Sunnuntai 8.2.2009
Kello soi aamusta 6:30 mutta eipä kummastakaan löytynyt virtaa nousta tuohon aikaan. Joten käänsin suosiolla uudeksi herätysajaksi 7:30 vaikkakin tiesi että tulee pieni kiirus. Onneksi lähes kaikki tavarat olin pakannut jo edellisenä päivänä, laukku kiinni ja vaatteet päälle. Respassa uloskirjauduin siinä kahdeksan aikoihin maksaen samalla minibaarilaskun (665b) – jotenkin alitajuntaisesti muistelin että huonehintaan olisi viimevuonna kuulunut vesipulloja mutta ei enää näemmä kun niistä oli laskutettu. Yhdeksän yön ajalta lasku oli kuitenkin niin kohtuullinen etten siitä alkanut siinä tiskillä räknäämään siitä sen enempää (laskulla oli toki muutakin juominkia kuin pelkkää vettä). Pikaisesti tuli opaskin siinä hyvästeltyä. Taksin noutoaikaan 8:15 oli vielä kymmenisen minuuttia aikaa joten pika-aamiainen; kuppi kahvia, pari paahtoleipää kurkulla sekä muutama siivu ananasta. On muuten tällä reissulla tullut syötyä ananasta melkoisen paljon, pääasiassa katumyyjiltä ostettuna vähän paikasta riippuen 10 tai 20 batia pussillinen ja vielä kun se on hieman viileää voin kuvitella sen laskevan hieman omaakin lämpöä.
Siinä aamupalaa lopetellessani hotellin ovimies/laukunkantaja (mikä nyt oikea titteli onkaan) tuli kertomaan että taksi on pihassa. Todellisuudessahan siinä ei mitään taxi meteriä ollut vaan normaali kuvuton ja taksamittariton Nissan Cefiro (eurooppalainen vastine on Nissan Maxima, tosin tässä oli parilitrainen bensakone ja normaali momentinmuunnin tyyppinen automaattilaatikko) ja vanhempi äijä kuskina hotelliyhtiön paita päällä. En tiedä olisiko mun käsitteissä tarkistamisen varaa koska käsitän taxi meteriksi ihan oikean mittaritaksin. Ajattelin kuitenkin että samapa tuo, taksi tai ei kun kyyti on etukäteen maksettu niin ei tässä todennäköisesti kukaan pääse allekirjoittanutta vedättämään. Jotenkin tuntui kyllä haikealta lähteä kotia kohti kun tiesi mitä siellä on odottamassa (kylmää, pimeää ja töitä) mutta kaikki hauska loppuu aikanaan! Niin tälläkin kertaa, valitettavasti. Ihan mukava auto oli muuten, juuri sisäänajettu selvästikin kun mittarissa ei ollut kuin 242 000km. Matka alkoi 8:13 ja perillä Suvarnabhumin kentällä olin 9:40. Kahdet tietullimaksut piti maksaa itse, 30 batia laaki.
Kentälle päästyäni siirryin lähtöselvitykseen hetimmiten. Kiitos paremman lipun, ei tarvinnut jonottaa sillä bisnekselle on omat lähtöselvitystiskit. Laukun jättö kävi nopeasti eikä 21.9kg painostakaan sanottu mitään (mukavasti tullut lisää sillä Singaporesta lähdettäessä painoa laukulla oli 14.9kg). Laukku sai myös priority -lipun minkä pitäisi varmistaa laukun tulo hihnalle Helsingin päässä ensimmäisten joukossa. Passintarkastuksessa oli jokin premium/vip kaista, en tiedä olisiko se ollut oikea kaista minulle mutta ei sillä niin väliksi ollut kun ei tavan puolellakaan kummoista jonoa ollut. Tax freesta ostin pullon Tanqueray -giniä, 680 batia litrasesta pullosta. Lähtöselvityksen yhteydessä sain myös kutsun Cathay Pacificin loungeen kerta Finnairilla ei ole Bangkokissa omaa loungea mutta toimiihan tämä näinkin oneworld yhteistyön kautta… Aikaa tutustumiseen pari tuntia, sillä 12:00 aukesi boarding koneeseen. Sinäänsä ei ko. lounge ollut mitenkään erikoinen; pieniä sohvaryhmiä, yksi telkkari, isot ikkunat sekä hyllyllinen lukulehtiä. Neljä nettikonettakin oli, ihmeen nihkeästi niistä tosin aukesi suomalaiset nettisivut, en tiedä oliko vika koneessa, yhteydessä vai käyttäjässä. Paikan tarjoilupuoli toimi ”open bar” periaatteella, tarjolla oli jos jonkin sorttista pientä naposteltavaa niin suolaista kuin makeaakin. Ihan hyviä ne pienet kolmioleivät (koko ehkä kolmasosa niistä kolmioleivistä joita suomessa myydään). Juomapuolella oli tarjolla kahvikone josta sai ainakin cappucinoa ja lattea, normaalit limpparit, tuoremehut ja oluet. Hyllyltä löytyi myös pullot vodkaa, giniä, viskiä, konjakkia ja tequilaa ainakin. Päätin jo aiemmin ottaa rauhallisesti paluumatkan joten siinä parin tunnin aikana tuli juotua yksi tölkki Chang -olutta sekä yksi viskikola pitkänä. Viisaat sanoo ettei Chivas Regalia saisi sotkea kolan kanssa mutta menihän se niinkin. Melkoisen hiljaista siellä oli, joskus yhdentoista aikoihin siinä kävi pyörähtämässä kymmenkunta henkilöä ja puolisen tuntia myöhemmin niitä jo kuuluteltiin lennolle.
Siinä puolen päivän jälkeen lähdin loungesta kohti porttia F5 josta Finnairin AY090 oli tekemässä lähtöä. Muutama sata metriä kävelyä käsimatkatavaroiden turvatarkastukseen ja siitä toinen mokona koneen portille. Bisneslippulaisille on näemmä oma putki lähes koko matkalle ja oma sisäänkäyntikin koneeseen. Koneen rekisteritunnus OH-LGB, sama kone siis jolla 16.1.2007 lensin Bangkokiin. Montakohan sata kertaa tämä kone on tällä välin ehtinyt käymään Thaimaassa.. Siitä kun löysi oman paikkansa (1 J), paikalla odotti ennakkotilauksena tekemäni kassi tuotteita (pari lentokonepienoismallia, purkkaa ja yksi t-paita). Repun kun vielä sai matkatavarahyllyyn niin jo oli lentoemäntä tarjoamassa lämmintä rättiä ja kuohuviiniä. Rätti oli ihan ok, sai pyyhittyä päätä vähän. Samoin kuohuviini, ehkä vähän turhan kuivaa omaan makuun. Viini tarjoiltiin ihan oikeasta lasista, ei mitään muovimukiviritelmiä mitä turistin puolella näkee. Väitän että juomakin maistuu näin tarjoiltuna paremmalta.
Kone irtosi portista lopulta 12:38 ja ilmassa oltiin kymmenen minuuttia myöhemmin. Lähtö oli kaikin puolin mukavan pehmeä ja sää Bangkokin yllä oli selkeä koska tuhannen metrin korkeudessakin näki vielä kaupunkia. Siinä hetimmiten kun turvavyön merkkivalo lähdön jälkeen sammui, tultiinkin jo tarjoamaan välipalaa ja lisää juotavaa. Täällä ei kyllä ehdi näkemään nälkää. Perämiehen tekemän kuulutuksen mukaan arvioitu saapumisaika Helsinki-Vantaalle olisi 17:59 ja lento kulkisi reittiä Thaimaa -> Myanmar -> Bangladesh -> Intia -> Pakistan -> Afghanistan -> Uzbekistan -> Kazakstan -> Venäjä -> Viro -> Suomi.
Varttia myöhemmin tulikin käteen ruokalista. Aikani listaa luettuani päädyin valitsemaan lounaaksi grillattua härkää. Ruokalista tuo mieleen etihadin, siellähän oli kanssa useampia vaihtoehtoja mitä haluaa syödä ja ne esiteltiin etukäteen. Ruoka oli hyvää, välineet olivat oikeat eikä mitään muovirimpuloita sekä ranskalaista punaviiniä (Château Malescasse 2003) sisältänyttä lasia tarjouduttiin täyttämään laskujeni mukaan ainakin viidesti ruokailun aikana – ei siinä mitään, pääasia ettei se päässyt tyhjentymään. Jälkiruoan ja kahvin yhteydessä tarjottiin valittavaksi konjakkia tai calvadosta. Joitain vuosia sitten ahvenanmaalla tuli maistettua Ålvadosta mikä on aika pitkälle paikallinen versio Calvadoksesta. Ihan juotavan hyvää tuo Calvadoskin oli vaikkakin melkoisesti tehoa siinä taisi olla.
Jahka ruokailutarjotin ja muut vermeet oli kerätty kaivoin käsinojasta esiin näyttöruudun. Melkoisen pian selvisi että Finnairin systeemi näissä koneissa on sama mitä viime viikolla näin Cathay Pacificlla, eli eri kanavilla pyörivät ohjelmat tulee etukäteen päätetyn järjestyksen ja aikataulun mukaisesti. Sinäänsä pieni pettymys, oletin jostain syystä että nyt edes bisneksen puolella olisi ollut samanlainen systeemi mitä Etihadilla viime vuonna näin. Eihän siitä nyt niin kovinkaan montaa vuotta vielä ole kun nämä vuodetuolit tulivat Finnairille MD-11 koneisiin. Katselin siinä jaksot Top Gearista, Family Guysta, My Name is Earlista sekä Big Bang Theorysta. Siinä sivussa meni pari Gintonicia, hieman oudolta maistui tuo Kinleyn tonicvesi joihin drinkit tehtiin. Vähän aloin haukottelemaan joten penkkiä parempaan asentoon, peitto päälle ja unta koneeseen.
Pari tuntia siinä sai nukuttua, mikä tekikin ihan piristävän vaikutuksen. Kuppi kahvia ja ”telkkarista” oli alkamassa juuri 2004 valmistunut Taxi -leffa. Joskus aiemmin olen jossain katsonut sivusilmällä, mutta nyt tuli katsottua ihan ajatuksen kanssa vaikkei tekstityksiä ollutkaan tarjolla. Sinäänsä vähän hämäsi leffan juoni joka oli hyvin pitkälti sama mitä 90-luvun lopulla valmistuneessa taxi -leffassa, tosin sama käsikirjoittajakin taitaa olla molemmissa.. Plusmerkkinen palaute pitää antaa kerrankin kunnon kuulokkeista eikä mitään onnettomia halpisnappikuulokevirityksiä joita menomatkalla oli tarjolla.. Leffan loputtua alkoikin lähes samantien illallistarjoilu. Valitsin lohta, on tällä reissulla tullut syötyä itseasiassa liian vähän kalaa. Kala oli melko erinomaista itseasiassa (vaikkakin aiemmin tuli Finskin lentokoneruokaa hieman morkattua) vaikkakin melko vähäsuolaistahan se on, tai sitten sen vaan maistaa kymmenessä kilometrissä eritavalla kuin maassa. Ruokailun yhteydessä otin lasillisen italialaista punaviiniä, jos näistä kahdesta tällä lennolla maistetusta pitäisi valita toinen, valintani kallistuisi ranskalaiseen – vaikken mikään viiniasiantuntija olekaan. Illallisen jälkeen keräsivät myös kuittauksen luottokorttiveloitusta varten (ennakkotilaukset) – kuulemma myyntikärryt kiersivät nukkuessani. No, eipä sieltä mitään ostettavaa olisi ollutkaan enää.
Jotenkin pääsi yllättämään itseasiassa nopeasti mennyt lento siinä vaiheessa kun vaihdoin ”telkkarista” kanavalle 12 jossa näytettiin Airshow -ohjelmaa, eli karttakuvaa lennon edistymisestä. Koneen sen hetkinen sijainti olikin jo lähes Moskovan kohdilla ja reilu tunti lentoaikaa jäljellä. Käydessäni WC:ssä laskin huvikseni matkustajamäärän, kahdeksan allekirjoittaneen lisäksi. Täytyi hetken ihmetellä pitikö todella viimevuoden loppukesästä minulle annettu informaatio paikkaansa jonka mukaan tämä kyseinen bisnesluokka olisi ollut täyteenvarattu ja luokankorotukseni joutui odotuslistalle. Voihan se olla että yli kymmenen varausta on peruttu mutta tuntuu vähän oudolta kuitenkin. Toisaalta ei sillä enää niin väliksi ole kerta oman paikkani sain, mikä tärkeintä on.
Bangkokista lähdettäessä annettiin arvio saapumisajasta 17:59 joka pitikin yllättävän hyvin kutinsa sillä tasan 18:00 eli 25 minuuttia aikataulua edellä oltiin lopulta portissa kiinni. Pitää kyllä ihan ihailla tuollaista täsmällisyyttä, se että pystyy arvioimaan noin tarkasti lähes 8 000 km lentomatkan vaatii jo aika paljon. Tai sitten se on vaan kokemuksen tuomaa rutiinia, tiedä häntä. Poistuminen koneesta kävi vikkelästi jälkimmäisestä ovesta sillä olin kaiketi se yhdeksäs matkustaja joka koneesta tuli pihalle, taitaa tosin koneen henkilökunta pidätellä turistin matkustajia niin pitkään sisällä kunnes bisnes on tyhjä. Passintarkastuksessakaan ei yllättäen ollut jonoja, vaikkakin laukkuja joutui odottamaan melko pitkän tovin. Ja se Bangkokin päässä laukkuun laitettu priority -tagi oli kadonnut matkalla sillä ei se minun pakaasini ollut ainakaan ensimmäisen sadan laukun joukossa. Tosin ei ollut nyt niin kova kiire kun lentokin oli etuajassa. Viiden minuutin kävely kotimaan terminaaliin ja Finncommin lähtöselvitykseen. Siinä tiskillä piti hieman säätää lisää kun Bangkokista tuomani ginipullo ei käynytkään EU:n sisäiselle lennolle matkustamoon vietäväksi vaikka se oli turvapussitettu. No hyvä että kävi ilmi tässä vaiheessa kun sen sai vielä laukkuun laitettua.
Ennen Jyväskylän lentoa jonka aikataulunmukainen lähtöaika oli 20:15, piti soittaa kotiinpäin. Meinasi tosin tulla pientä tenkkapoota kun ei transit-alueelta kolikkopuhelimia löytynyt. Lopulta löysin jonkinlaisen nettipuhelinautomaatin, 60 senttiä minuutilta maksoi skypepuhelu. Ei siinä, puhelu tuli soitettua mutta melkoisen kalliiksi se kävi kun kaikki eurokolikot mitä löytyi (4,50e) joutui automaattiin laittamaan. Homman juju olikin siinä että ”puheluveloitus” alkoi pyöriä jo siinä vaiheessa kun klikkasin puheluohjelman auki. Minulle tuo skype oli lähes täysin uusi tuttavuus (joskus olen jonkun version koneelle ladannut mutta en muista sillä mihinkään soittaneeni) joutui ensiksi pari minuuttia ihmettelemään että mitenkäs tällä soitetaan. Sitten piti lisätä uusi yhteystieto jotta numeroon pystyi soittamaan, hoh hoijakkaa. Lopulta onnistuin ja 42 sekunnin puhelunkin sain tehdyksi. Tosin puhelun hinta ei ollutkaan 0,60e/minuutti kuten automaatin hinnastossa kerrottiin vaan noin 6,42e/minuutti. Melko kallista sanon minä.
Finncommin lento Jyväskylään, portti 15B aukesi noin 19:50 ja bussikin nytkähti liikkelle ennen kahdeksaa. Kone oli ATR42-500 OH-ATD, ulkomuistista voisi veikata että aiemminkin on tullut istuttua niillä penkeillä. Lentoaika oli tarkalleen ottaen 38 minuuttia ja sää tikkakoskella oli kaikinpuolin mukavan vetinen lämpötilan ollessa -2 astetta. Kotiinpäästyäni väsymys iski siinä määrin että vetäydyin peiton alle hetimmiten. Luita ja ytimiä paleli melkoisesti, mutta ei mikään ihme kun kuitenkin edellisen kerran sängystä nousi ulkona oli yli 25 astetta lämmintä ja parvekkeelle tarkeni mennä sen kummemmin vaatetusta ajattelematta. Peiton alle ja unta koneeseen..
***
Tämä puhtaaksikirjoitusprojekti on vähän venähtänyt mutta nyt valmista tuli vihdoinkin. Tuli viikonlopun aikana otettua todellinen pehmeä lasku työelämään, reilun 60 tunnin aikana olin töissä 36 tuntia. Tiesi taas ajaneensa. Tällä tai ensiviikolla julkaisen vielä toteutuneen budjetin reissun osalta, odottelen vielä loppujen luottokorttimaksujen kirjaantumista verkkopankkiin. Sitten läpikäyn reissulla otetut reilu 500 valokuvaa, enköhän niistä jokusen saa tännekin esille.
