen päivä edessä Singaporessa. Nopeastihan tämä aika nyt menikin ehkä vähän liiankin nopeasti. Jossain vaiheessa ennen reissua epäilin että tulee aika pitkäksi mutta ehei, kolmeksi päiväksi riittäisi vieläkin nähtävää ja tehtävää.

Aamulla oli tyyny vähän liiankin hyvin asemoituna kun kännykän herätys klo 8 oli mennyt ihan ohi. Joten se siitä aikaisesta lähdöstä. Ylös kymmenen jälkeen, aamiaista ja liikenteeseen. Mennessä metrolle kiersin vähän eri reittiä nyt ja tavallaan tuossa matkalla avautui toisenlainen kuva ”puhtaasta” Singaporesta. Tai siis kyllähän noilla turistialueilla (metroasemat, boat ja clarke quayt, orchard road jne..) on suhteellisen puhdasta ja siistijöitäkin näkee. Sen sijaan tuon aljunied roadin sivukatuja kun käppäilin niin siinä oli useammalle kadulle roskia leviteltynä pitkin poikin, en tiedä onko kenties tämän uudenvuoden juhlinta aiheuttanut katkosta jätteiden keräykseen tai jotain.. Kuitenkaan jäteastioita en nähnyt. Täydensin Aljuniedin asemalla myös käteisvarantoani 100 singaporen dollarilla.

Suuntana oli Sentosan saari, Singaporen eteläpuolella (googlesta löytyy lisää perustietoa paikasta). Metrolla siis Harbourfront asemalle (vaihto Outram Parkissa, lipun hinta muistaakseni 1.60SGD). Siitä on muutamia vaihtoehtoja itse saarelle menoon; juna, bussi, pikavene ja köysirata. Noista kaksi ensimmäistä taitaa olla ilmaisia, sisäänpääsymaksu saarelle on sen sijaan 2SGD kaikilta tulotavasta riippumatta. Elämyksiähän tässä ollaan osaltaan hakemassa joten köysiradalle (menopaluulippu 12.90SGD ja yhdensuuntainen dollaria vähemmän). Sai hetken hakea tuota köysiradan harbourfrontin asemaa, vaikkakin opasteet olivat suhteellisen selvät ja niihin olisi vain pitänyt luottaa. Asema löytyi lopulta ja siitä hissillä toimistotalon 15.kerrokseen jossa itse asema oli. Viimeksi olen tainnut olla köysiradalla vuonna 1999 kolmardenin eläinpuistossa. Ja kyllähän siinä hetken aikaa olikin jännät paikat kun kori lähti liikkeelle kerrostalon uumenista. Mutta hienot maisemat kyllä oli, sieltä näki ehkä parhaiten saaren kaupunginpuoleiseen osaan tulevat laajennukset (nimi taisi olla Sentosa Resorts) minkä pitäisi olla valmista 2010. Aivan älyttömiä rakennelmia siinä, huh. Olisi kyllä todella mielenkiintoista nähdä alue valmiina joskus. Samoin osa saarella olleista opasteista oli minusta hieman epätarkkoja, ehkäpä kaikki tulee kuntoon sitten aikanaan.

Köysiradan päätösasema on imbiah lookup nimisellä alueella aikalailla saaren keskellä. Saarella oli myös menossa jokin kukkafestivaali joten muutamassa paikassa imbiahilla ja siitä alaspäin palawanin rannalla oli tosi hienoja kukka-asetelmia kyllä. Otin parit kuvat, mutta eipä ne nyt mitenkään järin hienoilta näyttäneet enää kameran ruudulla.

Palawanin ranta-alue on aika iso, hiekkaa ihan riittävästi. Jotkut pelaili rantalentistä, toiset grillailivat itseään huonohkolla tuloksella ja kolmannet uivat. Lämpötila oli yhdessä vaiheessa päivää +33 vaikkakin oli pilvistä. Rannan keskellä oli pienehkö ”saari”, aasian mantereen eteläisin piste jonne pääsee kuivin jaloin. Olihan se jotenkin vähän tekemällä tehdyn oloinen, riippusilta kun siihen oli rakennettu. Pari kolmikerroksista näköalatornia siinä oli. Tosin näkymiä merelle päin siitä ei juurikaan ollut, kun näkyi lähes pelkästään laivoja. En paljoakaan niistä tiedä mutta veikkaisin niiden olleen öljytankkereita pääosin.

Myöhäisenä lounaana söin palawanin intialaisessa rantaravintolassa (Samundar). Lounastarjouksessa oli kanakeittoa alkuun ja ”indian rice” pääruoaksi yht. 16SGD++. Settiin kuului lisäksi joku intialainen leipä alussa dipattavan chilikastikkeen kera, jälkkäripuolella palanen jäätelöä ja kahvi/tee. Tuossa oli mielestäni kyllä hinta-laatusuhde kohdallaan jos missä.

Jatkoin matkaani siitä palawanin alueelta beach tramilla (paras suomennos lienee rantaratikka mutta pyörillä) siloso rannalle. Kulkupelinä oli uudehko volvon nivelbussin tapainen mistä katto oli leikattu peräosasta pois. Kätevää. Siinä lähellä olisi ollut Fort Siloso mikä on kaiketi sotamuseo toisen maailmansodan ajalta. Kello alkoi olemaan jo melko paljon joten päätin jättää Fortin alueen käymättä vaikkakin kieltämättä se olisi ollut hieno paikka. Valitsin Underwater Worldin (lippu 22.90SGD), akvaariosysteemi minkä vetonaulana oli selkeästi läpinäkyvä tunneli jossa liukuhihna. Olihan se ihan siisti kokemus, rauskuja ja jotain pienempiä haikaloja tunnistin. Akvaariolippuun kuului myös palawanin rannan lähettyvillä sijainnut Dolphin Lagoon, keinotekoinen laguuni missä delffiinishow. En nyt varmaan lähes 15 vuoteen ole särkänniemessä käynyt mutta veikkaisin että aika samanlainen kummassakin. Rannalla oli kuitenkin ihan kiitettävästi väkeä seuraamassa esitystä. Ja eikä showssakaan mitään vikaa ollut, ihan viihdyttävää katsoa.

Akvaarion ja delffiinishown jälkeen palailin imbiahille. Tarkoitus oli käydä katsomassa Images of Singapore museo missä olisi ollut vahakabinetti ja kaikkea. Kello oli kuitenkin yli seitsemän illalla joten se oli kiinni. Höh.

Paluumatka köysiradalla, hieno katsella kaupunkia pimenevässä illassa. Matka jatkui metrolla harbour frontista clarke quayn asemalle. Meinasin käydä ottamassa parit oluet siinä viimeisen illan kunniaksi mutta alkoi siinä määrin ramaisemaan joten se jäi sitten. Central keskuksen Burger Kingissä päätin laittaa ”elämä risaiseksi”, iltapalaksi Whopper mukaan ja taksilla hotellille. Kyyti maksoi 9,70 joten kyllähän se keskiviikkoinen kuski taisi viilata linssiini ihan urakalla. No meni jo… Ja huomenna sitten pattajalle.

Chinatown ja Orchard Road (9. Päivä)

Aamulla heräilin siinä kymmenen aikoihin. Varmaan ensimmäisiä positiivisia kommenttejani hotellista on se ettei kaiketi ole kovinkaan paljon asukkaita eikä kovinkaan moni kulje käytävällä joten saa nukkua rauhassa yöllä (huoneen ovi on melko kevyttä tekoa joten hissin- ja muut äänet kuuluu melko selkeästi sisälle). Aamiaiseksi vakiosetit, kahvia, leipää ja kuppikeittoa.

Suihkun kautta keskustan suuntaan. Matkalla metroasemalle postitin kortit tuosta Geylangin postitoimistosta, 6 kpl postimerkkejä 3SGD. Ajelin metrolla chinatownin viereiselle asemalle, Outram Parkiin. Kävelin siitä chinatownin läpi pääkatua myöden kohti Clark Quayn aluetta. Muutamassa ostoskeskuksessa kävin ja yhdestä ostin jotain pientä tuliaistarviketta (oli muuten jonkin verran edullisempaa kun ei olut ihan turistialuetta se). Muutamat ”rumpuryhmät” lava-autojen lavalla tuli myös nähtyä. Liittyy tähän kiinalaiseen uuteenvuoteen ja sen juhlintaan. Perjantaina olisi illalla Chingay 2009 paraati, isoja katsomoita on pystytettynä sillalle boat quayn ja merlionin patsaan välissä. Eli voisi sanoa että kunnon bileet, kun kestää useamman päivän.

Tietä kun eteenpäin jatkoin tuli eteen se Central ostoskeskus, jonka bongasin edellisenä iltana taksin ikkunasta. Siinä oli ensimmäinen (!) nettikahvila jonka löysin. 3SGD maksoi tunti, ihan ok hinta sinäänsä. Hyvä että pääsi vähän päivittämään tietoja pankkitilin saldosta sun muusta.

Centralilla söin ”lounaaksi” toastin ja kahvin O’briens kahvilassa, jotakuinkin 15 SGD maksoi. Siinä paikassa oli myös wifi käytettävissä joten sain lähetetyksi parin viime päivän merkinnät kommunikaattorin muistista. Viime vuoden reissulla sain vähäisestä kännykkädatan käytöstä lähes viidenkympin laskun, joten jos pystyisi vielä vähän siitä karsimaan… Kiertelin kaartelin aikani siinä Centralilla, moni putiikki siellä oli kiinni vieläkin ja nekin jotka auki olivat enimmäkseen vaatekauppoja. Oma garderooppini ei nyt ole pahemmin päivitystä vailla.

Centralilta jatkoin matkaani metrolla (asema Clarke Quay) orchard roadin asemalle. Oli muuten varmaan sata porrasta katutasosta metroasemalle siinä CQ:lla , huh jos ne pitäisi ylös tulla. Katselin karttaa ja päätin ottaa suunnan kohti Plaza Singapuraa. Matkalla näkyi ostoskeskus toisensa perään, muunmuassa Ngee Ann City mikä on se kaikkein suurin ostoskeskus Singaporessa kaiketi. Muutamassa niistä kävin sisällä, mukaan ei tarttunut muutakuin partakone (10SGD) joka unohtui pakata mukaan. Ensimmäistä kertaa olikohan Midpoint Orchard keskuksessa törmäsin ”tuputusmyyntiin” mitä näkee melko paljon eräissä Thaimaalaisissa ostoskeskuksissa. Tuumailin myös että olen nauttinut suuresti Singaporesta kun ei kukaan ole tuputtamassa mitää ostettavaa saati sitten ”pussy ping pong” tai vastaavia ohjelmanumeroita joita ainakin Bangkokissa näytti olevan lähes joka kadunkulmassa joku myymässä. Tokihan tuossa hotellikadulla on ”lihakauppa” avoinna iltapäivästä alkaen, mutta kun ajattaa taksin riittävän lähelle ei (ongelmaan) tarvitse pahemmin ottaa kantaa. Orchardilta löytyi myös Singaporen turistineuvontakeskus, ei tosin ollut suuremmalti sinne asiaa mutta kävinpähän pyörähtämässä.

Plaza Singapuralle kun pääsin (taas yksi ostoskeskus) alkoi satamaan. Ihanan raikasta tuli ilmasta hetkeksi. Tosin on täällä muutenkin paljon raikkaampi ilma kuin Bangkokissa, näennäisesti voisin sanoa autoja olevan saman verran molemmissa kaupungeissa. Ehkä täällä liikenne on suunniteltu sen verran paremmin ettei jonoissa tarvitse ihan niin paljoa seisoa. Taksitolppiakin täällä näyttää olevan melko monessa paikassa, jokaisessa havaitsemassani tolpassa on lisäksi tarkka sijaintikoodi minkä avulla voi tilata tolpalle auton jos siinä ei yhtään ole.

Täällähän tuo taksin hinnasto on aika moniportainen, taidan tehdä siitä oman juttunsa sitten kunhan kotiutumisen aika on. Olisi ihan mielenkiintoista kuulla muiden mielipiteitä siitä että voisiko samantapainen hinnoittelu toimia Suomessakin.

Kunhan sade loppui noin vartin päästä jatkoin matkaani Plaza Singapuralta (metro Dhoby ghaut) Bugisin alueelle. Söin siinä lähettyvillä olleen IOI plazan (sijainti albert streetilla, ehkä?) kivijalassa illallista ”crispy noodles”. Yllättävän hyvää oli, en nyt ihan varma ole mitä kalaa siinä oli, vaaleata se oli kuitenkin ja mustia laikkuja. Mustekalaa? Paluumatkalla tutustuin Bugis Street ostosalueeseen. Sielläkin näin näitä kiinalaisen uudenvuoden juhlijoita, sain videollekin jotain otettua.

Bugisilta tulin metrolla Boat Quayn alueelle (metro Raffles City). Mukava paikka kun voi seurata illan hämärtymistä rauhassa, laivat lipuu joella eestaas ja tuulenvire käy hitaasti – ei tule liian kuuma ainakaan. Ehkäpä tuollainen jokiristeily (tai Singapore Flyer) olisi ollut vieläkin parempi kokemus illalla pimeän aikaan kun olisi todenteolla nähnyt kaupungin valot. Pari Hoegaardenia happy hour tarjouksesta a’ 9 SGD.

Sitten taksilla hotellille, tämän kertainen kuski taisi kusettaa tyhmää turistia 18SGD:n hinnallaan, kello ei kuitenkaan ollut vielä edes kymmentä ja yöhinnat tulee kaiketi käyttöön puoliltaöin. Tosin nyt ei ole public holiday enää, jolloin taksikyyti on normaalia edullisempaa jos ymmärsin hinnaston oikein. Auto oli ihan normaalin taksin näköinen mutta nyt kun katsoin käsinkirjoitettua kuittia niin siinä lukee vain limousine service ilman mitään tarkempaa firman nimeä.. Mene ja tiedä sitten. Jos huomenna ajaisi saman matkan toisella taksilla niin sitten tiedän.

Huomenna olisi myös tarkoitus lähteä tutustumaan Sentosan saareen. Se eläintarhan reissu taitaa jäädä tällä kertaa käymättä, mutta sen verran hyvän vaikutuksen tämä valtio on minuun tehnyt joten eiköhän sitä toistekin tule tänne tultua. Periaatteessa Singapore käy ihan hyvin Bangkokin tilalla loman kaupunkikohteena kun ei lentoaikakaan ole sieltä kuin pari tuntia ja lentotarjontaakin on riittävästi. Ja voisin väittää että täällä on shoppailumahdollisuudet lähes yhtä hyvät mitä BKKssa. Kuitenkin voisin veikata että turistien linssiin viilaamista ja muuta tapahtuu vähemmän.

Raffles Hotel ja Singapore Flyer (8. Päivä)

Lueskelin eilen illalla ennen nukkumaanmenoa jotain lehteä minkä nappasin hotellin alakerrasta mukaani. Sen mukaan eilen 26.päivä oli kiinalaisen uuden vuoden ensimmäinen päivä ja tänään toinen. Molemmat ovat myös yleisiä vapaapäiviä kouluista, töistä jne.

Aamulla heräilin siinä yhdeksän jälkeen, aamiaiseksi paahtoleipää (ilman paahtoa), teetä ja nuudelikeittoa. Ihan jees olosuhteet huomioon ottaen. Metrolla kaupunkiin, voisin tarkentaa etäisyydeksi hotellilta asemalle noin 0,8km. 1.20SGD maksoi lippu jälleen vaikka jäinkin yhtä asemaa aiemmin pois mitä eilen. Ei ollut mitään tarkkoja suunnitelmia mihin mennä joten lähdin City Hallin asemalta kohti Raffles hotellia. Tosi hieno paikka kaiken kaikkiaan se, useampia rakennuksiahan siinä on. Ymmärsin melko nopeasti miksi siinä hotellissa maksaa yö listahinnaltaan 600SGD. Varsinaisen hotellirakennuksen taakse oli rakennettu eräänlainen premium-ostoskeskus missä oli useita pikkuputiikkeja. Monet niistä tosin oli kiinni tämän yleisen vapaapäivän takia. Hotellin oma matkamuistomyymälä oli tosin auki, ostin postikortteja ja pari jääkaappimagneettia. Melkoisen hinnakkaita olivat muut tuotteet. Sellainen hotellin posliini(?) pienoismalli olisi maksanut 50SGD, pirun hieno sinäänsä. Pitää vielä miettiä josko sellaisen ostaisi myöhemmin..

Toki kun Rafflesiin asti on päästy, pitää nauttia yksi Singapore Sling -drinkki. Minikertauksena historiasta sen verran että tuon drinkin kehitti ko. hotellin baarimikko 1910-luvulla ja jostain olen lukenut arvioidun määrän paljonko sitä on tarjoiltu Rafflesissa pelkästään. En muista sitä enää, mutta iso oli luku kuitenkin. Olihan se ihan hyvää, ei voi kieltää. Lueskelin myös etukäteen että tuota drinkkiä myydään nykyään hotellilla niin paljon että se on tehty tiivisteeksi jo aiemmin ja siitä tehdään asiakkaille drinkit. Niin ja taisi se olla meikäläisen kallein yksittäinen drinkki mitä olen juonut, listahinta 23 SGD++ ! Siinä oli hotellin alueella useampia paikkoja mistä voi drinkin tilata. Päädyin itse lopulta siihen Courtyardille eli sisäpihan terassille.

Jatkoin matkaani Rafflesilta suntec mall city ostoskeskukseen, ei mitään ihmeellisempää siellä vaikkakin pitäisi olla yksi suurimmista Singaporessa. Monet putiikit kiinni myös siellä. Siitä ylikulkusiltaa pitkin jatkoin vieressä olleeseen Marina ostoskeskukseen. Söin lounasta yläkerran ruokatorilla. En nyt ihan varma ole mitä se oli, suomalainen vastine varmaan aika lähellä karjalanpaistia tulisemmalla kastikkeella. Ihan hyvää ja täyttävää oli. Hinta 8SGD veden kanssa (itseasiassa serveteistä veloitettiin 0.3SGD lisää).

Jatkoin matkaani rantaa kohti. Näin etäällä Singapore Flyerin, maailman isoin maailmanpyörä siis. 28 vaunua ja yhteen vaunuun menee max. 28 hlöä. Sinne siis. Matkalla ihmettelin että mikäs katsomo tässä on merelle päin… Lippu flyeriin maksoi 29.5 SGD eli ei mikään halpa juttu. Tosin sinne oli mentäessä lähes samanlainen turvatarkastus mitä lentokentälle (reppu läpivalaistiin jne.). Lainaksi sai myös luurit ja vastaanottimen joista pystyi kuuntelemaan selostusta.

Ja olihan ne melkoiset maisemat, wow. Näki miten pieni suuri kaupunki tämä on. Todella tiukasti rakennettu paikoin, mutta taas toisaalta lisää rakennetaan kokoajan esim. Marina Bayn alueelle vastarannalle flyerista. Ja ne laivat meren rannan läheisyydessä, niitä oli varmastikin yli sata. Huomasin jo eilen lentokoneesta että nyt on muuten hieman enemmän botskia mitä esimerkiksi Helsingissä. Ja niiden tyhjien katsomoiden tarkoituskin selvisi. Siitä katsomon edestähän menee Singaporen Formula1-katurata! Nolottaisi kyllä nyt jos olisin ääneen asiaa aikaisemmin ihmetellyt. Kyllähän viime vuonna niitä kisoja tuli telkkarista katsottua (ensimmäinen F1-iltakisa) ja näytettiin muunmuassa Flyeria useammankin kerran. Kierros maailmanpyörässä kesti muuten aika tarkalleen 25 minuuttia.

Siitä kun ulos pääsin, jalkauduin katsomaan rataa vielä tarkemmin. Varikkopilttuut ja lähtösuora, jotenkin tuntui hienolta olla ”pelipaikoilla” vaikkei mitään kisaa ollutkaan nyt. Varikkopilttuun yhteydessä ollut lämpömittari näytti +33, ihan riittävästi siis. Käppäilin siitä rantaa myöden ”durianeiden” (Singaporen konsertti- ja teatterikeskus) lähelle ja sillan yli toiselle puolen, merlion (merileijona?) patsaalle. Sen näki jo flyeristä ja kun tulin itse tuntia paria myöhemmin paikalle niin paikka oli edelleen mustanaan turisteja. Vaikkakin olihan se hieno patsas. Löysin siitä läheltä sillan alta(!) Starbucksin kahvilan josta ostin ”iced coffee” eli jääkahvia. Aika jees, viilentää mukavasti.

Siitä sitten hyppäsin hetken mielijohteesta turistijokilaivaan joka ajaa jokea ylös Clarke Quaylle asti. 13SGD maksoi lippu jolla olisi päässyt samalla rahalla takaisin merlionille. Päätin kuitenkin jäädä kyydistä pois Clarke Quayn (CQ) vastarannalla jossa oli ”päätepiste” ja vene lähti takaisin alaspäin. Siinä oli central ostoskeskus, melkoisen iso se on kyllä. Sillan yli ja CQ:n aluetta tutkailemaan. Hauskasti rantaravintoloiden ulkotilat muistuttivat kuin jotain huvipuistolaitetta. Siellä sisäkujalla oli ”sairaalaravintola”. Aika hauska idea kyllä, terasilla oli muunmuassa pyörätuoleja istuimien tilalla, sairaalasänkyjä sohvina ja katossa leikkaussalilamppuja. Hetimmiten CQ:n vieressä oli Xtreme Swing paikka, missä toinen laite on kuin jättimäinen keinu ja toinen on kuin benji-hyppy väärinpäin, eli maasta taivaalle. Otin videoakin siitä, saas nähdä onnistuuko. En kyllä itse uskaltaisi, sen verran heikot hermot on…

Illalliseksi söin hawaian pitsan italialaisessa ravintolassa CQ:n alueella. Se ja tuoppi tigeria, 36SGD. Ei erityisen halpaa mutta ei nyt ylikallistakaan. Tilavuusmitoissa on jotain häikkää täällä, pint oli 0,5l tuoppi täyteen (eli aika lähelle oikein) Flyerin ravintolassa (12SGD) mutta esim. CQ:lla pint olikin 0,4l (15SGD). No eipä tuolla nyt niin suurta merkitystä ole. Ensimmäinen oma kosketukseni Singlishiin (paikallinen kieli, englantia siis pienin muutoksin) oli muuten tuossa italialaisessa paikassa kun kysyin ”Can i pay with credit card?” ja vastaus ”Can!”.

Illallisen jälkeen sain vähän haeskella 7-eleveniä, ostin lopuiksi aamuiksi kuppikeittoainekset valmiiksi ja pullovettä. Sitten taksilla hotellille takaisin, 6.80SGD maksoi. Jonkin verran olen nyt käytellyt täällä ravintoloissa ja isommissa kaupoissa luottokorttia jotta tuo kentältä nostamani 200 SGD riittäisi. Saas nähdä.

Tosi harvassa on täällä nettikahvilat/wifi-pisteet jos vertaa vaikka Bangkokiin missä varmaan joka toisella soilla on nettikahvila. Ensimmäisen nettikahvilan näin nyt illalla siinä central ostoskeskuksessa. Illalla kirjoittelin hotellilla postikortit valmiiksi jotka voisi huomenna sitten postittaa. Nukkumaan puolen yön jälkeen. Hotellin telkkarista tuli Niemisen ja Nalbandianin matsi, jonka Jarkko hävisi. Australian avoimet oli turnauksen nimi, en tiedä oliko kuinka vanha matsi sitten.

Singapore (7. Päivä)

Aamusella kahdeksalta ylösnouseminen oli jotenkin normaaliakin vaikeampaa. Tiedä sitten miksi nukuttais niin kovasti. Hotellilta aamiaiseksi paistettua riisiä possun kera (190b ++). Tsekkasin itseni ulos siinä puoli kymmenen aikoihin, kokonaislasku joitain kymppejä auki 5 000b (pari putelia tuli otettua kalliista minibaarista). Ehkäpä tonnin luokkaa bateina oli säästöä kun vihdoin swiss parkista pois.

Taas purnaan noista taksihommista, kolme taksia pysäytin sukhumvitin varrelta, ”no meter to airport” oli se yleisin vastaus. Ja 500b sopimushinta oli ainoa mitä tarjottiin. Kyse ei ole rahasta, tuo noin 11 euroa ei ole paha hinta puolen tunnin ja noin 25km matkasta, jos ajattelee mitä sama maksaa Suomessa. Mutta jos ollaan mittaritakseja niin sitten niitä tulisi myös käyttää. Sain tällä viikolla lisäinfoa tulevasta junayhteydestä kentän ja kaupungin välillä. Se onkin erillinen systeemi skytrainista ja pääasema tulee rautatieaseman(?) yhteyteen. Toivottavasti tulee kuitenkin vaihtoyhteys skytrainiin. Voisi olla että seuraavan kerran tulen Bangkokiin kentältä junayhteydellä – eiköhän se muutamassa vuodessa nyt valmistu.

Kentällä olin sitten ajoissa, noin puoli yhdentoista aikoihin. Kone melko täynnä kuulemma joten paikkaa 40G tarjottiin check-inissä. Kentällä suhteellisen paljon suomalaisia (aurinkomatkalaisia), tosin päiväfinski lähteekin suurinpiirtein samoja aikoja. Kolmentoista yön päästä sitä pitäisi olla tässä itsekin, kokka kotia kohti.

Cathay Pacific oli ihan jees lentoyhtiö, koneena B777-300ER B-HNG. Ei se enää ihan tuore kone ollut, vähän nitinää ja natinaa siellä sun täällä.. Jotenkin tuli kotoisan finnairin MD-11set mieleen. Muuten hyvä lento, ruoka (kanaa riisillä, miksi muuten aina kanaa?) ihan ok tosin salaatissa oli katkarapuja joten se jäi väliin. Pääasiassa aasialainen henkilökunta oli mukavan palvelualtista (sama mitä oli etihadilla viimevuonna) ja se lentoemojen hymy! Se pelastaisi vähän huonommankin päivän mikäli sellainen sattuisi olemaan. Paikka oli tosiaan se 40G, viimeinen rivi keskimatkustamossa, käytäväpaikka. Lento oli noin 10min etuajassa perillä (lasku 02L). Tuo lentovuoro onkin Hongkongista Singaporeen ja siinä välilasku Bangkokissa. Mietinkin tuota jo aiemmin, kun ei lähtö/paluuajat osu yksi-yhteen täällä Singaporen päässä.

Singaporen kenttä mukavan oloinen ja siisti. Passintarkastuksessa jouduin hetken jonottamaan mutta ei mitenkään ylipitkästi, olisiko vartin verran. Arrival Shopista ostin kolme tölkkiä carlsberg olutta (maksimi minkä saa verovapaasti ostaa ja tuoda) 5,90SGD.

Pankkiautomaattia sai hieman haeskella, mutta lopulta löytyi terminaalin nurkasta. Automaatti tiesi muuten nimeni, en ole aikaisemmin moista huomannut missään maassa vaikkakin aika monessa on tullut rahaa nostettua. Sitten taksiin. Tiesin että metrollakin pääsisi kaupunkiin mutta ei jaksanut sen kanssa alkaa säätämään. Palvelu oli hyvin järjestetty, joku heppu viittoili asiakkaita ja autoja yhteen jonka jälkeen kuski ajoi taksijonosta hieman sivuun lastausta varten. Kätevää.

Autona oli Toyota Crown, hieman vanhempi pirssi siis. Mukava kyyti muutoin, ja tilaa riitti matkustaa. Jos nyt ei autoon tankattua kengurubensaa lasketa. Kuski oli kuin ilmetty James Brown, mukavan oloinen heppu vaikkakin paikoin oli vähän kielimuuria ”paikallisesta slangista” johtuen. Kertoi ajaneensa 31 vuotta taksia ja nähneensä alueen totaalisen muuttumisen. Matkaa hotellille tuli kuitin mukaan (!) reilu 16km ja maksu taisi olla lähes saman verran jonka pyöristin pariinkymppiin.

Sitten hotelliin. Nimeltään Hotel 81 Palace. Ihan ok paikalta nukkumiseen se vaikuttaa, budjettihotellihan se on mikä oli tiedossa jo etukäteen. Samoin se että sijainti on ”red light district” eli punaisten lyhtyjen alue. Melkoisen aktiivista se itsensämyymistouhu on kyllä, mielestäni aktiivisempaa kuin pattajalla mitä monet pitää kauhean pahana paikkana :). Lisäksi lähin metroasema Aljunied on melko kaukana, tosin lähtiessäni kaupunkia ihmettelemään kävelin ensiksi muutamia kortteleita harhaan ja väärään suuntaan. Kyllä tämä kommunikaattori Gpspaikannuksella on ihmeellinen peli. Ei tuolla geylangin alueella missä hotelli sijaitsee ole montaakaan valkoihoista turistia. Yhden ehkä kaksi näin tuolla reilun kilometrin kävelymatkalla hotellilta metroasemalle. Sen sijaan intialaisia, kiinalaisia, malesialasia jne. tuntuu olevan enemmistö asukkaista alueella. Ei se nyt sinäänsä haittaa. Voi olla että tulee nyt tulevina päivinä käytettyä taksia aika paljon, sen verran edukkaalta se vaikuttaa.

Hotelilla olin siinä 16.30 ja tuntia myöhemmin lähdin kaupunkia tutkimaan. Melkoisen kuumaa ja hiostavaa täällä on kyllä päiväsaikaan. Tai paremmin sanottuna kuumuus ei tunnu mutta hiki virtaa pelkästä istumisesta. Metro vaikuttaa melko siistiltä (automaattiovet!), vaikkakin aika täydehkö juna oli se millä tulin. Lipun ostaminen kävi helpohkosti automaatista, 1.20SGD maksoi matka alijuendilta raffles city asemalle (+1 SGD pantti matkalipusta jonka saa takaisin kun palauttaa kortin automaattiin).

Raffles City asemalla päättelin olevani lähellä joenrantaa kun tuuli oli melkoinen (toki olin aiemmin kartasta katsonut hieman suuntaa minne mennä). Joten joen rantaan, paikan tarkempi nimi on Boat Quay. Ensin on aukiota ja sitten alkaa baarialue. Ilta oli jo sen verran pitkällä että ajattelin ottavani pari tuoppia ja sitten nukkumaan hyvissä ajoin. Päädyin ravintolaan nimeltä Dallas Restaurant&Bar. Melkoisen kallista se oluen juonti on täällä (kuten taitaa todennäköisesti olla kaikkialla), 14SGD tuopilta (täällä on näemmä tapana ilmoittaa hinnat ilman ”alvia” +7% ja palvelulisää +10%). Tosin ilta kahdeksaan asti happy hour tarjouksessa ”buy 1 get 1 for free”. Pitää pitää mielessä tämä jos alkaa jano iskemään. Toisaalta, tässä pitäisi tehdä ja nähdä melko monenlaista muutamassa joten oluen juonnille tuskin jää pahemmin aikaa. Melko hyvät valikoimat eri oluita näyttäisi olevan hanassa tässä Boat Quayn alueella, heinekeniä, guinessia, stellaa, hoegaardenia jne.. Huomasin olevani todella lähellä päiväntasaajaa kun päivä vaihtuu yöksi yhden tuopillisen aikana.

Paluumatkalla hain 7-elevenistä prepaid-puhelinkortin kännykkään (8SGD) ja ostin samalla hieman aamiaistarpeita kun ei hotellilla ole ravintolaa. Huoneessa on sentään vedenkeitin ja pari pussia teetä. Lopulta iltapalalle Boat Quayn McDonaldsiin, McChicken ateriana maksoi jotakuinkin 6SGD. Tosin huomasin jälkikäteen että Burger King olisi ollut lähes tien toisella puolen.

Paluumatka oli tarkoitus tehdä metrolla, mutta vastaantullut taksi vei voiton. Muutaman korttelin päässä Boat Quaysta tähän geylangiin kyyti kustansi 7,70SGD, pyöristin kahdeksaan. Kätevä kyllä tuo taksisysteemi autoissa, katolla on eräänlainen näyttö missä lukee sen tila kuten ”on hire” (=kyydillä) ”on call” (=puhelintilauksella) ”change” (=tarkoittanee sitä maksua ollaan suorittamassa ja auto on kohta vapaa) ja sana taxi lukee neonvihreällä silloin kun auto on vapaana. Tuskinpa täälää kuulee ko. järjestelmän ansiosta kovinkaan monesti samanlaisia fiksuja heittoja mitä Suomessa kuten ”ooksä vapaa?” vaikka lamppu palaa katolla… Kalustokin on melko monipuolista, löytyy Toyota Crownia, Chrysler 300C, MB E(220CDI), Hyundai Sonataa.

En ole vielä päättänyt mitä huomenna tekisi mutta eiköhän sitä jotain keksi. Raffles hotelli, Sentosan saari, Singapore Flyer (maailmanpyörä, se maailmanisoin) sekä Singaporen eläintarha kiinnostaisi ainakin.

Weekend Market (6.päivä)

Se olisi nyt viimeinen kokonainen päivä Bangkokissa. Ihan hauskaa on ollut, ehkäpä pari yötä vähemmän voisi olla optimiaika omalle kohdalle täällä.. Sen verran kalliimpi kaupunki tämä on jos vertaa esim. pattajaan.

Aamusella heräilin kahdeksan aikoihin ja kävin aamiaisella hotellin ravintolassa. American breakfastin hinta 240bht ++ (eli hintaan lisätään palvelulisä 10% ja ”alvit”).

Hieman ennen kymmentä lähdin ilmajunalla kohti chatuchakin viikonloppumarkkinoita. Lehtipuun matkaopaskirjan mukaan siellä on jopa 10 000 myyjää paikalla. Olihan se kokemus, voisi jossain määrin verrata Tallinnan merekeskukseen (potenssiin kymmenen) kapeine kujineen ja innokkaine myyjineen. Muutaman kujan kuljin päästä päähän ja sai riittää minun puolestani se, jos olisi joku tietty tarve mitä ostaa niin sitten ihan ok paikka. Pyrin itse vähentämään kaikenlaisen ”roinan” kotiinkantamista millä ei tee juurikaan mitään.

Paluumatkalla pysähdyin ilmajunalla Asia hotellin pysäkille, ajattrelin josko viimeisen Bangkok-illan kunniaksi olisi käynyt katsomassa sen niiden cabaret-shown. Mutta sitten muistinkin että pattajalla en olekaan cabareessa käynyt joten siellä sitten jos ehtisi..

Hotellille tulin siinä klo 14 aikoihin, jotenkin oli tukahduttavan kuumaa vaikkakaan en usko että tänään olisi ollut mitenkään merkittävästi lämpöisempi päivä mitä eilen. Joten päiväsuihkut ja pieni lepohetki.

Ei olekaan tullut kirjoitettua aiemmin niinkin tärkeästä aiheesta kuin säästä. En ole monessakaan paikassa lämpömittaria nähnyt, mutta veikkaisin asteiksi 27-29 päiväsaikaan. En ole huomannut ettäkö olisi satanut näinä päivinä.

Iltasella lähdin käymään vielä MBKssa tarkoituksena löytää akku siihen vanhempaan kameraani, G3seen jota unohdin katsella IT-Citystä. Ei nyt tullut näkyville ketään ”patterikauppiasta” joten se jäi ostamatta. Neloskerroksessa tuntui vähintään sadan kojun myyntilistalla olevan ”new un locked iphone v.2.0”, liekö kaikille riittää sitten myyntiä.

Kauppareissulta palatessani pyörähdin Sport’s academyssä parilla ja lähetin samalla eilisen blogimerkinnän. Ihmeen tiukassa tuntuu olevan ilmaiset Wlanit tässä lähistöllä. Se hoegarden jäi nyt tällä kertaa maistamatta sportissa mutta eiköhän sitä jonain päivänä (ja vuotena) tule tultua uudelleen tähän kaupunkiin. Myöhemmin illalla tuli käytyä naapurissa olevalla baarikadulla soi 7/1. Joku bändi soitteli siinä muutaman setin ei ihan niitä yleisempiä biisejä joita täällä kuulee melko useasti.

Nukkumaan siinä puolen yön aikoihin.

Ferrari (5.päivä)

Pitkäksi venyneen illan jälkeen heräilin vasta siinä kympin maissa. Havahduin nyt vasta ettei huonehintaan sisällykään aamiaista. No, kävelin sitten tuohon sukhumvit soi 4lle sitä syömään. 190b englantilainen aamiainen. Vein samalla ensimmäiset pyykit pesuun, en huomannutkaan että se on express pesula joten hintakin oli sen mukainen, reilu 300b. Pesutulos ihan ok, mitä nyt yhdet sukat olivat hieman kosteat, ihan hyvä että avasin paketin.

Unohtuikin kirjoittaa eiliseltä sen verran että tuli käytyä testaamassa se Flaming Moe’s baari. Melko pieni paikka loppujen lopuksi, olisko 30-40 neliöä maksimissaan. Yksi biljardipöytä ja dartstaulu. Ihan mukavasti sisustettu erinäköisillä Simpsonit aiheisilla kuvilla ja piirroksilla. Baarin drinkkilistalla on kymmenkunta sarjan hahmojen mukaan nimettyä drinkkiä kuten Green Krabapple, Little Lisa ja Homer’s punch. Tilasin baarin nimikkodrinkin (=sama nimi kuin baarilla siis), ainesosista en paljoa tiedä, monesta eri pullosta kuitenkin kaadettiin ja monta tölkkiä avattiin. Veikkaus että alkoholia oli drinkissä noin 75% kaikesta. Mutta ihan hyvä siitä tuli vaikkakin olihan se ihan hinnakas 280b. Tuon drinkin historia tulee siis Simpsoneista, jaksosta missä Homer tekee ihmedrinkkiä (=kaikkea mitä kaapista löytyy) ja siinä on yhtenä ainesosana (lasten)yskänlääkettä. Tuossa maistamassani drinkissä sitä kuitenkaan ei tainnut olla. Googlen kautta löytynee enemmän detailia ko. jaksosta niille jotka kiinnostuivat asiasta enemmän.

Hauska alue muutenkin se Queen’s park plaza(?) pieniä baareja vierivieressä ja sokkeloiset kujat. Thaimaassahan tällä hetkellä alkoholilait sanoo että paikat kiinni klo 02 viimeistään. Tuolla kun kello tulee kaksi, asiakkaiden mahdolliset pullojuomat kaadetaan tuoppeihin, valoja himmennetään ja verhot kiinni hetkeksi.. Vartin päästä meno jatkuu ennallaan – niin kauan kuin on asiakkaita.

Kiinalainen uusivuosikin painaa päälle, se aatto taitaa olla maanantaina (26.päivä kun lähden Singaporeen). Täällä on punaista paperipalloa ripustettu vähän joka paikkaan ja livemusiikkia soi myöskin monessa paikassa. En nyt muista prosenttiosuutta paljonko thaimaan väestöstä on alkuperältään kiinalaisia mutta iso juhla kuitenkin myös täällä.

Parina viimepäivänä Skytrainin junat ovat olleet melko täynnä keskellä päivääkin, tiedä sitten onko tulevalla kiinalaisella uudella vuodella vaikutusta asiaan. Asemat ovat melko pitkiä, tiedä sitten voisiko junaan lisätä vaunuja tai jotain.

Iltapäivästä lähdin ihmettelemään suuren maailman kauppakeskuksia keskustaan. Lopulta en muualle edes ehtinytkään kuin siam paragoniin. On se siinämäärin iso laitos. Tuli kokeiltua ko. paikan ruokatoria, ihan hyvät sapuskat ja edullistakin oli mitä nyt vähän joutui ylimääräistä odottelemaan ennenkuin sai tilauksensa. Tosin oli lauantai-ilta ja pirusti porukkaa. Kävin kakkoskerroksessa katsomassa myös sitä autoa jonka ostan kunhan rikastun sitten joskus, eli Ferraria malliltaan taisi olla 430.

Kävin myös lähellä sijainneessa Hard Rock Cafessa nyt ilta-aikaan. Siellä oli happyhourit klo 17-20, ”buy one get another for free” eli osta yksi saat toisen ilmatteeksi. Ihan jees tarjous kyllä kun drinkitkin kaadetaan käsivaralta. Alkoholitarkastajat Suomessa voisivat olla vähän ymmyrkäisenä tällaisista käytännöistä, kun on samalla asiakkaalla useampi drinkki tiskillä :) Vähän ennen kymmentä alkoi bändi soittamaan jota katselin yhden setin verran, noin tunti ennen hotellille takaisin lähtöä.

Chao Praya river (4. Päivä)

Aamulle herätys 8:15 ja aamupalalle. Ei sitä juustoa ollut tälläkään kertaa saatavilla, joten todennäköisesti sitä ei ole ollenkaan. Muuten ihan ok, kunnolla lämpimiäkin thairuokia saatavilla kuten fried chicken with chili paste (paistettua kanaa chilillä).

Tarkoitus oli alunperin lähteä aamiaisen jälkeen testaamaan hotellin uima-allas mutta ei siitä aamiaisen jälkeen tullut oikein mitään. Lisäksi siinä iski pieni ruokalepo päällensä. Siinä yhdentoista jälkeen pakkailin kamat, kirjoittauduin ulos Swiss Parkista maksaen samalla minibaarilaskun (300b) joka oli ihan oikein. Jätin matkalaukun säilytykseen uuteen hotelliin, City Lodgeen.

Päivän reissun tein joelle, tarkemmalta nimeltään Chao Phraya. Ilmajunalla Nanalta Saphan Taksin asemalle (vaihto Siam). Näin siinä asemalla ryhmän aurinkomatkalaisia mikä huvitti suuresti kun yksi niistä purnaa itsetkseen sen ilmajunan lippuportin kanssa että miksi tämä ei toimi oikein (pitää siis hoksata työntää lippu ensiksi porttiin, ottaa se pois ja sitten vasta mennä itse läpi). On siinä kestämistä oppaallakin..

Mutta kuitenkin, asemalta alas ja olikin jo joen rannalla. Pari vuotta sitten taidettiin käydä samalla asemalla mutta en muistanut ettäkö se olisi ollut niin rannassa.. Noh ei sitä kaikkea voi muistaa. Ostin päivälipun (120b, voimassa klo 9.30-15.00) veneisiin mitkä kulkee puolen tunnin välein keskuslaiturin ja laiturin nro 13 väliä (phra arthit). Tuon laiturin lähellä on khaosan road jossa oli tarkoitus käydä. Lopulta hoksasin että kello on jo suhteellisen paljon ja jos tahtoo samalla lipulla takaisin ei sinne ehtisi. Kävin syömässä lounasta suhteellisen lähellä, ravintola Papillon. Lounas oli tarjouksessa 75b sis. pirtelön. Viimeisellä veneellä sitten takaisin. Melkoisia ruorimiehiä ne venekuskit on kyllä, melko kovassa merenkäynnissä (onko joenkäynti muka sana?) siististi parkkeeraa laituriin. Melko isoja proomuja liikkeellä (varmastikin yli 100m)alajuoksuun päin täynnä ja ylöspäin tyhjänä. Ei selvinnyt että mitä kuljettavat vaikkakin yritin sitä venekuskilta kysyä.

Keskuslaiturilta ilmajunalla takaisin ja uuteen hotelliin jonne jätin jo aiemmin aamulla matkalaukun säilytykseen. Huone ihan siisti joskin melko pieni, ikkunat sukhumvitille päin joten skytrainin äänet + muu kuuluu alkuun aika selkeästi huoneeseen ennenkuin siihen tottuu.

Yksi hieno idea muuten Thaimaassa on nuo ”napostelukärryt” joita näkee lähes joka kadunkulmassa. Valikoimasta löytyy monenlaisia hedelmiä banaania, meloonia, papaijaa(?), ananasta. Terveellinen vaihtoehto jos vähän huikoo tai on makean nälkää. Yleensä hinta 20b per hedelmä. Tällaisia Suomeenkin.

Iltapäivästä kuulin että Timo ja hänen kaverinsa olivat tulleet pattajalta bangkokiin. Ilta meni samassa porukassa. Tapasin pikaisesti myös thaiklupin foorumilta Johnnyn jonka palstaa on luettu monet kerrat. Pelasin myös tiettävästi ensimmäistä kertaa snookeria, melkoisen haastava peli se on. Se snookerhalli oli kyllä kieltämättä mielenkiintoisessa paikassa, jonkun kujan päässä suhteellisen pimeän talon kolmas kerros. Ei ihmekään ettei sinne ulkopuolisia löydy kun oltiin porukalla ainoat ei-thaimaalaiset. Mutta ei siinä, pöytävuokra ja juomat olivat edullisia.

Loppujen lopuksi varmaan kymmenen eri paikan jälkeen selvisin hotellille aamukolmen-neljän aikoihin.

Ostin muuten eilen sen Smart Pass lipun skytrainiin (160b maksoi, matkustusarvoa 100b edestä), ei sillä taida mitään alennuksia saada vrt. 1/3/30 päivän lippu mutta eipähän tarvitse kolikoiden kanssa pelata ja lippuautomaateille jonottaa. Kortti on muuten aika pitkälti samanlainen mitä on Helsingissä käytössä oleva arvolippu johon ladataan rahaa jolla maksetaan matkat. Tämä skytrainin Smart Pass on voimassa viisi vuotta ostosta (eli 1/2014 asti) ja ladattu arvo on voimassa 2 vuotta (eli 1/2011 asti).

Chatuchak park (3. Päivä)

Vahingosta viisastuneena muistin nyt laittaa sen herätyskellon soimaan 09:30 mistä ehtikin vielä juuri ja juuri kymmeneltä loppuneeseen aamiastarjoiluun. Oletin sen olevan yhteentoista, mutta ei – voisi jatkossa kiinnittää tarkempaa huomiota noihin aukioloaikoihin. Tuo ravinteli on kerroksessa 7. samoin kuin uima-allas mikä näytti ihan asialliselta muuten. Aamupala oli ihan ok, perushotellitasoa. Juustoa en tosin löytänyt, joko sitä ei ole ollenkaan tarjolla tai tämän päivän erä oli jo syöty.

Aamiaisen jälkeen lähdin kaupunkikierrokselle. Tarkoitus oli ostaa kameraan vara-akku ja ehkäpä jotain muuta teknistä roinaa. Sain vinkin fortune city -kauppakeskuksesta ja siellä olevasta kolmikerroksisesta IT Mall paikasta. Paikka ilman pakkomyyntiä mitä on ainakin pantipilla ja jossain määrin MBKllakin. Kyseinen kauppakeskus sijaitsee prha ram 9 (aseman nimi varauksella) metroaseman vieressä.

Eli ensimmäistä kertaa Bangkokin metroon. Se jos mikä oli siisti kokemus automaattiovineen kaikkine turvatarkastuksineen. Junissa tosin taisi olla vielä kuljettajat, en ole varma. Sukhumvitin metroasemalta (bts asok) kaksi pysäkkiä pohjoiseen kustansi 19b muistaakseni. Ainoa huono puoli metrossa on toki se verrattuna ilmajunaan ettei sieltä näe maisemia.

IT mallista löytyi akku canoniin, 450b piraattiakusta vs. 1500b originaalista. Otin halvemman, toivottavasti toimii. Kiertelin aikani muutamassa kerroksessa ja pitää sanoa kyllä että varmaan joka kolmas koju kauppasi piraatttisoftia.. Miten lie toimivuuden laita. Tosi vähän turisteja siellä jos vertaa muihin ostoskeskuksiin missä useimmiten taitaa olla asiakasenemmistö turisteja.

Tykästyin metrosta siinämäärin että jatkoin matkaani metrolla kuusi asemaa pohjoiseen chatuchak park asemalle jossa sijaotsee samanniminen puisto. Mukava vehreä paikka kaupungin sisällä missä keskellä lampi ja sen ympäri kiertää tie. Aikani ihmeteltyä paikkaa ja kierrettyäni ”lammen” jatkoin siitä ilmajunalla Victory Monumentille. Ilmajunan rata tekee melkoiset mutkat juuri ennen tuota monumentin asemaa. En tarkalleen tiedä mistä voitosta on kyse, mutta iso muistomerkki kuitenkin. Sen ympäri kulkee noin viisikaistainen liikenneympyrä jossa on myös liikennevaloja… Tällainen sen pitäisi olla vaajakoskellakin niin ruuhkat olisivat historiaa. Pyörähdin monumentin naapurissa olleessa central movie plaza (keskuksen nimi taas varauksin) paikassa. Tarkoituksena olisi katsoa joku leffa thaimaalaisessa elokuvateatterissa. Mutta tämän paikan näytettävissä elokuvissa ei ollut mitään kiinnostavaa.

Jatkoin victory monumentin asemalta national stadium asemalle. Ja sieltä MBKlle. Onhan se melkoinen kauppahelvetti, liekö talossa seitsemän kerrosta. Viidennestä kerroksesta löysin fifth heaven ruokatorin. Pienenä tarkennuksena ruokatorisysteemiin siellä on ideana kerätä ruokaa, juomaa sekä jälkiruokaa eri ”kojuista” jotka kaikki maksetaan poistuessa alueelta kerralla pois. Sisääntultaessa saa eräänlaisen luottokortin jolla ostokset ”kuitataan” tilausvaiheessa. En nyt tarkalleen muista mistä tilasin ja mitä, mutta reilut 200b maksoi ruoka ja tuopillinen changia. Monenlaista ruokaa siellä oli kuitenkin tarjolla thairuoan lisäksi. Onhan vastaavia ruokatoreja varmaan jokaisessa kauppakeskuksessa, ne muutamat muut jotka olen nähnyt ovat olleet ilman ohjeita joten tällainen tyhmä turisti on ollut vähän sormi suussa. Tuossa MBKn paikassa oli kuitenkin henkilökuntaa opastamassa. Ruokailun jälkeen kävin tsekkaamassa seiskakerrosta josta en kuitenkaan löytänyt flipperipelejä jotka siellä olivat vielä viime vuonna, höh. Kävin MBKlla myös siistimässä hieman yläpään karvoitusosastoa, 250b pesun kera. Ei se kaveri ihan täysin ymmärtänyt mun leikkausohjeita, mutta lopputulos oli silti ihan ok.

Mbk:n reissun jälkeen tulin hotellille takaisin ilmajunalla. Kello oli jotain puoli kahdeksan ja ajattelin ottavani hetken lepoa ennen yöelämää. Lepo kuitenkin venähti siinämäärin että heräsin kunnolla vasta hieman ennen kymmentä puhelimen soittoon. Sen verran sekava olotila oli herättyäni että päätin pitää ”koti-illan” lähtemättä yöelämään. Ehtiihän sitä vielä. Huomenna voisi ajaa skytrainilla saphan taksinille ja katsella jokea. Joku kanavareissu olisi kyllä hauska.

Koska tämä swiss parkin varaus loppuu huomenna, ja tuo 1900b pyynti yöltä tuntui hieman kovalta päätin vaihtaa hotellia. Seuraava kohde on City Lodge tuossa 200-300 metrin päässä sukhumvit soi 9 ja 11 välissä. Hinta kolmelta yöltä 4700b +risat. Se on amari ketjun hotelli ja olen ainakin ymmärtänyt itse että tuo kyseinen ketju olisi normaalia laadukkaampi. Saas nähdä.

Nyt jos sais nukuttua jonkun 7-8 tuntia niin olisi hyvä.

Hyväntekeväisyyspäivä (2.päivä)

Hitto. Tästä päivästä voisi sanoa sen menneen hyväntekeväisyydelle (eli ei saa tai ei tee juurikaan mitään koko päivänä)… En sitten laitanut kelloa soimaan, joten jäi hotellin aamupalat syömättä. Puolen päivän aikoihin kävin naapurikadulla olevassa seiskassa ostamassa vähän tarvikkeita jotka unohtuivat pakata mukaan. Uikkaritkin jäi sitten ottamatta mukaan, vaikka olin ihan listan värkännyt :) Saas nähdä saanko teetettyä pattayalla moisia, olis kyllä mukava uiskennella hotellin altaalla ja la bellassakin olisi tarkoitus käydä.

Mutta siinä puolen päivän jälkeen kun tulin hotellille kauppareissun jälkeen, ajattelin lukea vähän lehteä sängyssä. Mutta *naps* ja meikäläinen olikin unessa. Siinähän menikin nukkuessa mukavasti seuraavat 3 tuntia kunnes heräsin puhelimen soittoon. Ehkäpä jotain jet lagia tai vastaavaa väsymystä taustalla.

Puhelimesta tulikin mieleen kertoa että hommasin dtacin happy-prepaid liittymän. Aloituspaketin hinta oli 199b ja otin samalla kertaa lataussetelin arvoltaan 500b. Jos on tarvetta soitella tännepäin niin minut tavoittaa numerosta 0851265053. Suomesta soitettaessa tarvitaan lisäksi operaattori- ja maatunnus. Tsekkailin ennen reissua että 3snt/min (+normaalit soittomaksut suomessa) maksaa soittaminen operaattoritunnuksella 99557. Lisäksi ulkomailta soitettaessa tarvitaan maatunnus 66 ja itse puhelinnumerosta pitää jättää ensimmäinen nolla pois. Eli suomeksi, voiko asian enää monimutkaisemmin ilmaista.. Tuskinpa.

Maikkariltahan tuli muutama viikko sitten dokumentti katu- ja showelefanteista Thaimaassa. Aiemmin en ole asiaan kummemmin kiinnittänyt huomiota – mutta tällä kertaa senkin edestä. Ja pitää sanoa että kyllä osa niistä on melko heikossa kunnossa, ainakin näin amatöörin ilmin. Eikä kyllä ihmekään, tuskinpa asfaltti on niille se paras kävelyalusta puhumattakaan välkkyvaloista ja huonosta musiikista. Soi cowboylla niitä oli samanaikaisesti useampiakin. Monessa baarissa näkee lappuja ”don’t buy food for elephant” mikä sinäänsä on ihan oikein.

Cowboysta tulikin mieleen, oli eilen illalla melko huvittava näky kun Barack Obaman virkavalalähetys näkyi siellä lähes jokaisessa telkkarissa. On se varmaankin aika tärkeä kaveri tälläkin suunnalla maailmaa. Ei tuo demokraattipuolue ihan lähimpänä ole mulle mutta varmastikin Obama on parempi vaihtoehto mitä Bush…

Kävin syömässä ”aamupalan” klo 17 aikoihin soi 4:n alkupäästä löytyvässä charlie’s kitchen ravintolassa, ihan ok kanasetti riisillä 380b (=ruoka+heineken+iso ananaspirtelö). Plussana myös ilmainen WLAN asiakkaille. Kävin samalla tsekkaamassa Nana Entertainment Plazan, melkoinen neonvalohelvetti sekin oli. Ei mun makuun erityisemmin (kuten ei soi cowboy) mutta nytpähän tietää paikan.

Nanan reissulta palatessa poikkesin soi 7lle yhdelle, siitä sitten subwayn kautta (ensimmäinen länkkäriruoka muuten tällä reissulla) ja hotellille suihkuun. Lähin yöelämää katsastamaan siinä klo 23 aikoihin, skytrainilla pari pysäkkiä itään ja kävellen hieman takaisin päin soi22lle. Kadun alkupäässä oli joku icebar, missä bändi soittamassa ”klassikoita”. Ihan ok paikka vaikkakin suht kallis sellainen (san miguel 180b). Kävin myös viime vuodelta tutussa paikassa, Larry’s divessa jossa oli biliksen liigailta suomalaisilla. Seurailin siinä pelejä jonkun tunnin verran jonka jälkeen jatkoin porukan mukana naapurin queen’s park ”alueelle”. Löysin sieltä sen Flaming Moes -baarin joka oli kylläkin jo kiinni. Pientä kiertelyä alueella ja pari peliä ysipalloa Hideaway -mestassa oli riittävästi tälle iltaa joten Family Martin kautta hotellille. Kellokin oli jo lähes kolme joten aika on kulunut nopeasti.

Päivittäistavarat ovat kyllä edullisia täällä, jopa noissa pikkuputiikeissa. Fm:sta ostin prickly heat talkkia, isohko pullo suihkusaippuaa, pizza sticksejä (miksei näitä ole suomessa!), tölkin colaa, pullon vettä ja hammastahnaa. Koko kassi yhteensä 150b (n. 3euroa).

Jatkosuunnitelmiakin olen jonkun verran miettinyt. Ja taidan pysyä Bangkokissa maanantaihin asti. Suunnittelin että lähtisin viikonlopuksi pattajalle mutta kerkiäähän tuonne vielä sitten Singaporen jälkeenkin. Hotellia täytyy tosin harkita vielä vähän, 1900b olisi pyynti tiskillä per yö, voisi huomenissa kilauttaa asiaroomsiin mistä alunperin varasinkin tämän huoneen mihinkä hintaan sieltä myisivät. Kyllähän tuossa sukhumvitin varrella muutamakin paikka mainostaa tonnilla yö, tiedä sitten melutasosta sun muusta. Viikonlopulle voisi periaatteessa hommata jonkun päiväreissun esim. Kwai joelle joka kiinostaisi kyllä vaikkakin se taitaa olla täysi turistimesta nykyään.

Kello on neljä aamuyöllä joten nyt unta kaaliin.

Bangkok (1. Päivä)

Lähtö Helsingistä noin vartin myöhässä, laskeutuminen Bangkokiin 20 minuuttia aikataulusta jäljessä. Koneena OH-LGE, yksi kolmesta finskin koneesta johon ei bisnesluokan uudistuksen myötä (olisko muutama vuosi sitten?) laitettu omia näyttöjä kun tiedossa oli että koneet ei montaa vuotta ole laivastossa. Eli ei katsottu leffaa sitten, mitä nyt syrjäsilmällä jotain Richard Geren pätkää jota näytettiin ”yleisellä puolella”.

Sitten se tuoli, olihan se ihan mukava joo. Mutta nyt kun sitä on perusteellisemmin testannut niin jäi vähän kyseenalainen olotila, olisiko se paikka maksettuna hintansa värti (tokihan bisnekseen kuuluu paljon muutakin extraa kuin se penkki, mm. oma lähtöselvitys, loungeoikeus, paremmat ruoat koneessa, matkatavarat tulee nopeammin hihnalle jne.). Mutta kyllä se aina turistijakkaran voittaa – sain jopa nukuttua koneessa muutaman tunnin. Yhteenvetona finnairin vanhoista MD-11 koneista voisi sanoa että ei tule ikävä sen jälkeen kunhan uudet airbussit tulee.

Bangkokin kentällä oli kyllä mielenkiintoista kävellä sen jälkeen kun muistaa minkälaista tapahtumaa siellä oli reilu kuukausi sitten. Ihan siistiin kuntoon olivat paikan kuitenkin saaneet. Passintarkastuksessa oli riittävästi tiskejä auki joten montaa minuuttia ei tarvinnut jonottaa. Matkalaukku tuli hihnalle suht nopeasti, mitä nyt laukun ympärille laitettu vyö oli pudonnut pois. Täytyy siis ostaa uusi.

Tästä päästäänkin sopivasti seuraavaan aiheeseen eli se kentältä poistuminen. Odotan kyllä melkoisen paljon sitä kunhan saavat avatuksi skytrain yhteyden kaupunkiin. En tiedä onko bkk:n kentällä yhtään rehellistä taksia, tällä(kin) kertaa otin taksin kaikkien ohjeiden ja sääntöjen mukaisesti ”public taxi” tiskiltä, ei mitään limusiinijuttuja. Ei siinä mitään, kuski ja auto löytyy ja kaupunkiin päästään pikatietä. Mutta ei sitä mittaria tälläkään kertaa saanut päälle laitetuksi. Ehkäpä olisi pitänyt heti kentällä vaihtaa autoa, mutta en sitä tehnyt. Perillä kuski ilmoitti hinnaksi 600b ”six-handreed”, aikamme neuvoteltua maksoin hänelle neljäsataa, siinäkin taitaa olla ainakin satanen ylihintaa. Tavallaan harmittaa että alan ”ränäämään” moisesta jutusta, kolleega hänkin on tavallaan, mutta kai sen mittarin käyttö on niin vaikeata. Periaatteeni on tipata 50b vähintään mittaria käyttävää kuskia, mutta eipä niitä ole montaa kohdalle sattunut omien Thaimaan reissujeni aikana.

Hotelli on sijaitsee sukhumvitin soi 11lla, näin sanoi ainakin hotellivoucherissa ollut osoite. Jonkinverran sai taksikuskin kanssa hakea paikkaa, sillä hotellin opaskyltti oli jäänyt muiden kylttien taakse. Ihmekös ettei heti löytynyt… Minusta soi 11/1 toimisi osoitteena paljon paremmin. Muuten ihan siisti perushotrelli, huoneen ikkunasta näkymät naapurin rakennustyömaalle. Sijainti on mielestäni tosi hyvä kun skytrain asema on hetimmiten kulman takana.

Otin hetimmiten ekana iltana tuntumaa kaupunkiin ajamalla skytrainilla tahattomasti väärään suuntaan alkuperäiseen tarkoitukseen nähden. Noh ei suurta vahinkoa päässyt tapahtumaan, asematasolta kerros alaspäin ja toiset portaat ylös niin löytyi oikea suunta. 15b maksaa ykkösalueen lippu. Ensimmäisen päivän kunniaksi otin jalkahieronnan hotellin lähikadulla sijainneesta paikasta, 250b/tunti.

Illalla kävin katsastamassa uuden Sport’s academyn joka sijaitsee tuossa melko lähellä sukhumvitin varrella (ruamchitt plaza tmv.). Olihan se ihan hienoksi laitettu, jonkin verran pienempi tosin mitä edellinen paikka. Hoegaarden jäi vielä testaamatta mutta eiköhän tässä ehdi vielä. Tapasin Tuomon sportissa jolle annoin samalla suomesta tuomani juustopaketin, ihmeen kylmänä oli paketti säilynyt koneen ruumassa. Vaihdoin muutaman sanan myös sportin omistajan, Riston kanssa joka vaikutti ihan mukavalta tyypiltä.

Illalla myöhemmin tein pienen baarikierroksen tuomon kanssa jonka aikana tuli käytyä playersissa joka vaikutti ihan samanlaiselta kuin vuosi sitten. Pari beer baaria soi seiskalla ja kirsikkana pohjalla muutama a-go-go paikka soi cowboylla. Sitten sevenelevenin kautta hotellille nukkumaan.