Sain tänään pikaisen mahdollisuuden koeajaa uusi Volkswagenin täyssähköauto ID4’sta.
Autoa saa tällä hetkellä kahdella eri akkuversiolla, tässä oli isompi 77 kWh akku jonka WLTP normein mitattu range (=ajomatka täydellä akulla) on reilut 500km. Kuitenkin talvikeli ja kaupunkiajo vähentää rangea, joka oli auton mukaan ajoon lähdettäessä 344km.
Isompiakkuisen ID4 hinnat alkaa noin 47 500 eurosta ylöspäin.
Kuvathan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa joten niitä muutama ensiksi.
Ulkopuoli ensiksi
Ja sisältä
Ensikokemukset: mukava ja jopa hauska auto ajaa. Sähköinen voimalinja tarjoaa tehoa myös talvikeleillä pehmeästi ja tasaisesti. Autossa oli 19″ Continentalin nastarenkaat joilla rengasmelu oli hyvinkin kohtuullisella tasolla.
Sisätilat ovat riittävät jopa viidelle aikuiselle ja minäkin 175cm pitkänä mahdun matkustamaan selkä suorana takapenkillä ilman että pää on katossa kiinni. Tämähän ei onnistunut VW:n ID3 tai Kian e-Niron kanssa joita kävin aiemmin koeajamassa.
Tavaratila näyttää riittävän kokoiselta eikä nostokorkeuskaan ole liian iso.
Ainoana miinuksena sanoisin ehkäpä hieman pienet takaovet, eli takapenkille menoa täytyy paikoin hieman suunnitella. Sekä Tiguan-tyyppiset korkeahkot kynnykset. Ehkäpä näihin tottuu.
Julkaisuajan huomio: Koska tuntuu nämä lähes valmiit postaukset jäävän ”draftiin” eli julkaisemattomaksi yhdistelen tekstejä hieman, tässä samassa postauksessa tulee kolmen saaren kokemukset samalla kertaa.
Ko yao noi 13-16.2.2017
Perille ja oikealle saarelle viimein päästyämme oli aika tutustua meille varattuun majoitukseen nimeltään Suntisook Resort. Aika vähän löytyi netistä kokemuksia/suositteluja saaresta tai majapaikoista joten tämä tuli valittua pääasiassa bookingin arvioiden perusteella.
Kolmen yön majoituksen hinta oli 2000b/yö mikä oli todennäköisesti kallein hinta mitä itse olen maksanut ikinä majoituksesta Thaimaassa. Kokonaisuutena ja saaren sijainti huomioonottaen pidin hintaa silti kohtuullisena. Resortilla oli noin kymmenkunta bungalowia sekä ravintolarakennus.
Yao noin saari on nk. muslimisaari eli suurin osa asukkaista ei ole uskonnoltaan buddhalaisia kuten muualla Thaimaassa pääasiassa on. Käytännössä tätä ei kuitenkaan huomannut juuri mitenkään.
Turistin näkökulmasta suurin ero lienee se ettei alkoholia myydä tai nautita juurikaan julkisesti. Esimerkiksi omalla resortilla ei ravintolassa myyty olutta eikä hotellihuoneessa ollut ”minibaaria”. Yao noin saarelta löytyi muutenkin vain muutama kauppa josta alkoholia sai ostettua.. kovaan hintaan. Eli jos mieli tekee olutta tai muuta niin kannattanee tuoda ne tullessaan esim. Phuketista. Hintaesimerkkinä pieni pullo samsong rommia maksoi yli 300b, mantereen 7-elevenissä hinta on muistaakseni 100b pinnassa.
Lavataksiliikennettä saarella oli vain ”tilauksen mukaan” joten kätevin tapa liikkua on ilman muuta vuokrata mopo. Omamme vuokrattiin suoraan resortilta hintaan 300b/päivä + polttoaineet.
Resortti vastapäätä oli ihan mukavan oloinen ranta jossa tuli käytyä useampaan kertaan kävelyllä/uimassa. Tosin ainakin tällä saarella vuorovesi vaikuttaa melkoisesti, aamuisin ja iltaisin vesiraja pakenee useamman kymmenen metriä.
Ruokaravintoloita saarelta löytyi useampia mielenkiintoisia, muutoin yöelämää ei käytännössä ole ollenkaan. Mikä sinäänsä ei haitannut ollenkaan, kiva välillä rauhoittua. Ravintolasuosituksena annan resortin oman ravintolan jossa tuntui käyvän myös ”ulkopuolisia” asiakkaita syömässä. Paikan pad thai oli erityisen hyvää minusta.
Kokonaisuutena voin suositella Yao Noin saarta ilman muuta mikäli loman tarkoitus on vain oleilla rannalla ja syödä hyvin. Jos mielessä on bileet ja vilkas yöelämä kannattaa mennä muualle, esimerkiksi Phi Phille.
Ko Phi Phi 16-18.2.2017
Phi Phin visiitistä päätettiin vasta ihan viime tingassa katseltuamme karttaa että mihinkä mennä Yao noin jälkeen. Kartalta osui silmään Phi Phin saaret, elikkäs sinne. Laivaliput Yao noilta ostettiin jo etukäteen ja tällä kertaa kyseessä olikin speedboat. Melkoista rytkytystähän se oli mutta mukava kokemus.
Itsessään saari on aika pieni ja siellä on loppuviimein melko vähän tekemistä jollet halua sukeltaa, snorklata tai nauttia alkoholipitoisia juomia. Päivällä toki voi myös rannalla istuskella.
Phi Phin erikoisuutena olivat nämä ”bucket” eli ämpäriin tehdyt juomat. Melkoisesti vodkaa ja vähän lantringia eli noussee päähän suht nopeasti. Alkuillan hinnat olivat 100-200b välissä mutta puolenyön maissa hinnatkin näyttivät nousseen 300-400b tuntumaan eli näin se markkinatalous toimii.
Meillä ei ollut sen kummempaa suunnitelmaa mitä tehdä Phi Phillä joten pääasiassa vain oleiltiin ja seikkailtiin pitkin ahtaita ja sokkeloisia kujia. Saarella itsessään ei ole autoja eikä mopoja joten suht turvallista liikenteen puolesta. Herätti kyllä ihmetystä miten kaikki talot ym. ovat rakennettu kun ei kuorma-autoilla pääse paikalle. Lisäksi kunnioitusta herättää se tieto että käytännössä koko saari tuhoutui Aasian tsunamissa vuonna 2004, reilussa 10 vuodessa paikka on rakennettu käytännössä uudelleen.
Majoitus oli katsottuna etukäteen JT House’sta. Pääasiassa hostellitoimintaa pyörittävällä paikalla oli myös muutama oma huone tarjolla. 1500b/yö. Huoneessa olleet kalterit jäivät vähän epäselviksi että mitä varten ne olivat. Tuskinpa tavan hotellihuoneista löytyy niin arvokasta omaisuutta että murtautua kannattaa.
Ko Lanta 18-24.2.2017
Lantalle siirryttiin Phi Phi:ltä perinteisemmän laivan avulla. Matka-aika oli noin tunnin luokkaa eikä lipun hintakaan ollut montaa sataa batia.
Lantan satamasta heittäydyttiin oikein turistimoodiin ja otettiin tuk tuk kyyti hotellille. Majoituspaikkana oli Niceview Resort jonka hinta oli tuhannen batin luokkaa per yö sisältäen pienimuotoisen aamiaisen (paahtoleipää, kahvia, hedelmiä). Hinta puolet vähemmän mitä Yao Noilla mutta toki eihän tämä majoitus sitten ollutkaan rannalla. No näkymät oli hienot.
Yhtenä päivänä oli sähkökatko josta oli kylläkin ilmoitettu jo aiemmin, liittyi käsittääkseni koko saaren sähkönsyöttöön joten hiljaista oli koko päivän. Illalla kun muualle oli sähköt jo palautuneet, meidän resortille ei. No saatiin kynttilöitä lainaksi joten hätä ei ollut tämän näköinen, toki juoksevaa vettä vessan vetoon alkoi kaivata.
Resortilta otettiin mopo lainaksi, hinta 250b/vrk + polttoaineet. Taksipalveluita olisi ilmeisesti ollut tarjolla aiempia saaria paremmin mutta mikäs siinä oli mopolla ajellessa. Mukavaa puuhaa.
Ko Lanta itsessään on jo aika iso saari. Ympäri ei ihan pääse ajamaan mutta Old Lantan puolelta jos lähtee ajelemaan sataman kautta kohti länsipuolella saarta olevaa majakkaa (jonkinlainen nähtävyys tämä oli, ei käyty kuin parkkipaikalla) tulee ajomatkaa yli 40km. Old Lantalla kannattaa käydä, siellä oli pieniä putiikkeja ja ravintoloita rannassa, käytiin useamman kerran tuolla.
Muita suosituksia ei tullut kirjattua oikein ylös, sataman läheisyydessä oli jonkinlainen ostoskeskus missä saattoi shoppailun haluja tyydyttää. Beach garden ravintola löytyi muutaman kilometrin päästä hotellilta joka todettiin hyväksi.
Ko Lantaa voi suositella oikeastaan kaikille, paitsi jos olet biletystä vailla jota ei löydetty juurikaan – ei sitä kyllä oltu vaillakaan. Rantoja sekä mukavia ravintoloita sen sijaan löytyi riittävästi.
Phuketissa viivyimme tällä kertaa vain yhden yön, 12-13.2.2017. Vaikutti hankalalta aikatauluttaa lento Pattayalta ja laivamatka Yao Noille samalle päivälle joten pidettiin välipysähdys Phuketissa.
Olen aiemmin käynyt kerran Phuketissa, vuonna 2012. Jotenkaan alue ei kiinnostanut minua silloinkaan erityisesti eikä se kiinnostus oikein syttynyt vieläkään. Edellisellä kerralla olin myös Patongin alueella, silloinen suomalaisen ylläpitäjän hotelli oli käsittääkseni suljettu joten uuden paikan etsintä oli edessä.
Majoituspaikaksi valikoitui Nouveau guesthouse, patongin alueelta tämäkin. Kävelymatkan päästä Bangla Roadilta. Yhden yön majoituksen hinta oli 990b booking.comin kautta varattaessa. Ihan asiallinen perusmajoitus, ei erikoisempia huomioita suuntaan tai toiseen.
Hotellin läheisyydestä löytyi tripadvisorin opastamana sinäänsä loistava Orange restaurant jolle voin antaa vahvat suositukset. Ruokaa sai niin illalla kuin aamullakin, todella kohtuulliseen hintaan. Ja olihan ruoat myös hyviä.
Hotelliin saapumisen jälkeen käytiin kävelemässä Patongin rannalla hetki ihmettelemässä ja paluun aikana Bangla oli jo muuttunut ilta-aikaiseksi kävelykaduksi. Meno ja meininki oli lähes sama (tai siis pahempi koska ping-pong showta tarjottiin myös vaimolle) kuin muutamaa päivää aiemmin Pattayan walking streetillä.
Minun pienellä otannallani voisin sanoa että Patongilla on enempi livemusiikkitarjontaa mitä Pattayalla. Voin olla toki myös väärässä. Paikkoihin ei ollut sisäänpääsymaksua mutta olut maksaa sitten moninkertaisesti tavan paikkoihin nähden, Rock Cityssä pullo Heineken taisi maksaa 200b. Käsivaralta kuvattua videoa kuuden minuutin verran tarttui paikalta mukaan [embedyt] https://www.youtube.com/watch?v=Rb6UiGpLGzw[/embedyt]
Matkan oli tarkoitus jatkua hetimmiten seuraavana aamuna, kohteena meillä oli Ko Yao Noi. Ei ollut tietoa taksin saatavuudesta aamulla patongilta satamaan joten päätettiin tilata etukäteen matkatoimistosta hintaan 600b. Tämä oli ensimmäinen virhe, sillä aamulla hotellista poistuessa aamiaiselle 2.katu oli ”täynnä” vapaita takseja. Hinta oli toki sama 600 mutta turhaa jumpattiin asian kanssa illalla.
Phuket Patong 2.road
Toinen virhe tuli siinä että ei päästy samalle aaltopituudelle määränpäästämme matkatoimistovirkailijan kanssa joten meidät kuljetettiin lopulta väärään satamaan. Satamaan josta pääsee Ko Yao Yaille, näistä kahdesta saaresta se isompi. Suora speed boat Yao Noille olisi lähtenyt Bang Rongin satamasta. No eihän reissu ole reissu alkuunkaan jos ei siellä jotain yllättävää tapahtuisi…
Päätettiin ottaa seuraava speed boat ko yao yaille hintaan 200b. Matka kesti puolisen tuntia ja olihan paikoin melkoista röykytystä kun kovaa ajettiin. Ei muuten ollut montaakaan turistia ko. veneessä.
Bussi phuketin satamassa
Alkuperäinen majoitus oli varattu Yao Noilta joten sinne piti kuitenkin päästä. Ei muutakuin lavataksi saaren halki hintaan 500b sekä pitkähäntävene saarelta toiselle 150b. Yao Yailla taksikuskin kanssa keskusteltiin tulevista matkasuunnitelmista suunnitelmista ja kerrottiin että myöhemmin tie veisi Phi Phille joten matkalla pysähdyttiin kuljettajan aloitteesta matkatoimistossa ostamassa pikaveneliput Yao Noilta Phi Phille hintaan 1200b/hlö (sisälsi taksikyydin resortista satamaan). En tiedä oliko tuo kuinka kova ”turistihinta” mutta ihan hyvää palvelua ainakin minusta.
Speed Boat Phuketista Yao Yaille
Speedboatin esite Yao Noilta Phi Phille
Venekyyti Yao Yailta Noille
Lopulta viimeinen taksimatka Yao Noin satamasta hotellille, 300b. Kello taisi olla jotain 14:00 kun perille päästiin. Eli siirtyminen saarelle tuli lopulta maksamaan 2,5 kertaa enemmän mitä suora speed boat ja aikaa meni enemmän mutta nähtiin myös maisemia paljon enemmän. Eli loppujen lopuksi ei juurikaan harmittanut tämä pikku seikkailu.
Toki jälkikäteen mietittynä olisi voinut majoituksen phuketista ottaa lähempää satamaa esim. Phuket Townista. Ei ollut oikein mitään ennakkotietoa Townista ja halusin pelata varman päälle joten majoitus otettiin Patongilta.
Paluu tänne oli vähän kaksijakoinen asia. Toisaalta tykkään itse tästä kalastajakylästä mutta toisaalta taas ei Pattaya ole ehkä mikään ideaalisin häämatkakohde. Tai no, kaikkihan riippuu siitä miten asioihin suhtautuu. Minusta pattiksen tai pattijoen (rakkaalla lapsellahan on monta nimeä!) paras puoli on se että porukkaa on paljon joten kaikkia turistiaktiviteetteja kuten reissuja järjestetään käytännössä joka päivä. Ravintola- ja baaritarjonta lienee myös Thaimaan monipuolisinta. Jos rantalomakohdetta etsit niin katso suosiolla joku toinen paikka.
Löytyi Pattayan rannalta sentään palmuja
No siellä oltiin kuitenkin kolme yötä. Oli ihan kiva näyttää vaimolle paikkoja missä itse olen aiemmin lomaillut.
Majoituksena meillä oli Dathomas guesthouse, sijainti soi honeylla 2.kadun ja buakhaon välissä. Itseasiassa tämä oli sama kiinteistö missä majoituin edellisen kerran. Paikan nimi oli tuolloin Casa de Lobos. Nykyinen manageri oli käsittääkseni ruotsalainen. En tiennyt varausta tehdessä että tämä on se sama paikka.
Soi buakhaon liikennettä
Kolmen yön majoituksen hinta oli 1620b. Jos ei hinta ollut ihmeellinen niin ei kyllä paikan nykytasokaan. Mene ja tiedä sitten ovatko volyymitasot nousseet viidessä vuodessa vai mitä, mutta tällä kertaa ei nukkumisesta tullut ennen kolmea aamuyöllä oikein mitään ilman korvatulppia. Toki tällä kertaa huoneen sijainti oli toiselle puolelle katua kuin viimeksi. Eli jatkossa jos Pattayalle on asiaa niin täytyy katsoa rauhallisempi majoitus.
Muutoin ei kalastajakylään kuulunut ihmeempiä. Venäläisten määrä on minusta hieman pienempi nyt, ehkäpä tilalle on sitten tullut intialaisia ja arabeja. Taitaa olla matkustus kaikenkaikkiaan vähentynyt jonkin verran, aika monen baarin ja majatalon yhteydessä oli kyltti paikan myynnistä tai vuokrauksesta.
Kolmen päivän aikana ei tehty mitään erikoisempaa, katseltiin nähtävyyksiä ja kierreltiin kauppakeskuksia.
Big Buddha Pattayan mäen päällä, täällä on tullut käytyä jo muutaman kerran aiemminkin mutta aina hyvä päiväretkikohde.
Pattayan maisemaa jompparin suuntaan
Pattaya Night bazaar kakkoskadulla. Hyvä paikka ostella kaikkea (turhaa) turistikrääsää.
Maikan majatalolla kävimme myös tietovisailemassa. Sekä lauantain legendaarisessa saunaillassa. Saunaillan aikana kuulin myös että Maikka on myynyt majatalon, jään mielenkiinnolla seurailemaan miten toiminta jatkuu tulevaisuudessa.
Eväät saunaillassa ovat aina olleet kohdallaan eikä tämä kerta tuottanut pettymystä
Saunaosastoa
Majatalolta löytyi myös Jypin pelipaita, oikein!
Seuraava kohde oli Phuket, jonne lennettiin Bangkok Airwaysilla U-tapaosta. Kone HS-PZC (ATR72-500).
Viisi vuotta sitten viimeksi. Näin se aika menee, hämmentävän nopeasti.
Itselleni Bangkok on aika kaksijakoinen paikka. Ruuhkainen ja saasteinen – samalla kuitenkin myös kiireinen ja kiehtova. Onhan se aivan valtavan kokoinen, Thaimaan pääkaupunki. Olen omien laskujeni mukaan käynyt siellä nyt jokaisella kuudella reissulla ja väitän silti että olen nähnyt ehkä 10% kaupungista.
Koen kaupungissa kulkemisen hieman hankalaksi, toki BTS skytrain sekä metro helpottaa sitä. Varmastihan bussilla ja vesitaksilla pääsisi moneen mielenkiintoiseen paikkaan mutta en ole koskaan asiaan perehtynyt niin paljoa. On riittänyt nähtävää em. kulkuvälineiden reiteitäkin.
Jos olisin ollut reissussa itsekseni olisin melkeinpä voinut jättää BKK:n väliin tällä kertaa. Tosin tällä kertaa reissukokoonpano oli erilainen sillä mukana oli vaimoni H, jolle reissu Thaimaahan oli ensimmäinen ja eihän reissu ole mitään ilman Bangkokia.
Hotellimme kohteessa oli FX Metrolink Makkasan, ihan asiallinen perushotelli. Ilman aamiaista hinta 115€/4yötä. Hotellissa oli ravintola josta sai ostaa buffet aamiaisen lisäksi päivän mittaan muita ruokia.
Hotellin äänieristyksessä oli pieniä puutteita mutta niiden kanssa tuli toimeen. Sijainti oli todella hyvä, kolmen minuutin kävely petchaburi metroasemalle sekä noin kuuden minuutin kävelymatka lentokenttäjunalle, airport linkin Makkasan -asemalle. Lipun hinta lentokenttäjunalla Makkasan asemalle oli muuten 35 b.
Taksipalvelut Bangkokissa ovat yksi ongelma minusta joita olen jo aiempina vuosina purnannut täällä. Yhtenä ratkaisuna siihen on esitetty Grabtaxia eli appsia jolla voi tilata luvallisia takseja – uuberiin en nimittäin astu jalallanikaan. ;) No grabtaxi tilattiin ensimmäisenä aamuna kun oli SuperBowl LI alkamassa eikä metro kulkenut vielä.
Tilaus sinäänsä meni ihan hyvin läpi puhelimella tehtynä mutta kuljettajan kohdattuani ei hän ymmärtänyt jo appsiin syöttämääni määränpäätä eli ravintolan osoitetta (sukhumvit soi 9). Kuljettaja ei osannut oikeastaan ollenkaan englantia ja minun thain taitoni ovat myös alle alkeistason. Joten neuvottelujen jälkeen löysimme yhteisen päämäärän ”skytrain Nana” – lopputuloksena päädyttiin nana plazan lähistölle. No päästiin toki lähelle mutta lähemmäksikin olisi päässyt.
Grabtaxin tilausvahvistus, vielä tässä vaiheessa kaikki näytti ihan hyvältä
Eli jos appsin tarkoitus on madaltaa taksinkäytön kynnystä ym. niin ei tämä nyt ihan putkeen mennyt mutta eiköhän se siitä..
SuperBowlia katselimme siis sukhumvitilla The Game ravintolassa jonka olin etukäteen selvittänyt, sillä peli alkoi 06:30 paikallista aikaa jolloin suurinosa kuppiloista oli kiinni. The Game oli ihan asiallinen paikka ja baarihan oli täynnä 06:00 jälkeen kun paikalle saavuimme, saatiin kuitenkin istumapaikat terassilta. Ruoka ja juomatarjouksia oli myös laitettu pelin ajaksi mikä oli minusta ihan fiksua – oluttornin sai 600 batilla, muutoinhan tarjoilijat olisivat saaneet ”juosta” jatkuvasti täyttämässä janoisten urheilufanien tuoppeja. Vähän jäi toki fiilis ettei henkilökunta ollut tottunut ”ruuhkaan” sillä juomien ja ruokien toimituksessa oli hieman virheitä, taisi minunkin edessäni käydä 2-3 erilaista ruokaa joita en ollut tilannut. Lopulta mielestäni se oma tilaus löytyi eteeni joka taisi jälkeenpäin ajateltuna olla vieläkin se väärä aamiainen..
Chatuchak weekend market oli edelleen yhtä ahdistava kokemus kuin viimeksi. Ihan liikaa porukkaa pienessä tilassa. Metro ja ilmajunissa tuntuu että viiden vuoden aikana on matkustajamäärät lisääntyneet. Eteenkin metrojunat täysiä, ihmettelen että miksei junat kulje useammin. Suositeltavaa on hankkia matkakortti niin metroon kuin ilmajunaan jos niitä aikoo käyttää sillä jonot lippuautomaateille tuntui olevan pitkiä. Matkakortilla ei välttämättä säästä mitään muuta kuin aikaa.
Yksi pitkäaikainen suosikkini Bangkokissa on MBK. Onhan noita muitakin kauppakeskuksia vaikka millä mitalla mutta useimmat niistä ovat minun budjettini yläpuolella. Erityismaininta vitoskerroksen ruokatori food Avenuesta, löytyy syötävää lähes kaikenlaiseen makuun. Suomalaisia lihapullia sieltä ei kyllä löytynyt :)
Toinen kauppakeskus joka löydettiin tällä reissulla ja josta pidin oli Terminal 21 (BTS Asok). Mukavan väljää ja samalla mielenkiintoisia pikkuputiikkeja omaan hintatasoon sopivana. Terminal21:ssa eri kerrokset ovat nimetty eri kaupunkien mukaan joten sieltähän löytyi ainakin Lontoo ja San Francisco (golden gate bridge) joista kuvia alla.
Hotellilta yksi metropysäkki poispäin sukhumvitiltä (phra ram 9) löytyy myös kauppakeskuksia jos shoppailu kiinmostaa, central plaza ja esplanade. Jälkimmäisessä näytti olevan myös elokuvateatteri.
esplanade
Hotellin vieressä, lähempänä kuin metroasema on Chawong Express korealainen ravintola josta saa käsityö/pienpanimo -oluita. Käytiin testaamassa ja olihan hyvät oluet.
Miljoonakaupunki Bangkokin näkymiähän näkee parhaiten pilvenpiirtäjästä. Nykyään muodissa tuntuu olevan laittaa korkean talon katolle baari ja kutsua sitä rooftop bariksi. Näitä on Bangkokissa useampia joista me testatimme Marriott sukhumvitin yhteydessä olleen Octave rooftop Barin. Tosi hieno paikka, onneksi luettiin etukäteen netistä vähän kokemuksia paikasta ja hoksattiin laittaa vähän siistimpää ylle. Ihan rantavarustuksessa ei tuonnekaan ole asiaa. Jos olet vailla tekemistä alkuiltaan niin suosittelen ilman muuta käymään tuolla. Happy hour on muuten voimassa klo 17-19 jolloin drinkit saa puoleen hintaan.. Jää niille silti hintaa noin 200b/lasi joten ei ihan edullinen paikka.
Vaimolla oli yksi kohde missä haluaa käydä Bangkokissa ja se oli Siriraj medical museum. Elikäs sairaalamuseo. Kaikkea outoa siellä oli esillä, kuolleiden ihmisten ruumiita ym. Olihan se sinäänsä mielenkiintoinen paikka ja varmaan muut hoitoalan ihmiset kokee sen myös samoin. Itseäni lähinnä etoi kaikki ruumiinosat ym. tosin en ole aiemmin nähnyt ampuma- tai räjähdyshaavaa ”livenä” joten kokemushan se oli tuokin. Lippu museoon 200b, kuvaaminen oli kiellettyä joten kuvia ei ole. Sijainti chao praya joen ”vanhalla puolella”. BTS skytrain saphan taksinille ja siitä jokilaivan kyytiin. Kannattaa muuten perehtyä noihin jokilaivojen aikatauluihin ja muihin käytäntöihin, sillä lippuja on monenlaisia ja myyjät toki myy mieluusti sen kalleimman lipun. Kertalippu taisi olla 50b luokkaa ja päiväpassi joelle tiettyihin veneisiin 150b.
Samalla reissulla käytiin myös tsekkaamassa Wat po, se makuuasennossa lepäilevä buddha. Lippu 100b. Ihan mielenkiintoinen paikka sekin on, ekalla Thaimaan reissulla tuli käytyä siellä viimeksi kymmenen vuotta sitten. Paljon turisteja. Käveltiin wat posta pois Chinatownin läpi Hua lampongille. Näki monta uutta paikkaa. Jos ei kuumuus häiritse ja aikaa on niin suosittelen.
Jostain syystä Googlen mapsiin ei pysty lataamaan Thaimaan karttoja etukäteen. Nettikeskustelujen perusteella löysin appsin nimeltä Maps.me jolle voin antaa isot suositukset sillä tuohon pystyi lataamaan karttapohjat valmiiksi suomessa jolloin ei tarvinnut hakea wifiä tai käyttää kallista roaming-dataa. Eikä karttapohja ollut edes mikään järin iso, olisiko eteläisen Thaimaan kartta ollut n. 50mb kooltaan. Eli ei tarvitse pelätä muistikortin tukkimista tuolla.
Seuraava kohde reissullamme oli Pattaya jonne siirtyminen tapahtui pttaxiservice.comin taksilla tai siis kyydillä, etukäteen sovittu hinta 1100b tietulleineen oli minusta ihan asiallinen. Homma toimi kaikinpuolin tässä vaiheessa hyvin, sähköpostilla tilasin kyydin päivää-kahta ennen ja kuljettaja oli odottamassa aulassa hyvissä ajoin.
Viiden vuoden tauon jälkeen nokka kohti Aasiaa, kelpaa. :-)
Täällä kertaa matkan aiheena olisi häämatka, menin naimisiin viime elokuussa ja kyllähän sitä häämatkalle pitää päästä. Ihan tuolloin ei kuitenkaan pystynyt lähtemään joten parempi myöhään kuin kuin ei ollenkaan.
Reissun tärkeimmät detailit: kohde, Thaimaa ja Singapore. Kesto kolmisen viikkoa. Lentolippujen hinta noin 700€/pää (Finnairin suorat hel-bkk/sin-hel).
Menolento oli siis Finnairilla, uudella A350-900 koneella. Tai no voiko yli vuoden vanhaa sanoa enää uudeksi, uudehkoksi ehkä. Koneena AY95ssä oli OH-LWC.
Ensikommentit uudesta konetyypistä on se että selkeästi hiljaisempi mitä ”edellinen sukupolvi” A330/340 oli. Samoiten pieniä parannuksia huomasin mm. vessat vaikuttivat hieman isommilta. Jokaisen penkin yhteydessä oleva näyttökin alkaa olla riittävän kokoinen mistä plussaa. Jaksaa helpommin katsoa vaikkapa leffan kun on ruudulla vähän enemmän kokoa. Ruudulta pystyi myös seuraamaan lennon aikataulua, milloin tapahtuu mitäkin sekä reittiä. Todella kätevää.
Lennolla tarjottiin kaksi ateriaa, illallinen ja aamiainen. Ei mitään ihmeellistä tällä saralla, asiallista ja syötävää perusruokaa.
Vähän olisi toki parannettavaa vielä, esimerkiksi tuota näyttöä ei pysty säätämään kallistuksen osalta. Jos edellä istuva kallistaa penkin, takana istuvan katselukulma on hyvin epämukava.
Vähän voisin myös negatiivista palautetta antaa esimerkiksi maksuttoman alkoholitarjoilun puutteesta, pitkä lento menisi huomattavasti mukavammin jos siinä leffan katselun yhteydessä olisi lasi tai kaksi punaviiniä. Saahan toki juomaa ostettua mutta silti. En kuitenkaan jaksa näin lomalla alkaa mieltäni asioista pahoittamaan. Tai siitä että viihdejärjestelmään voit liittää omat (paremmat) kuulokkeet – aiemminhan näihin tarvitsi adapterin. Myöskin hieman kummallista kuinka mainostetaan vastamelukuulokkeita A350-koneen yhteydessä mutta ko. kuulokkeet saa lainaan vain economy comfortissa ja bisneksessä. Nythän economyssä kaikille jaetaan kertakäyttöiset(?) kuulokkeet joita osa ei käytä, ekoloogisempaa olisi todennäköisesti jakaa ihmisille paremmat (vastamelu)kuulokkeet joita voisi käyttää uudelleen.
Pääasia Finnairilla on kuitenkin kunnossa, lyhyt lentoaika ja ennen muuta turvallinen. Aikataulussakin pysyttiin. Lennän jatkossakin kotimaisella jos aikataulut ja muut detailit osuu yhteen suunnitelmien kanssa.
Pietarissa tuli käytyä keväällä Jääkiekon MM-kisoja ihmettelemässä. Turnaushan ei päättynyt hyvin Leijonien kannalta mutta alkusarjan pelejä oli ihan mukava seurata kerrankin paikan päällä. Taas kerran nämä kuvat ovat jääneet roikkumaan koneelle ilman julkaisua ihan liian pitkäksi aikaa.
Kaupunkina Pietari oli tosi iso ja ainakin itselleni jäi kaupungista mukava fiilis. Paljon nähtävää josta suurin osa jäi toiseen kertaan.
Hotellina meillä oli Z12 station hotel joka sijaitsi muutamankin eri metroaseman lähellä eikä hintakaan ollut paha, neljä yötä 210 euroa. Toki ruplan kurssin edullisuus euroon nähden vaikutti asiaan. Hotellista on videopätkää kuvien jälkeen.
Allegrolla mentiin
Pietarin katu jossa hotellimme sijaitsi, Zvenigorodskaya ul
Lätkäkisojen alueopaste
Lätkähalli, Jubileinyi
SVK vs FIN
Pietaria. Vasemmalle haarautuu rubinsteina ravintolakatu. Paljon baareja ja ruokaravintoloita.
Pietari, Nevajoen sivuhaaraa.
Pietari
Pietari
Pietari, iisakin kirkko.
Pietari, iisakin kirkko.
Pietari, iisakin kirkko.
Pietari, iisakin kirkko.
Pietari
Pietari, vaskiratsastajan patsas.
Pietari
Pietari
Pietari
Pietari
Pietari, Nevajoen sivuhaaraa.
Pietari, Verikirkko
Lätkähalli, Jubileinyi
Lätkähalli, Jubileinyi
CAN-FIN 0-4
Lätkähalli, Jubileinyi
SKA on iso joukkue pietarissa. Löydettiin fanikaupasta ”kolmen metrin” Koskisen pelipaitakin.
Pitkään reissuelämän ”to-do” listalla ollut Dublin tuli nähtyä ja koettua viime kuussa, eli huhtikuussa 2016. Alla joitain havaintoja reissulta.
Lennot oli Norwegianilla HEL-DUB-HEL yhteishinnaltaan noin 110 euroa. Ei mitään uutta tällä rintamalla, taattua Norwegianin lentoa. Koneina EI-FHY sekä EI-FHL. Lentoaika reilut 3 tuntia suuntaansa.
Sen minkä ”säästää” hotellissa voikin sitten sijoittaa hotelliin. Valinta osui tällä kertaa The Arlington hotelliin Liffey -joen rannalta. Ihan asiallinen perushotelli, hieman vanhahko mutta silti siistiä oli. Mukava ja avulias henkilökunta, apua sai kysyttäessä. Erityismaininta vanhemmalle rouvalle aamiaisella. :) Hinta neljältä yöltä reilu 400 euroa.
Dublin itsessään on aika mukavankokoinen kaupunki muutaman yön ”pitkälle viikonlopulle”. Oma reissuni oli maanantaista-perjantaihin, 4 yötä. Nähtävää ja koettavaa riitti sopivasti, toki ei nyt ihan kaikkea nähty. Ihmiset todella mukavia, ainakin ne joiden kanssa oltiin jutulla. Pieni kielimuuri ehkä on eteenkin vanhempien irlantilaisten kanssa mutta siitäkin kyllä selvisi.
Omasta reissusta ”uhrattiin” yksi päivä visiitille naapurimaan, Pohjois-Irlannin puolelle. Giants Causeway (9,5 euroa) sekä Titanic Experience tuli nähtyä. Molemmat hienoja paikkoja, suosittelen lämpimästi jos tulee asiaa sinne päin. Causeway on siis vuonna 1986 Unescon maailmanperintökohteeksi julistettu, basalttikivinähtävyys noin 50 miljoonan vuoden (?) takaa. Lisää infoa löytyy vaikkapa Wikipediasta.
Titanic Experience (20e) on puolestaan 2012 avattu museo/näyttely Titanicista. Melkoisen monta kerrosta on talossa on ja aika koskettaviakin tarinoita paikoitellen. Kannattaa varata reilusti aikaa läpikäymiseen, meillä aikaa oli noin 2 tuntia mikä riitti sisänäyttelyn läpikäymiseen mutta ulkona olisi ollut vielä lisää nähtävää.
Toki jos vähän enemmän ennakkosuunnittelua olisin harrastanut niin ehkä yhden yön majoituksen olisi voinut vaihtaa Dublinista esim. Belfastiin tai Bushmilsiin. Matka Dublinista Pohjois-Irlannin pohjoisrannikolla sijaitsevaan Giants Causewayhyn kesti noin 4 tuntia per suunta, eli puolet päivästä tuli istuttua autossa.
Dublinin maksullisista turistinähtävyyksistä tuli käytyä Guinness Storehousessa (18e) sekä Jamesonin vanhalla viskitislaamolla (16e). Molemmat kierrokset olivat mielenkiintoisia mutta jos toinen pitäisi valita niin siinä tapauksessa menisin Guinnessille.
Alla kuvia sekä muutama video reissulta. Klikkaa kuvaa niin siitä pitäisi aueta galleria mistä näkyy kuvat isompina.
Lähtö koittaa Helsingissä
Norwegian EI-FHY
Dublin
Vuokra-automme, Skoda Fabia
Dublin
Moottoritie Dublin->Belfast
The Nook, Giants Causeway, Pohjois-Irlanti
Giants Causeway, Pohjois-Irlanti
Giants Causeway, Pohjois-Irlanti
Giants Causeway, Pohjois-Irlanti
Giants Causeway, Pohjois-Irlanti
Giants Causeway, Pohjois-Irlanti
Giants Causeway, Pohjois-Irlanti
Giants Causeway, Pohjois-Irlanti
Titanic Experience, Belfast
Titanic Experience, Belfast
Titanic Experience, Belfast
Belfast
Hienoja seinämaalauksia löytyi Belfastista
Hienoja seinämaalauksia löytyi Belfastista
Dublin
Dublin, Trinity college
Dublin, Trinity college
Dublin, Airlink 747
Ha’penny Bridge, Dublin
Arlington Hotel, Dublin
Brazen Head, Dublin
Guinness Storehouse, Dublin
Guinness Storehouse, Dublin
Guinness Storehouse, Dublin
Guinness Storehouse, Dublin
Guinness Storehouse, Dublin
Kyllähän sitä aina yksi Guinness rekka pitää kuvata
Dublin
Dublin, Trinity college
Dublin
Dublin
Dublin
Dublin
Dublin
Dublin
Dublin
Dublin Hard rock Cafe
Dublin
Molly Malonen patsas, Dublin
St. Stephens Green, Dublin
The Celtic Nights, Arlington Hotel, Dublin
Norwegian EI-FHL
Kotimatkalla Gold Line #202, Neste Jari-Pekka Hartola
A photo posted by Eeropekka Hakkarainen (@eehakk) on
Videolta löytyy huone-esittely The Arlingtonista
Sekä yleistä ihmettelyä Giants causewaylta.
Viimeisenä muttei vähäisimpänä Guinnessin storehousesta löyty viheltelevä oysteri, olutmerkin mainonnassa aikanaan käytetty. Huvittava. Päivä piristyy kummasti kun tätä katsoo.
Moskovan reissu tuli heitettyä joulun aikaan viime vuonna. Tämäkin postaus on jäänyt tuonne luonnosten osioon ihan liian pitkäksi aikaa. Teksti on pääosin kirjoitettu paluumatkalla Jyväskylään joten aikamuodot saattavat olla vähän outoja paikoitellen, pahoittelen.
Mitään päiväkohtaista ”raporttia” en kirjannut ylös – sen sijaan tässä on mieleen tulevia eri asioita jaoteltuna. Toivottavasti näistä on jollekin tulevalle Moskovan reissaajalle hyötyä.
Viisumi
Matkustaminen Venäjälle vaatii viisumin Suomen kansalaiselta. Hommasin itselleni kertaviisumin eaststar.fi matkatoimiston kautta. Viisumin hankkiminen sinäänsä oli suht helppoa. Täytetty viisumianomus, passikuva, passi sekä todistus matkavakuutuksen voimassaolosta Venäjällä postiin ja muutaman viikon päästä tuli paluupostissa passi viisumilla varustettuna takaisin.
Hintaa kertaviisumille tuli 77 euroa.
Lennot
Lennot hoituivat Finnairin sinivalkoisin siivin. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli siinä että molemmat lennot lennettiin samalla koneella, OH-LVL (A319). Jonkin verran on tullut lennettyä vuosien varrella mutta eipä ole tietääkseni aiemmin käynyt näin että samalla koneella pääsee lentämään molempiin suuntiin.
Finnair A319 OH-LVL
Muutamaan vuoteen en olekaan Finnairilla lentänyt mutta eipä tuossa mitään. Mukavan asiallista palvelua ym olen aina saanut kotimaiselta lentoyhtiöltä eikä tilanne ollut muuttunut. Hyvä niin.
Lennot HEL-SVO-HEL n. 250 euroa.
Liikenne ja kulkeminen
Moskovassa Finnair käyttää Sheremetjevon kenttää. Kentältä keskustaan siirtyminen tapahtui Aeroexpress junalla, lippu 470rub/suunta. Kesto noin 35min, junia lähtee 15-30min välein. Ihan siisti juna kaikin puolin. Junalipun saa ostettua kätevimmin automaatista kentältä tai juna-asemalta.
Metro Moskovassa on aika kattava, Wikipedian mukaan yksi maailman vilkkaimmista. Asemia on aika paljon ja tiheästi. Osa asemista on hyvin havaittavissa ulkoa päin, toisissa on vain punainen M – kirjain kerrostalon seinässä. Eli silmät auki jos on metron tarvetta.
Arbatskajan metroasema
Asemilta ja junista löytyy hyvin vähän muuta opastusta kuin kyrillisillä kirjaimilla kirjoitettuna tai kuulutettuna. Itse en osaa ko. aakkosia joten suunnistaminen metrossa oli hieman työlästä mutta kertaakaan ei eksytty. Helpoin tapa lienee selvittää etukäteen montako aseman väliä on tarkoitus matkustaa ja sitten laskea junan pysähdyksistä oikea asema. Metrosuunnistuksessa kannattaa myös huomioida se että ainakin osalla asemista joissa voi vaihtaa linjalta toiselle, on asemilla kuitenkin eri nimet.
Metron opasteita Moskovassa
Metrolipun saa ostettua automaatista josta löytyy englannin kielen valinta. Kertalipun hinta on 50rub. Lippu on luottokortin kokoinen läpyskä joka luetaan portilla ennen asematasolle menoa. Lippuja ei kerätä poistuessa joten muutaman päivän reissun jälkeen on taskut täynnä käytettyjä lippuja.
Majoitus
Hotellina meillä oli Ibis hotel Bakhrushina (tripadvisor) joka sijaitsee Zamorskijen alueella, kremlin suunnalta katsottuna toisella puolella Moskva jokea. Hotelli oli kaikin puolin siisti ja miellyttävä. En halunnut ottaa majoituksen suhteen riskiä joten varasin majoituksen ketjuhotellista joka on yleensä aina varma valinta.
Moskova, Ibis-hotelli bakrhushina
Hotelli sijainti ei ollut ihan keskustassa mutta ainakin minulle se oli ihan hyvä, pari metroasemaa löytyy noin puolen kilometrin päästä joten kulkeminen esim. Kremlin suunnalle onnistuu sekä metrolla että kävellen. Hotellin läheisyydestä löytyi myös puolenkymmentä ruokakauppaa sekä muutama ravintola.
Majoituksen hinta oli etukäteen hotels.comin kautta varattuna 154 euroa neljältä yöltä. Hinta ei sisältänyt aamiaista vaan sen sai ostaa erikseen halutessaan hintaan 790 rub (luottokorttilaskulta 10,44e).
Ravintolat ja hintataso
Moskovasta on aina sanottu että se on kallis kaupunki. Ja niinhän se on. Nyt kun reissun aikana ruplan kurssi heilui 76-78 välillä, on kaupunki euroturistille hieman edullisempi matkakohde. Historiatietona katselin että viime vuoden (2015) maaliskuussa kurssi on ollut 55 ja vuonna 2013 40. Eli aikas paljon kurssi on muuttunut pienellä aikaa. Tätä tekstiä kirjoittaessani tammikuun puolivälissä 2016, ruplan kurssi näyttää olevan yli 83 – parhaimmillaan kurssi xe.comin mukaan on ollut yli 90.
A photo posted by Eeropekka Hakkarainen (@eehakk) on
Ravintoloita Moskovassa oli monenlaisia aina itsepalvelulounaspaikoista hienoon pihviravintolaan. Suurin osa ravintoloista oli hieman haastavaa löytää kun en osannut kyrillisiä kirjaimia. Itsepalveluravintolasuosituksia voisin antaa esim. GUM tavaratalon kolmannessa kerroksessa olevasta ”ctonobar 57” sekä My-My ketjusta jonka ravintoloita oli ympäri kaupunkia. Hintataso näissä riippuu toki siitä mitä syö koska kaikki on hinnoiteltu erikseen. Oma ateriani yhtenä päivänä koostui salaatista, borssikeitosta, riisistä sekä jauhelihapihvistä. Jälkiruoaksi oli jokin leivos sekä pullo vettä. Hinta koko setille vähän yli 500 RUB.
Hieman kalliimpia ruokapaikkoja tuli testattua muutama, pihviravintola El Gaucho (tripadvisor) sekä saksalainen olutravintola Brauhaus Paulaner (tripadvisor). Molemmista sai loistavaa ruokaa, Gauchossa sisäfile ja olut maksoi muistaakseni 2700 RUB (Nämä molemmat ravintolat sijaitsivat muutaman korttelin päässä omalta hotellilta, lähellä on myös Paveletskajan metroasema joten saapuminen onnistuu myös keskustasta.
Tuosta yllämainitusta ravintolan löytämisestä hyvä esimerkki on tuo pihviravintola El Gaucho (streetview https://goo.gl/maps/EUPNVe5EjXt) – ei ole sanaakaan englanniksi. Onneksi muistin nuoruusvuosilta kun venäläisiä junia olen seurannut että Pectopah on ravintola.
Hard Rock Cafe:ssa tuli myös vierailtua, pinssinkerääjä kun olen niin eihän sitä olis voinut jättää väliin. Ruoka- ja juomapuoli tosin tuotti pienen pettymyksen, ruoka oli jotenkin mautonta ja ei-niin-lämmintä pöytään tuodessa. Samoiten drinkit (otin Southern Rockin ja jonkin mojiton) maistuivat oudon miedolta. Kokemuspohjaa on aikas monesta HRC:sta ja useammassa paikassa on tuo S.R tullut juotua mutta ei se noin laimealta ole aiemmin maistunut. Mene ja tiedä mistä johtui. HRC:n hintataso sen sijaan oli mielestäni aika edullinen, drinkit 300 RUB ja ruokana ollut burgeri noin 700 RUB.
Ostokset
Itse en ole pahemmin kauppakeskuksissa pyörivää sorttia mutta pitihän sitä hieman käydä valikoimia katsomassa. Punaisen torin vieressä oleva GUM on itsessään valtava kauppakeskus, hintatasokin oli paikan sijainnin mukainen. Eli normituristille yleensä liian kova – mutta kivahan sitä oli käydä katselemassa vähän uusia telkkareita ym.
Punaisen torin ja Kremlin ulkopuolelta löytyi Ohotnyj Rjadin ostoskeskus, paikan oikea nimestä ei ole tietoa. Googlen linkillä se kuitenkin löytynee helposti. Tuo keskus oli melkoisen iso vaikkei ihan GUMin kokoinen.
Moskova, Ohotnyj rjad kauppakeskus punaisen torin lähellä
Mikäli tuliaisia (=turistikamaa) tahtoo Suomeen viedä niin minusta paras valikoima/hintataso näihin oli Arbatin kävelykadulla.
Yöelämä
Yöelämää hotellin lähistöltä ei oikein löytynyt. Tripadvisoria selaamalla löytyi yöelämää Tverskajan suunnalta (kremlistä pari metropysäkkiä pohjoisen suuntaan) jossa tuli käytyä. Tap & Barrel pubissa (tripadvisor) tuli käytyä ja sitä voi kyllä suositella. Paljolti eri oluita hanassa, urheilun seuraamismahdollisuus sekä livemusiikkia. Toimi minulle hyvin. Guinesstuopin hinta oli muistaakseni 350 RUB.
Tap & Barrelin vierestä löytyy myös Coyote Ugly baari (tripadvisor), ilmeisesti samannimisestä leffasta inspiraationsa saanut. Tarjoilijat sekä valitut asiakkaat saavat tanssia baaritiskillä. Ihan mukava paikka yöelämän viettämiseen, tällaista menoa olis kiva nähdä myös Suomessa. Sisäänpääsy 350 RUB, pullollinen heinekeniä 250 RUB.
Nähtävyydet
Nähtävää Moskovassa riittäisi helposti viikoksi jos historialliset ym. paikat kiinnostavat. Itse en ole pahemmin museoihminen, voin käydä jos kohdalle sattuu mutta ei ole pakko mennä. Kremlin alueella itsessään on useampia museoita, itseäni eniten kiinnostava oli Kremlin Asehuone. Melkoisen pitkä jono ja vesisade olivat vain sellainen yhdistelmä että jäi ym. paikka käymättä.
Moskova, punainen tori, Pyhän vasilin katedraali
Punaisella torilla kannattaa toki jokaisen Moskovankävijän käydä, jos ei muuta niin ihmettelemässä tuota yllä olevaa katedraalia.
Yhteenvetoa
Tykkäsin Moskovasta, melkoisen paljon. Suurkaupunki, asukkaita on tuplasti enemmän mitä Suomessa yhteensä. Hieman sekavaa liikkuminen oli juurikin kyrillisten kirjaimien takia joita ei osattu – aikaa ja seikkailumieltä mukaan niin kyllä me ainakin kaikista haasteista selvittiin.
Turvallisuudesta en ollut mitenkään erityisen huolissani reissun aikana, minusta Moskova oli kuin mikä tahansa muu Eurooppalainen suurkaupunki. Poliiseja/turvallisuuspalvelun OMOH -miehiä oli kaduilla paljon, liittyen ehkäpä samoihin aikoihin olleeseen terroristiuhkaan. Toki tavaroistaan/taskuistaan kannattaa pitää huolta eikä ihan ympäripäissään kannata heilua.
Tykkään myös vähän laskeskella mitä matkustaminen maksaa. Tällä kertaa rahaa meni kaikkinensa (viisumi, lento, hotelli, käyttörahat) noin 700-800 euroa. Eli karkeasti laskettuna pari sataa euroa per päivä. Ei paha.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.