Kuukausi: helmikuu 2009

Sekoilua vakuutusyhtiön kanssa

Pienenä vanhan kertauksena tähän alkuun, 1.2 Pattajan yössä varastettiin E90 -puhelimeni. Lisää tuosta voi lukea tapauksesta voi tästä.

Puhelimen ostovaiheessa (lokakuussa 2007) otin optiona tarjotun Saunalahden kännykkävakuutuksen, hinta 5 e/kk. Tietysti näin jälkikäteen voi sanoa että ihan hyvä oli että tuli otettua tuo vakuutus. Pientä ongelmaa korvauksen hakemisessa oli kuitenkin.

Soitin hetimmiten 2.2 Pohjolan korvauspalveluun (kyseisen vakuutuksen myöntäjä) Thaimaasta käsin kysyen että miten menetellään, ilmoitin tässä vaiheessa jo että tein hetimmiten tapauksen jälkeen ilmoituksen paikalliselle poliisille ja kyseinen ilmoitus on thain kielellä. Vastauksena tuli että toimita se dokumentti ja puhelimen imei-koodi pohjolan konttoriin kunhan palaat Suomeen.

Soitin uudelleen 9.2 Suomeen palattuani korvauspalveluun kysyen että mihinkä toimitetaan (jostain syystä tuo Osuuspankin ja Pohjolan yhdistyminen ei ole vielä iskostunut päähäni). Kysyin samalla vielä tarvittavista papereista, vastaus oli samanlainen mitä viime kerralla. Kysyin että tarvitseeko tehdä Suomen päässä ilmoitusta poliisille, ei tarvitse.

Soitin seuraavan kerran 17.2 kysyäkseni mikä tilanne käsittelyssä menossa, vähän jo aloin kaipailemaan puhelinta. Kuulemma ei oltu vielä asian käsittelyä aloitettu ja toimitetuista papereista puuttuu Suomen poliisille tehty rikosilmoitus. Kerroin ettei sitä ilmoitusta ole tähän asti pyydetty ja sanoin toimittavani sen 19.2.

Eilen 18.2 postilaatikkoon tuli postipakettikortti, lähettäjänä Brightpoint Oy. Firman nimi ei sanonut mitään, joten en reagoinut ilmoitukseen sen kummemmin. Tänään kävin tekemässä sitten sen rikosilmoituksen jonka toimitin Pohjolalle. Sitten postiin noutamaan pakettia josta löytyikin lopulta uusi E90. Ihmetys oli kieltämättä melkoinen, kun paketin avasi. Ehkä eniten ihmetyttää tuo 17.2 soiton yhteydessä tullut tieto ettei asian käsittelyä ole aloitettu, kuitenkin oman laskutaitoni perusteella paketti on pitänyt postittaa jo maanantaina kerta pakettikortti oli minulla keskiviikkona.

Pienen säädön jälkeen loppu hyvin – lähes kaikki hyvin, tosin viimeisin varmuuskopio vanhasta puhelimesta löytyi vain marraskuun keskivaiheilta joten parin kuukauden viestit ja muu data hävisi. Tämä uusi puhelin on näemmä uutta E90-1 mallia, sisäpuolen näppäimistö on ainakin erilainen verrattuna vanhaan ja myös tuo läpän mekanismi tuntuu toimivan hieman eritavalla.

[flickr]3292298221[/flickr]

Kotimatka (20. päivä)

Sunnuntai 8.2.2009

Kello soi aamusta 6:30 mutta eipä kummastakaan löytynyt virtaa nousta tuohon aikaan. Joten käänsin suosiolla uudeksi herätysajaksi 7:30 vaikkakin tiesi että tulee pieni kiirus. Onneksi lähes kaikki tavarat olin pakannut jo edellisenä päivänä, laukku kiinni ja vaatteet päälle. Respassa uloskirjauduin siinä kahdeksan aikoihin maksaen samalla minibaarilaskun (665b) – jotenkin alitajuntaisesti muistelin että huonehintaan olisi viimevuonna kuulunut vesipulloja mutta ei enää näemmä kun niistä oli laskutettu. Yhdeksän yön ajalta lasku oli kuitenkin niin kohtuullinen etten siitä alkanut siinä tiskillä räknäämään siitä sen enempää (laskulla oli toki muutakin juominkia kuin pelkkää vettä). Pikaisesti tuli opaskin siinä hyvästeltyä. Taksin noutoaikaan 8:15 oli vielä kymmenisen minuuttia aikaa joten pika-aamiainen; kuppi kahvia, pari paahtoleipää kurkulla sekä muutama siivu ananasta. On muuten tällä reissulla tullut syötyä ananasta melkoisen paljon, pääasiassa katumyyjiltä ostettuna vähän paikasta riippuen 10 tai 20 batia pussillinen ja vielä kun se on hieman viileää voin kuvitella sen laskevan hieman omaakin lämpöä.

Siinä aamupalaa lopetellessani hotellin ovimies/laukunkantaja (mikä nyt oikea titteli onkaan) tuli kertomaan että taksi on pihassa. Todellisuudessahan siinä ei mitään taxi meteriä ollut vaan normaali kuvuton ja taksamittariton Nissan Cefiro (eurooppalainen vastine on Nissan Maxima, tosin tässä oli parilitrainen bensakone ja normaali momentinmuunnin tyyppinen automaattilaatikko) ja vanhempi äijä kuskina hotelliyhtiön paita päällä. En tiedä olisiko mun käsitteissä tarkistamisen varaa koska käsitän taxi meteriksi ihan oikean mittaritaksin. Ajattelin kuitenkin että samapa tuo, taksi tai ei kun kyyti on etukäteen maksettu niin ei tässä todennäköisesti kukaan pääse allekirjoittanutta vedättämään. Jotenkin tuntui kyllä haikealta lähteä kotia kohti kun tiesi mitä siellä on odottamassa (kylmää, pimeää ja töitä) mutta kaikki hauska loppuu aikanaan! Niin tälläkin kertaa, valitettavasti. Ihan mukava auto oli muuten, juuri sisäänajettu selvästikin kun mittarissa ei ollut kuin 242 000km. Matka alkoi 8:13 ja perillä Suvarnabhumin kentällä olin 9:40. Kahdet tietullimaksut piti maksaa itse, 30 batia laaki.

Kentälle päästyäni siirryin lähtöselvitykseen hetimmiten. Kiitos paremman lipun, ei tarvinnut jonottaa sillä bisnekselle on omat lähtöselvitystiskit. Laukun jättö kävi nopeasti eikä 21.9kg painostakaan sanottu mitään (mukavasti tullut lisää sillä Singaporesta lähdettäessä painoa laukulla oli 14.9kg). Laukku sai myös priority -lipun minkä pitäisi varmistaa laukun tulo hihnalle Helsingin päässä ensimmäisten joukossa. Passintarkastuksessa oli jokin premium/vip kaista, en tiedä olisiko se ollut oikea kaista minulle mutta ei sillä niin väliksi ollut kun ei tavan puolellakaan kummoista jonoa ollut. Tax freesta ostin pullon Tanqueray -giniä, 680 batia litrasesta pullosta. Lähtöselvityksen yhteydessä sain myös kutsun Cathay Pacificin loungeen kerta Finnairilla ei ole Bangkokissa omaa loungea mutta toimiihan tämä näinkin oneworld yhteistyön kautta… Aikaa tutustumiseen pari tuntia, sillä 12:00 aukesi boarding koneeseen. Sinäänsä ei ko. lounge ollut mitenkään erikoinen; pieniä sohvaryhmiä, yksi telkkari, isot ikkunat sekä hyllyllinen lukulehtiä. Neljä nettikonettakin oli, ihmeen nihkeästi niistä tosin aukesi suomalaiset nettisivut, en tiedä oliko vika koneessa, yhteydessä vai käyttäjässä. Paikan tarjoilupuoli toimi ”open bar” periaatteella, tarjolla oli jos jonkin sorttista pientä naposteltavaa niin suolaista kuin makeaakin. Ihan hyviä ne pienet kolmioleivät (koko ehkä kolmasosa niistä kolmioleivistä joita suomessa myydään). Juomapuolella oli tarjolla kahvikone josta sai ainakin cappucinoa ja lattea, normaalit limpparit, tuoremehut ja oluet. Hyllyltä löytyi myös pullot vodkaa, giniä, viskiä, konjakkia ja tequilaa ainakin. Päätin jo aiemmin ottaa rauhallisesti paluumatkan joten siinä parin tunnin aikana tuli juotua yksi tölkki Chang -olutta sekä yksi viskikola pitkänä. Viisaat sanoo ettei Chivas Regalia saisi sotkea kolan kanssa mutta menihän se niinkin. Melkoisen hiljaista siellä oli, joskus yhdentoista aikoihin siinä kävi pyörähtämässä kymmenkunta henkilöä ja puolisen tuntia myöhemmin niitä jo kuuluteltiin lennolle.

Siinä puolen päivän jälkeen lähdin loungesta kohti porttia F5 josta Finnairin AY090 oli tekemässä lähtöä. Muutama sata metriä kävelyä käsimatkatavaroiden turvatarkastukseen ja siitä toinen mokona koneen portille. Bisneslippulaisille on näemmä oma putki lähes koko matkalle ja oma sisäänkäyntikin koneeseen. Koneen rekisteritunnus OH-LGB, sama kone siis jolla 16.1.2007 lensin Bangkokiin. Montakohan sata kertaa tämä kone on tällä välin ehtinyt käymään Thaimaassa.. Siitä kun löysi oman paikkansa (1 J), paikalla odotti ennakkotilauksena tekemäni kassi tuotteita (pari lentokonepienoismallia, purkkaa ja yksi t-paita). Repun kun vielä sai matkatavarahyllyyn niin jo oli lentoemäntä tarjoamassa lämmintä rättiä ja kuohuviiniä. Rätti oli ihan ok, sai pyyhittyä päätä vähän. Samoin kuohuviini, ehkä vähän turhan kuivaa omaan makuun. Viini tarjoiltiin ihan oikeasta lasista, ei mitään muovimukiviritelmiä mitä turistin puolella näkee. Väitän että juomakin maistuu näin tarjoiltuna paremmalta.

Kone irtosi portista lopulta 12:38 ja ilmassa oltiin kymmenen minuuttia myöhemmin. Lähtö oli kaikin puolin mukavan pehmeä ja sää Bangkokin yllä oli selkeä koska tuhannen metrin korkeudessakin näki vielä kaupunkia. Siinä hetimmiten kun turvavyön merkkivalo lähdön jälkeen sammui, tultiinkin jo tarjoamaan välipalaa ja lisää juotavaa. Täällä ei kyllä ehdi näkemään nälkää. Perämiehen tekemän kuulutuksen mukaan arvioitu saapumisaika Helsinki-Vantaalle olisi 17:59 ja lento kulkisi reittiä Thaimaa -> Myanmar -> Bangladesh -> Intia -> Pakistan -> Afghanistan -> Uzbekistan -> Kazakstan -> Venäjä -> Viro -> Suomi.

Varttia myöhemmin tulikin käteen ruokalista. Aikani listaa luettuani päädyin valitsemaan lounaaksi grillattua härkää. Ruokalista tuo mieleen etihadin, siellähän oli kanssa useampia vaihtoehtoja mitä haluaa syödä ja ne esiteltiin etukäteen. Ruoka oli hyvää, välineet olivat oikeat eikä mitään muovirimpuloita sekä ranskalaista punaviiniä (Château Malescasse 2003) sisältänyttä lasia tarjouduttiin täyttämään laskujeni mukaan ainakin viidesti ruokailun aikana – ei siinä mitään, pääasia ettei se päässyt tyhjentymään. Jälkiruoan ja kahvin yhteydessä tarjottiin valittavaksi konjakkia tai calvadosta. Joitain vuosia sitten ahvenanmaalla tuli maistettua Ålvadosta mikä on aika pitkälle paikallinen versio Calvadoksesta. Ihan juotavan hyvää tuo Calvadoskin oli vaikkakin melkoisesti tehoa siinä taisi olla.

Jahka ruokailutarjotin ja muut vermeet oli kerätty kaivoin käsinojasta esiin näyttöruudun. Melkoisen pian selvisi että Finnairin systeemi näissä koneissa on sama mitä viime viikolla näin Cathay Pacificlla, eli eri kanavilla pyörivät ohjelmat tulee etukäteen päätetyn järjestyksen ja aikataulun mukaisesti. Sinäänsä pieni pettymys, oletin jostain syystä että nyt edes bisneksen puolella olisi ollut samanlainen systeemi mitä Etihadilla viime vuonna näin. Eihän siitä nyt niin kovinkaan montaa vuotta vielä ole kun nämä vuodetuolit tulivat Finnairille MD-11 koneisiin. Katselin siinä jaksot Top Gearista, Family Guysta, My Name is Earlista sekä Big Bang Theorysta. Siinä sivussa meni pari Gintonicia, hieman oudolta maistui tuo Kinleyn tonicvesi joihin drinkit tehtiin. Vähän aloin haukottelemaan joten penkkiä parempaan asentoon, peitto päälle ja unta koneeseen.

Pari tuntia siinä sai nukuttua, mikä tekikin ihan piristävän vaikutuksen. Kuppi kahvia ja ”telkkarista” oli alkamassa juuri 2004 valmistunut Taxi -leffa. Joskus aiemmin olen jossain katsonut sivusilmällä, mutta nyt tuli katsottua ihan ajatuksen kanssa vaikkei tekstityksiä ollutkaan tarjolla. Sinäänsä vähän hämäsi leffan juoni joka oli hyvin pitkälti sama mitä 90-luvun lopulla valmistuneessa taxi -leffassa, tosin sama käsikirjoittajakin taitaa olla molemmissa.. Plusmerkkinen palaute pitää antaa kerrankin kunnon kuulokkeista eikä mitään onnettomia halpisnappikuulokevirityksiä joita menomatkalla oli tarjolla.. Leffan loputtua alkoikin lähes samantien illallistarjoilu. Valitsin lohta, on tällä reissulla tullut syötyä itseasiassa liian vähän kalaa. Kala oli melko erinomaista itseasiassa (vaikkakin aiemmin tuli Finskin lentokoneruokaa hieman morkattua) vaikkakin melko vähäsuolaistahan se on, tai sitten sen vaan maistaa kymmenessä kilometrissä eritavalla kuin maassa. Ruokailun yhteydessä otin lasillisen italialaista punaviiniä, jos näistä kahdesta tällä lennolla maistetusta pitäisi valita toinen, valintani kallistuisi ranskalaiseen – vaikken mikään viiniasiantuntija olekaan. Illallisen jälkeen keräsivät myös kuittauksen luottokorttiveloitusta varten (ennakkotilaukset) – kuulemma myyntikärryt kiersivät nukkuessani. No, eipä sieltä mitään ostettavaa olisi ollutkaan enää.

Jotenkin pääsi yllättämään itseasiassa nopeasti mennyt lento siinä vaiheessa kun vaihdoin ”telkkarista” kanavalle 12 jossa näytettiin Airshow -ohjelmaa, eli karttakuvaa lennon edistymisestä. Koneen sen hetkinen sijainti olikin jo lähes Moskovan kohdilla ja reilu tunti lentoaikaa jäljellä. Käydessäni WC:ssä laskin huvikseni matkustajamäärän, kahdeksan allekirjoittaneen lisäksi. Täytyi hetken ihmetellä pitikö todella viimevuoden loppukesästä minulle annettu informaatio paikkaansa jonka mukaan tämä kyseinen bisnesluokka olisi ollut täyteenvarattu ja luokankorotukseni joutui odotuslistalle. Voihan se olla että yli kymmenen varausta on peruttu mutta tuntuu vähän oudolta kuitenkin. Toisaalta ei sillä enää niin väliksi ole kerta oman paikkani sain, mikä tärkeintä on.

Bangkokista lähdettäessä annettiin arvio saapumisajasta 17:59 joka pitikin yllättävän hyvin kutinsa sillä tasan 18:00 eli 25 minuuttia aikataulua edellä oltiin lopulta portissa kiinni. Pitää kyllä ihan ihailla tuollaista täsmällisyyttä, se että pystyy arvioimaan noin tarkasti lähes 8 000 km lentomatkan vaatii jo aika paljon. Tai sitten se on vaan kokemuksen tuomaa rutiinia, tiedä häntä. Poistuminen koneesta kävi vikkelästi jälkimmäisestä ovesta sillä olin kaiketi se yhdeksäs matkustaja joka koneesta tuli pihalle, taitaa tosin koneen henkilökunta pidätellä turistin matkustajia niin pitkään sisällä kunnes bisnes on tyhjä. Passintarkastuksessakaan ei yllättäen ollut jonoja, vaikkakin laukkuja joutui odottamaan melko pitkän tovin. Ja se Bangkokin päässä laukkuun laitettu priority -tagi oli kadonnut matkalla sillä ei se minun pakaasini ollut ainakaan ensimmäisen sadan laukun joukossa. Tosin ei ollut nyt niin kova kiire kun lentokin oli etuajassa. Viiden minuutin kävely kotimaan terminaaliin ja Finncommin lähtöselvitykseen. Siinä tiskillä piti hieman säätää lisää kun Bangkokista tuomani ginipullo ei käynytkään EU:n sisäiselle lennolle matkustamoon vietäväksi vaikka se oli turvapussitettu. No hyvä että kävi ilmi tässä vaiheessa kun sen sai vielä laukkuun laitettua.

Ennen Jyväskylän lentoa jonka aikataulunmukainen lähtöaika oli 20:15, piti soittaa kotiinpäin. Meinasi tosin tulla pientä tenkkapoota kun ei transit-alueelta kolikkopuhelimia löytynyt. Lopulta löysin jonkinlaisen nettipuhelinautomaatin, 60 senttiä minuutilta maksoi skypepuhelu. Ei siinä, puhelu tuli soitettua mutta melkoisen kalliiksi se kävi kun kaikki eurokolikot mitä löytyi (4,50e) joutui automaattiin laittamaan. Homman juju olikin siinä että ”puheluveloitus” alkoi pyöriä jo siinä vaiheessa kun klikkasin puheluohjelman auki. Minulle tuo skype oli lähes täysin uusi tuttavuus (joskus olen jonkun version koneelle ladannut mutta en muista sillä mihinkään soittaneeni) joutui ensiksi pari minuuttia ihmettelemään että mitenkäs tällä soitetaan. Sitten piti lisätä uusi yhteystieto jotta numeroon pystyi soittamaan, hoh hoijakkaa. Lopulta onnistuin ja 42 sekunnin puhelunkin sain tehdyksi. Tosin puhelun hinta ei ollutkaan 0,60e/minuutti kuten automaatin hinnastossa kerrottiin vaan noin 6,42e/minuutti. Melko kallista sanon minä.

Finncommin lento Jyväskylään, portti 15B aukesi noin 19:50 ja bussikin nytkähti liikkelle ennen kahdeksaa. Kone oli ATR42-500 OH-ATD, ulkomuistista voisi veikata että aiemminkin on tullut istuttua niillä penkeillä. Lentoaika oli tarkalleen ottaen 38 minuuttia ja sää tikkakoskella oli kaikinpuolin mukavan vetinen lämpötilan ollessa -2 astetta. Kotiinpäästyäni väsymys iski siinä määrin että vetäydyin peiton alle hetimmiten. Luita ja ytimiä paleli melkoisesti, mutta ei mikään ihme kun kuitenkin edellisen kerran sängystä nousi ulkona oli yli 25 astetta lämmintä ja parvekkeelle tarkeni mennä sen kummemmin vaatetusta ajattelematta. Peiton alle ja unta koneeseen..

***

Tämä puhtaaksikirjoitusprojekti on vähän venähtänyt mutta nyt valmista tuli vihdoinkin. Tuli viikonlopun aikana otettua todellinen pehmeä lasku työelämään, reilun 60 tunnin aikana olin töissä 36 tuntia. Tiesi taas ajaneensa. Tällä tai ensiviikolla julkaisen vielä toteutuneen budjetin reissun osalta, odottelen vielä loppujen luottokorttimaksujen kirjaantumista verkkopankkiin. Sitten läpikäyn reissulla otetut reilu 500 valokuvaa, enköhän niistä jokusen saa tännekin esille.

Viimeistä viedään (19. päivä)

Aamusta pääsikin mukavasti ylös ihmisten aikoihin siinä yhdeksältä, kiitos eilisen. Aamiaisen jälkeen viimeisille ostoksille. Made in Thailand -alueelta tarttui mukaan pari settiä pöydänalusia á 100b ja uuden kauppakeskuksen Centralin pohjakerroksessa olleesta Food Storesta lasipulloketsuppia vaikkakin ihan älytöntähän tätä on rahdata Thaimaasta asti kun samaa soosia saa suomessakin tosin vain muovipullosta. Ostoskoriin löysi paikkansa myös pullo Hoegaardenia joka tosin ei päätynyt kotiinviemisiksi asti. Myös Prickleysin Heat powderia muutama tölkki sekä kolme pulloa Sang Somia. Kokonaislasku jotain seitsemisen sataa batia.

Takaisin hotellille tullessa hain viimeisen lastin pyykkejä pesulasta, neljä paitaa ja parit sukat 60 b. Varasin taxi meterin respasta huomista kotiinlähtöä varten, hinta 800 b + pikatietullit (24-08 välisenä aikana perushinta 900b). Kyllähän sitä minibussillakin pääsisi kaiketi (hinta 400b) ainakin naapurihotellin mainoksen mukaan. Tosin sen verran pitkä matka edessä huomenna joten ei ole kiinnostusta lähteä kovinkaan pitkäksi ajaksi pyörimään minibussiin kun muita poimitaan kyytiin.  Eikä tuo hintaerokaan niin kummoinen ole verrattuna menomatkaan pattajalle (200b bussi/minibussi yhdistelmällä verrattuna taksin ties kuinkapaljon pyyntiin).

Viimeisen päivän kunniaksi kävin altaalla uimassa ja vähän lepäilemässä auringossa, mukava paikka tuo hotellin allasalue kun merituuli puhaltelee välillä. Tosin tänään taas on rakennustyöt jatkuneet tuossa alta sadan metrin päässä hotellilta. Melkoinen kaivinkone siinä nyt on, niin pitkää puomia en ole kaivinkoneessa nähnyt Suomessa muutakuin jossain ruoppaustöissä. Eli isohko pytinki tiedossa. Toisaalta ei oikein tuo Thaimaalainen rakennustapa uppoa minun kaaliini, tämän viikon alussahan ne olivat samalla tontilla paaluttamassa ja nyt samassa kohdassa on vain iso kuoppa. Mene ja tiedä.

Lounaspaikaksi valkkailin Raymond’sin ravintolan. Onhan siinä jo tullut muutama kerta käytyä tällä reissulla. Ruoat kahdelle (oppaalle kahdenlaista thairuokaa ja minulle kanafilettä), parit soodat, pullo olutta sekä kahvit. Loppulasku muistaakseni 525 batia. Joku pitää kalliina, mutta minusta ihan kohtuullinen hinta. Annos oli riittävän iso ja kehut tuli myös paikan thairuoasta. Siitä raymond’silta suunnattiin minigolfin peluuseen pattaya tai :n ja beach roadin kulmaukseen. 150 batia maksoi kierros. Olin aiemmin kuullut kommenttia paikasta että ei ole ihan parhaalla mahdollisella tavalla hoidettu ja tottahan se oli. Puiden lehtiä ja muita roskia oli paikoin radalla enemmänkin, eli pientä putsausta joutui tekemään ennen radalle tuloa. Huomasi myös ettei ole hetkeen tullut pelattua minigolfia, ensimmäiset radat (18 rataa kokonaisuudessaan) meni lämmitellessä. Ihan hauskoja mutkia ja esteitä oli radoille rakennettu eli on siihen jossain vaiheessa panostettu ihan huolella.

Kello oli noin 18 kun hotellille tultiin takaisin, alkoi jo ilta pimentyä. Hetken hengähtämisen jälkeen suunta oli kohti doggystylen avajaisia jotka sattuivat mukavasti oman reissuni viimeiselle illalle, vaikkakin oli tiedossa ettei tänään kovinkaan myöhään pystyisi olemaan jottei huomenna aamulla olisi mitään megaoloja. Mutta ihan mukavat bileet oli, ruokaa oli tarjolla riittävästi sekä kellokin kilahti ainakin kertaalleen. Siinä noin klo 23 aikoihin lähdettiin takaisin hotellille.

Vesipäivä (18. päivä)

Aamusta piti mennä pukua sovittamaan viimeisen kerran, mutta se tietyistä syistä johtuen vähän myöhästyi. Herättiin siinä yhden aikoihin iltapäivällä, pientä krapulaakin yritti tulla esiin jolloin päätin pitäväni tämän päivän vesilinjalla. Ei ehkä kovin fiksu päätös näin lomalla mutta tehty mikä tehty.

Myöhäisen aamiaisen kautta pukua sovittamaan. Tällä kertaa siihen puvun takkiin oli saatu jo vuori valmiiksi (kun viimeksi se oli vain leikattu pala kangasta, noin kärjistäen) ja irtohihat. Räätäli mittasi sopivat paikat hihoille ja sain ajan tulla noutamaan valmis puku illalla kello 20-21 välilllä. Kun ne kengätkin hajosi eilen, tarvittiin uudet. Muutamassa paikassa tuli käytyä etsiskelemässä, lopulta mukaan tarttui saman merkkiset Kiton sandaalit kuin viime vuonna. Ostopaikka lähellä beach roadin ja walkingstreetin “risteystä”, hinta 328 batia. Siinä kenkämyymälän vieressä oli hyvä ravintola, Fra Pattaya. Ihan hyvät ruoat kahdelle juomineen 220 batia.

Kello olikin sitten jo lähes 16 ennenkuin päästiin takaisin hotellille. Päivälepoa noin tunti. Siitä lähdettiin illalliselle lähellä sijainneeseen Apex hotelliin kakkoskadulla. Buffet ruokailu 180b. Yllättävän laaja valikoima ruokia oli, thai- sekä eurooppalaisia. Kokki paistoi lisäksi eräänlaisia grillivartaita siinä linjastolla. Vaikkakin se itse ruokailusali oli kyllä melko karu paikka mutta ruoka oli kyllä hyvää. Ruokajuomana hintaan kuuluu vain vesi; limppareita, soodaa sekä olutta sai ostaa pieneen (20-45b) lisähintaan. Kävin katsomassa vielä ennen puvun noutoa Mike Shopping Mallia ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Ei siellä juurikaan mikään ole muuttunut, kolmessa ensimmäisessä kerroksessa muistaakseni käytiin. Yhtenä tavoitteena oli löytää Eccon myymälä (jonka muistelen nähneeni viime vuonna siellä) ja ostaa suomikäyttöä varten uudet kävelykengät. Mutta eipä löytynyt, joko muistan väärin tai se oli lopettanut.

Vaikkakaan siitä ostoskeskukselta ei ole pitkä matka kävelykadulle, lämpöä pukkasi siinä määrin otsalle syönnin jäljiltä että päätettiin ottaa lavataksi alle. 20 batia yhteensä kahdelta, ei se kallista ole. Räätälikin oli jo paikalla valmiiksi siinä noin 20:30 kun paikalle menin (tähän astihan se ei ole itse ollut siinä myymälässä vaan sille on soitettu ja hetken päästä on mopolla tullut paikalle). Pikainen sovitus, paidat pussiin ja puku pussiin. Aiemmin maksetun depositin (ennakkomaksu) 4 200b jälkeen maksettavaksi jäi 6 000b. Onneksi luottokortti kävi tuohon paikkaan, saa muutaman sata Finnairin pistettä tuostakin.

Koska päätökseni piti vesipäivästä, räätäliltä lähes suoraan takaisin hotellille sevenelevenin ja apteekin kautta. Ostin apteekista muutaman inhalaattorin jossa sisällä on ilmeisestikin eukalyptusöljyä ja jota impataan nenään. Tuloksena avoimemmat röörit. Tällaisiakaan en ole Suomessa nähnyt myytävän, onhan niitä nenäsumutteita mutta joko ne ei minulla toimi tai en osaa käyttää koska tekee mieli niistä saman tien se sumute pois… Nukkumaan menin siinä klo 23 aikoihin. Ei tämä hullumpi päivä ollut näinkään. Ja aamusta voisi yrittää ylöspääsyä aiemmin mitä tänään.

Hard Rock Cafe (17. päivä)

Aktiviteettia olin vailla joten päätin lähteä katsomaan josko pääsisi pyssyllä parit laukaukset ampumaan. Ainoa ampumapaikka minkä tiesin Pattajalla olevan oli Tiffanyn cabaretin yhteydessä oleva ampumarata. Lavataksilla pääsi kätevästi suhteellisen lähelle. Radalla ei tosin ollut asiakkaita ja homman hintakin oli mielestäni kohtuullisen hyvin hinnoiteltua, muistaakseni 1250 b / 25 laukausta ysimillisellä. En tiedä mikä on normaalihintataso Suomessa tai Thaimaassa, enkä kyllä tiedä olisiko siitä ampumisestakaan tullut mitään kun ei monesti ole sitä tullut harrastettua. Joskus 10 vuotta sitten varmaan viimeksi ilmakiväärillä ja joitain vuosia myöhemmin oikealla kiväärillä. Tsekkasin myös itse cabareen hinnan kun samassa talossa olin, VIP-paikka muistaakseni 800 b.

Melkoisen lämmin päivä oli joten päätin jatkaa matkaani soi 1:n läpi rantaan hieman viilentävän merituulen toivossa. Ihmettelin rantaelämää varmaankin lähemmäksi tunnin siirtyessä samalla hitaasti mutta varmasti kävelykatua kohti. Jossain vaiheessa eteen tuli (surullisen kuuluisa) Hard Rock Cafe. Pientä nälkää oli havaittavissa joten päätin testata ketjun ravintolapuolta. Listalta tarttui pitkällisen harkinnan jälkeen Club Sandwich Chicken (tai vastaava) with fries. Todella iso annos oli syötäväksi ja osa piti jättääkin. Ja siellä oli ihan kunnon kanaleikkeet leipien välissä ei mitään silppua. Hinta reilut 300b, eli ei se mitään halpaa huvia ollut. Mutta jenkkiläiseksi ketjupaikaksi en pidä liian kalliinakaan. Kahvilan matkamuistomyymälästä tarttui mukaan uudenmallinen kahvikuppi koristamaan jo valmiiksi täyttä tiskikaappiani.

Siitä HRC:lta ajelin lavataksilla hotellikadulle ja pienille päivälevoille. Altaallakin tuli käytyä uimassa muutama altaanväli. Koska kyseessä oli torstai, se tarkoitti myös keilailtaa. Tein maanantaina pienen “tieteellisen” testin keilaamalla vesilinjalla. Tänään päätin kokeilla toisin eli yksi olut hotellilla ennen keilausta ja muutama pelin aikana. Ja vaikutus oli niinkuin  etukäteen ajattelinkin, eli huonomminhan se meni verrattuna maanantaihin. Mutta hauskaa oli kuitenkin, mikä on pääasia ainakin omalle kohdalleni. Doggystylen baari oli kiinni tänään puuttuneen alkoholimyyntiluvan takia kun siellä tapahtui hiljattain omistajanvaihdos baarilla. Tosin häiriö tästä oli hyvin pieni kun seuraava baari oli noin viiden metrin päässä…

Killeritkin pelattiin ja baarin kellokin taisi soida jossain välissä (=katossa roikkuvan kellon soittaja tarjoaa kierroksen kaikille baarin asiakkaille, miksei tällaistakaan ole Suomessa?). Jossain vaiheessa yötä kun päästiin porukalla made in thailandin alueelta jatkamaan matkaa onnistuin rikkomaan eilen ostetut sandaalit. Tai oikeammin en niitä tieten tahtoen rikkonut vaan hihna irtosi. Se niistä hyvistä ja halvoista.. Jatkot oli soi 7:lla sijainneessa ulkoilmabaarissa jossa vierähtikin useampi tunti.. Jossain vaiheessa yötä tilattiin pöytään ruokaa viereisestä kojusta, 30 batia ilmeisestikin japanilaisista nuudeleista kanalla. Iso paketti tuohon hintaan, ei ole kallista kyllä. Siinä vaiheessa kun aamusta sitten hotellihuoneelle päästiin, aurinkokin oli jo hyvää vauhtia nousemassa.

Hot tuna bar (16. päivä)

Alkoi siinä määrin tympimään tuo nettikahvilassa istuskelu loman aikana joten päätin kaivaa esille kynää ja paperia sekä kirjoittaa ne puhtaaksi vasta kotiin päästyäni jolloin myös ääkköset toimivat oikein.

Tiistai-iltana löysin soi 8:lla sijaitsevasta baarista mukavan oppaan loppureissulle joten osa kirjoituksista on hieman eri sijamuodossa kuin aiemmat. Vaikkakin pattajalla on jo muutamia kertoja tullut käytyä on siellä vielä paljon itselle tuntematonta.

Sitten siihen keskiviikkoon

Aamulla huomasin sandaalien hajonneen jossain vaiheessa joten uusia etsimään. Ensimmäisenä paikkana mieleen tuli hotellin viereinen Made in Thailand -alue. Siinä aikamme pyörittyä löysinkin ihan mukavat ja sopivat sandaalit eikä hintakaan hirvittänyt, tinkaamisen jälkeen 300 b. Mukaan tarttui myös eräänlainen safarihattu, 120 b.

Hain myöskin pyykkejä pois päivällä, lasku neljästä paidasta ja joistain alusvaatteista 100 b. En tiedä mikä jälkiajatus tuli tuon sunnuntaisen episodin jäljiltä mutta siitä lähtien on pyörinyt ajatus mielessä josko olisi mukaan lähtenyt muutkin tärkeät tavarat kuten passi ja luottokortit. Sitten olisi voinut tulla hieman hätä käteen. Vahingosta ”viisastuneena” laitoinkin passin, hieman eurorahaa ja yhden luottokortin hotellin respasta löytyneeseen safetyboxiin siistissä kirjekuoressa. Jos taskut putsataan niin jää edes jotain jäljelle.

Jotenkaan ei ole ollut mitenkään erityisesti nälkä koko päivänä (periaatteessa ihan hyvä juttu siis) mitä nyt aamiaisella kävin. Joten illalla toisen kerran tällä reissulla Pepper Lunchiin, annoksen nimeä en enää muista mutta hyvää oli. Samalla kertaa Centralilta tarttui mukaan myös yhden gigan muistikortti tuohon Nokian 6555 puhelimeen, hinta 159 batia.

Illasta ei erikoisempia tapahtumia, kävimme Walkingstreetilla elämää ihmettelemässä. Molly Malonesin irkkupubissa tuli otettua tuoppi Guinessia, hinta muistaakseni 230 b mikä on lähes Suomen hintatasoa. Myöskin samassa paikassa varmaan pattajan kallein San Miguel Light, 110b. Myöskin Hot Tuna baarin livesoitantaa tuli kuunneltua jokunen tunti. Ei se mitään parasta soittoa ole noin laadullisesti mutta fiilis on kunnossa. Soittajista ainakin pari näytti samoilta kavereilta kuin vuosi sitten, liekö ovat soittaneet koko vuoden?

Ennen hotellille vetäytymistä kävimme vielä soi 8 :lla pyörähtämässä, oppaan baarille piti maksaa vähän suolarahoja ja siitä vierestä löytyikin itseasiassa melkoisen ovelassa paikassa ollut ruokaravintola, Sailor Bar taisi olla nimi. Thairuoka oli hyvää ja edullista, San Miguel 45 batia oli edullisin noteeraus tähän mennessä. Nukkumaan siitä sitten puolen yön jälkeen.

Safari (15. paiva)

Vahan vahille jaanyt tama kirjoittelu viime paivina, tietyista syista johtuen.

Paivalla kavin Monkijasafarilla jossain 20 km pattajalta itaan olleessa paikassa, siina monkijavarikon yhteydessa oli muistaakseni Biran kartinkirata? Parin tunnin ajelun hinta oli 2 400b sisaltaen kuljetukset hotellilta lavataksilla. Mukava kuski oli vaikkakaan ei se paljoa englantia osannut ja mina viela vahemman thaita.

Itse monkijareissu oli kylla mahtava kokemus voi sanoa etta joka batille sai vastinetta. Vois laittaa harkintaan josko ostaisi itselle sellaisen Suomen kesaan. Nythan sen voi rekisteroida myos tieliikennekayttoon. Tieda sitten paljonko moinen peli maksaisi, varmaan 10 000 euroa. Muutamat kuvat otin ajelun aikana ja samoin mukanani ollut ”ajo-opettaja” napsi muutamat kuvat. Reitti koostui paa-asiassa peltoteista ja sitten oli jotain maastopatkia. Reitilla oli myos joku hylatty(?) hiekkakuoppa jossa pieni lammikko, sai kayda vahan mutaa roiskimassa. Muuten oli tosi kuiva paiva joten ne peltotiet polisi melkoisesti, mustat shortsit oli lahtiessa mutta ei enaa palatessa. Ei muuta kuin pesulaan ne.

Loysin hyvan pesulan lahelta hotellia, soi 10lta rannan lahella. Viimeksi sunnuntaina muistaakseni hain puhdasta pyykkia sielta, olikohan lahemmaksi kymmenen pestavaa tuotetta ja hinta 140 batia. Ei paha.

Illalla kavin ensimmaisessa puvun sovituksessa, ihan hyvin ainakin omasta mielestani mitat osuivat kohdalleen, tosin se raatali (ilmeisestikin?) ei puhunut yhtaan englantia. Perjantaina aamupaivasta olisi viimeinen sovitus, joten jannityksella odotan mita tuleman pitaa.

Illasta ei sen kummempia. Jotain aktiviteettia voisi kehitella huomiselle keskiviikolle. Alkaa tama loma tosin olla loppupuolella jo, nelja kokonaista paivaa jaljella. Mutta kaikki hyva loppuu aikanaan.

Keilausta (14. paiva)

Aamusta herailin kymmenelta. Kavin raatalilla mittauttamassa itseani. Menin suoraan viime vuodelta tuttuun paikkaan, Bobby Fashioniin. Ei varmastikaan halvin paikka nimittain aika monella tuntuu olevan satasen (euroissa) puku tarjouksia. Hinta takille, housuille ja kolmelle paidalle 12 000b ja siita thaiklupin kortilla -15% alennusta. Loppusumma 10 200b. Huomenna tiistaina illalla sitten sovitukseen.

Paivalla oli jotenkin todella kuumaa ja hiostavaa joten keskipaivalla meni varmaan tunti uimassa. Ei tule kuuma siella. Altaasta paastyani soitin Saunalahden kannykkavakuutuksen myontavan Pohjolan korvauspalveluun. Asia lahtee eteenpain toimitettuani rikosilmoituksen vakuutusyhtiolle. Eli siina on jobia alkuviikolle kotiinpaluun jalkeen.

Iltasella oli suomalaisen baarin organisoima keilaus, keilauspaikka oli kaikenkaikkiaan tosi hieno. Muistaakseni 32 rataa siella, ei taida Suomessa olla yhdessakaan keilahallissa niin montaa. Samoin se pisteidenlaskujarjestelma oli minusta monipuolisempi mita esim. puparin hallilla on. Kolme kierrosta keilausta 80b/kierros, lisaksi sukat omaksi ja kengat vuokralle 30b/tuote.

Ei olekaan hetkeen tullut heiteltya joten se tavoitekeskiarvo 100/kierros jai saavuttamatta (jos oikein tulokset muistan niin 93.33 oli k.a). Torstaina uudestaan sitten.

Keilauksen jalkeen oli vuorossa jalkipelit, ihan mukavaa oli. Siina sivussa pelattiin eraanlaista baaribiljardia, killeria. Tieda sitten mista nimi tulee. Homman nimi lyhykaisyydessaan on kuitenkin se etta nopilla arvotaan lyontijarjestys ja tavoitteena on pussittaa jokin pallo kivea lukuunottamatta omalla vuorollaan. Pelin alussa jokainen saa kolme ”elamaa”, ja jos ei pussita tulee virhe ja vahennetaan ”elama”. Kun kaikki kolme elamaa on kaytetty peli on omalta osalta siina. Juju on siina etta panosta pelissa on 100 batia mutta pelin voittaja tarjoaa kierroksen muille. Eli periaatteessa siina ei voita eika havia juurikaan mitaan.

Hotellilla olin joskus kahden aikoihin ja sitten unta koneeseen.

Taskuvarkaus (13. paiva)

Aamulla kymmenen aikoihin ylos, aamupalalle ja tutustumaan uima-altaaseen. Tuntui ensiksi ettei osaa uida edes, lieko edellinen kerta vuosi sitten samassa altaassa? Todennakoisesti…

Hotellilta lahdettaessa varasin itselleni tiistaille monkija-ajelun jossain pattayan lahistolla. Hinta 2400B kahden-kolmen tunnin reissusta on melko paljon, mutta kerranhan tassa vain reissussa ollaan. Tosin noutavat hotellilta samaan hintaan mika sinaansa on ihan katevaa.

Muuten paivan valoisa aika meni aikalailla ite eestaan.

Tarkoituksena oli katsella Australian avoimien miesten finaalin ensimmaista eraa Smiler’sin baarilla – toisen syoton kohdalla tosin baarin isanta vaihtoi peliaanen Iskelmaradion toistoksi ajattelin etta taman kupin kahvia juon ja paikan vaihto edessa. Samassa sisaan tulee kaksi saksalaista, ihan siistinoloisia – asiakkaita jotka istuutuivat seuraavaan poytaan minusta nahden. Pienta kieliongelmaa paikan tarjoilijoiden kanssa mutta kysyivat saako ruokaa ja ääntä peliin. Kysymyksiin ei oikein vastausta tullut joten nama lahtivat menemaan hetken kuluttua. Mutta sitten tullaankin huvittavaan kohtaan. Naapuripoydan suhteellisen humalassa ollut keski-ikainen suomalaisasiakas toteaa etta ”hyva ettei nuo tanne tulleet, eivat kuitenkaan olisi mitaan ostaneet tai maksaneet”. Voisin sanoa jopa etta melkoista ulkomaalaistenpelkoa. Minusta naiden baarien paras puoli taalla on se etta porukkaa on tietyissa baareissa ympari maapalloa. On brittia, jenkkia, saksalaista, ruotsalaista, suomalaista, venalaista jne.. voi tutustua moniin ja monenlaisiin ihmisiin. Mikali haluaa juoda oluensa vain suomalaisten seurassa miksi lahtea tekemaan sita tanne lahes 8000 km paahan…

Jokuhan kysyy nyt etta mitas suomalaiseen baariin menet, niinpa. Mutta tykkaan jossain määrin tukea suomalaista ”yrittajää” eteenkin nyt kun täällä on vähiten turisteja moneen vuoteen. No ei siita sen enempää, paikka vaihtui ja Raymondsistahan löytyi taysi tupa pelia seuraavia. Tuli siina pelin lomassa syötyäkin, Pannupihvi keitetyilla perunoilla olikohan hinta 170b. Iso ja hyvä annos oli kyllä.

Pelin jalkeen lahdin kaymaan katsomassa Pattayan Hard Rock Cafeta, nain ilta-/yoaikaan. Ei siella kummallisempaa, ihan kohtalainen livebandi soitteli (en tiennytkaan etta myos taalla on livemusiikkia joka ilta). Ehka joku 20-30 asiakasta paikassa, eli melko tyhja. Oli muuten ensimmainen kuppila jossa naen Pattayalla olevan kaytossa 10% palvelulisat ja hinnat ilmoitetaan muutenkin ilman arvonlisaveroa. Toisaalta tama oli myos ensimmainen isompi ketjupaikka.

Aikani soittoa seurattuani ajattelin lahtevani nukkumaan kellon ollessa noin 23:30. HRC sijaitsee jotakuinkin soi 6/1 tai 7 lahettyvilla joten siita oli puolisen kilometria hotellille matkaa. Ajattelin taittaa matkan kavellen rannan puoleisella kavelytiella. Siina oli itsensatarjoajia (taas) muutamia, yleensa niiden kanssa ei ole mitaan ongelmaa, yleensa pelkka hymy riittaa ja joskus asiallinen ”no thanks” viimeistaan toimii. Mutta talla kertaa yksi kavikin suoraan kiinni vyotaisille ”halatakseen”. Hanen nojautuessaan minua kohti tunsin jalallani etta nyt ei ole kaikki ihan sita milta nayttaa (eli kyseessa oli ladyboy, naiseksi pukeutunut mies). Irrottaudun ”halauksesta” ja jatkan matkaa joitain kymmenia metreja kunnes huomaan etta puhelin puuttuu. Aika akkia tajuan etta se ”halaaja” sen vei, perkele. Olin hetkea aiemmin tarkistanut tulevat viestit kannykasta ja laittanut sen takaisin koteloonsa.

Harvemmin tulee kirjoitettuaa rumaa kielta mutta kylla nyt vituttaa ja rankasti. Siina meni kommunikaattorin muistissa nippu tarkeita sahkoposteja sun muita. Onneksi kotona Suomessa on kuukauden-pari vanhat varmuuskopiot etta edes jotain jai talteen. Ja tavallaan onni myos onnettomuudessa etta vain puhelin lahti, eika tullut esim. puukosta keuhkoon. Uusia puhelimia saa kaupasta ja onneksi on vakuutuskin olemassa.

Kun huomasin puhelimen puuttumisen kavelin takaisin HRC:lle asti tarkistaen ettei se olisi maahan pudonnut. Siina yksi toinen nainen (ei ollut myymassa mitaan) kysyi ”whaat happened” ja jokunen hetki juteltuamme han vahvisti etta ”he was very fast running” ”he was cathoey” (hienompi nimi kyseisille tyypeille). Kappailin siita sitten poliisille tekemaan asiasta rikosilmoituksen. Puolisen tuntia meni siina selostaessa asia poliisille, se haastatteli ja ohjasi minut sitten toisen poliisin luo joka kirjoitti samat tekstit(?) (#1 poliisi siis kirjoitti muistiinpanoja tilanteesta paperille) valkoiseen kirjaan josta sain kopion muistoksi.Teksti oli thaiksi josta en ymmarra holkasen polaysta, naytin paperia hotellin respassa ja kylla se teksti oli samasta asiasta ainakin kirjoitettu :)

Nyt sitten loppureissu eletaan N6555:n kanssa, onneksi tuli otettua toinen puhelin mukaan. Myoskaan tahan blogiin tuskin tulee kovinkaan paljoa juttua loppupaivina kun ei voi kirjoittaa etukateen muistiin tekstia.

Nukkumaan noin 02:00.

Relaxing (12. Päivä)

Ei ihan heti yöllä saanut nukuttua mutta lopulta sekin onnistui näemmä kun heräsin kymmeneltä kellon soittoon. Alakertaan aamiaiselle, on se vaan mukava istua taas valmiiseen pöytään kuppikeittoaamujen jälkeen.

Pientä lepoa ja sen jälkeen lähdin tutustumaan lähemmin tuohon naapurin uuteen tulokkaaseen, Central Festival -keskukseen. Väittävät että ”biggest mall in asia” mutta en nyt ihan tiedä tuosta sillä veikkaisin että Bangkokin suunnaltakin löytyy isompaa keskusta. Mutta iso se on siltikin. Seitsemän tai kahdeksan kerrosta sisätiloja asiakkaille, pikkuputiikkia toisensa perään. Vähän epäilyttää riittääkö kaikille myyntiä pitkässä juoksussa. Eikä kaikki putiikit olleet vielä edes valmiina avattaviksi. Saa nähdä.

Ylimmästä kerroksesta löytyi leffateatteri, kävin katsomassa Pride and Glory. Melko seko leffa se oli kyllä kaikenkaikkiaan. Parit repliikit meni myös ohi kun ei toi espanja oikein onnistu. Lippu premium paikalle maksoi 150b. Normipaikka 120b ja sohva muistaakseni 500b. Ihan ok oli tuo premiumpaikkakin, tuolin selkänoja taittui vähän samaan malliin mitä lentokoneessa. Tosin ilmastointi oli säädetty ihan liian kylmälle, ”holotnaja” meinasi tulla shortseissa. Aika pitkäkin leffa oli kun itse elokuvan kestokin taisi olla yli 2h (+leffatrailerit). Ennen elokuvaa näytettiin myös parin minuutin elämänkooste Thaimaan kuninkaasta jonka ajaksi pyydettin nousemaan seisaalleen. Melko outoa mutta mikäs siinä, maassa maan tavalla.

Elokuvan jälkeen kävin syömässä lounasta ehkäpä erikoisimmassa ravintolassa tähän mennessä. Homman juju on siinä että tiskiltä tilataan ruoat ja hetken kuluttua pöytään tulee kuuma pannu jossa ruoka on puolikypsänä. Saa itse paistaa sen loppuun ja maustaa. Tuo pannu on joku japanilainen patentti, jos oikein luin. Mutta ei siinä, hyvää ja maukasta ruokaa tuli ”beef green curry with rice” annoksesta. Paikassa oli vielä -20% avajaistarjous joten ruoka juomineen maksoi lopulta 140b. Melko edullista! Niin ja ravintolan nimi oli pepper lunch.

Iltapäivällä kävin heittämässä repullisen pyykkiä pesuun tuohon lähelle, sunnuntaina klo 17 jälkeen olis valmista. Iltapäivästä kävin myös uudestaan parturissa, nyt lähti vähän enemmän hiuksia mutta jäi niitä vielä kotiinviemisiksi. Kävin myös tuossa made in thailand alueella kauppojen valikoimia katsomassa, melko edulliselta vaikuttaa siinä joten voisi lähempänä kotiinlähtöä käydä siinä uudelleen shoppailemassa. Kävin iltasella katsomassa myös uudehkoa suomalaisomistuksessa olevaa baaria Lee Style soi lengkeellä. Ihan siisti mesta tosin melkoisen kaukana ”keskustasta”. Isäntä ei ollut kotona joten pelailin pari peliä biljardia henkilökuntaan kuulunutta vastaan.

Paluumatkalla kävin soi 13/2 :lla jalkahieronnassa. Kyllä se vaan tekee hyvää kun tekijä osaa hommansa. Vois joku päivä käydä vielä uudelleen. Illasta ei sen kummempia, huomenna sunnuntaina on australian avoimien miesten finaali jota vois mennä johonkin katsomaan.