Pienehkö yhteenveto matkalta

Nyt jahka sitä on parisen viikkoa oltu jo Suomessakin on hyvä aika vetää yhteen hieman fiiliksiä reissulta.

Singapore

Singapore oli jo ”vanha tuttu” kaupunki kolmen vuoden takaiselta reissulta. Suhteellisen pieni, kompakti, siisti, hillitty ja kallis. Silti maailmanluokan kaupunki. Tykkään kovasti.

Majoituspuoli ensimmäisellä kerralla hoitui hostellissa. Kuten jo aiemmin kirjoitinkin, oli se ensimmäinen visiitti minulle. Eikä varmasti viimeinen. Minulle tuo hotelli tai hostelli on lähinnä paikka missä käydä suihkussa ja nukkua yöllä. Sekä säilyttää tavaroita muun aikaa. Kolme yötä järjestyi 75 Singaporen dollarilla kun taasen yksi yö keskiverto hotellissa maksoi 180 Singaporelaista ei jää epäselväksi mihin menen seuraavaksi.

Erityisesti mieleen jäi visiitit Singaporen eläintarhaan sekä tutustuminen Marina Bayn alueeseen joka oli kolme vuotta sitten vielä täysi rakennustyömaa. Titanic näyttelykin oli hyvin mielenkiintoinen.

Kuala Lumpur

Malesian pääkaupungista jäi vähän kaksijakoiset fiilikset. Toisaalta siistimpi ja organisoidumpi mitä Bangkok mutta pienempi. Pääuskonnon ollessa islam on eteenkin iltaelämä on hieman rajoitettua ja piilotettua.

KL Monorail on kätevä tapa liikkua keskustassa, tosin lisää vaunuja se kaipaisi sekä pidemmät linjat. Taksien kanssa oli sama vääntö mitä Bangkokissakin vaikka kovasti oviteippauksissa sanotaan että mittaritaksi – ei tarvitse tinkiä hinnasta. Tuli heti ikävä Singaporelaisia.

Hintatasoltaan Malesia vaikutti olevan Singaporen ja Thaimaan puolivälissä. Ehkäpä seuraava visiitti malesiaan kohdistuu joko F1 kisoihin Sepangin radalle tai sitten itäiseen malesiaan kuten Kota Kinabaluun?

Majoitus (Prescot Inn Medan Tuanku -hotelli) oli ihan hyvää keskitasoa ja mikäli KL:n suuntaan on asiaa voin hyvillä mielin mennä ko. hotelliin uudelleenkin.

Phuket

Thaimaan puolelle siirryttyäni ensi kohteena oli Phuket. Tiedä sitten olinko itse asettanut paikalle liian kovat tavoitteet vai oliko syynä kenties kotimaisen median hehkutus.. phuket sitä ja phuket tätä. Toki tiedän että siellä on paljon muutakin kuin Patongin alue jossa majailin mutta ei jäänyt kovinkaan valoisat fiilikset kohteesta. Pattayaan verrattuna hintataso oli monessakin paikassa kaksinkertainen ja tuk-tuk taksimafia vaikeutti liikkumista huomattavasti. Olisi kyllä mahtavaa jos phuketissa olisi Pattayan kaltainen lavataksijärjestelmä. Varmasti olisi käyttäjiä ja veikkaisin että saisi paikalliset kuskitkin enempi töitä, mitä nyt vähän seurailin touhua oli se pääasiassa paikallaan notkumista. Ei ole mitään järkeä maksaa 200b pienestä siirtymästä jonka Pattayalla voi hoitaa 10b lavataksilla.

Bangla Road oli kuin pienoismallikopio Pattayan walking streetistä, go-go baareja oli ehkä 10% esikuvastaan mutta sekin on ihan riittävästi. Minusta nuo goukkarit ovat vähän kaksijakoisia paikkoja. Tokihan sitä on kiva katsella ja varmasti esiintyjät saavat paikalliseen tasoon suhteutettuna hyvää liksaa mutta silti se hytkyminen estradilla päivästä toiseen.. ei se mukavaa voi olla.

Itse tykkään istuskella iltaa erilaisissa ulkoilma Beer Bareissa jotka ainakin Patongilta näyttivät puuttuvan lähes tyystin. Viimeisenä iltana tosin löysin yhden alueen Hard Rockin läheisyydestä. Vaikkakin ilmasto on kuuma, ei baarissa tarvitse olla ilmastointia :)

Nyt varmaan kaikki phuketin rakastajat teroittavat sotakeihäänsä kun arvostelen vähän paikkaa mutta olen valmistautunut. Loppuun täytyy toki sanoa että onhan Phuket paljon muutakin kuin Patong ja varmaan sieltä löytyy ihan hienojakin paikkoja mutta eipä tuo noin kokonaisuutena ollut minusta sen kaiken hypen arvoista mitä ainakin suomalaisessa mediassa on viime vuosina tehty.

Ai niin yksi plussa löytyi sentäs Phuketille, naiset. Eurooppalaisia naisia oli varmaankin 10* määrä Pattayaan nähden, Saksalaisia, Ruotsalaisia, Tanskalaisia ja muutama Suomalainenkin mukana.

Majoitus Patongilla oli asiallinen ja hyvä kaikin puolin. Mikäli Patongille on joskus asiaa voinen majoittua uudelleen Lepalle. Tosin nyt tuntuu ettei ihan lähivuosina tule moista asiaa sinnepäin.

Pattaya

Pattayalla ei ollut mitään uutta eikä ihmeellistä auringon alla. Kivaa oli ja 10 yötä meni nopeasti, liian nopeasti. Sivuhuomiona sen verran että venäläisten määrä tuntuu lisääntyvän vuosi vuodelta, ilta-aikaan kakkoskadulla se on jo varmastikin valtakieli.

Bangkok

Yhden illan visiitin perusteella en isoa analyysiä pysty tekemään mutta mukavahan se on pääkaupungissa pyörähtää kuitenkin.

 

Viides visiitti Aasian suuntaan tuli siis heitettyä, kokonaisbudjettia en ole ihan tarkalleen laskenut mutta noin 3 000 euroa lienee aika lähellä sisältäen kaikki lennot, majoitukset ja käyttörahat. Batin kurssi vaihteli ollen 1e=40-41b eli viidessä vuodessa on valuuttakurssi huonontunut huomattavasti (parhaimmillaan muistan sen olleen yli 1e=51b) ja sitä kautta euroturistien matka kallistuu.

Nyt vedetään henkeä ja mietitään mihinkäpäin seuraavaksi reissuun. Australia kiinnostaa edelleen kuten myös Amerikka. Saas nähdä.

Valokuvia ja videoita tuli matkalta otettua joku 700 kappaletta (yli 12 gigaa). Jahka saan kuvat järjestykseen täytyy niitä nettiin laitella. Kenties jo tänä vuonna ovat nähtävillä :)

Paluumatka

Singapore Changin kentälle saavuin siinä 22:00, lufthansan turisti check-iniin oli noin vartin jono. Oli siinä baggage drop -tiski tyhjillään taas kerran, milloinkahan sitä oppii tekemään sen check-inin netissä?

Alkoi päivän tapahtumat painaa jaloissa sen verran että passintarkastuksen jälkeen suuntasin suoraan SATSin loungeen. Tuli lähinnä muutama gintonic siinä juotua. Edellisellä reissulla tuli käytyä uusimmassa Terminaali 3:ssa (ja samalla lähes myöhästyin lennolta..) joten ei ollut tarvetta lähteä sinne seikkailemaan.

Paluumatkan koneena oli Lufthansan A380-800 D-AIMG, kirjoitushetkellä LH:n laivaston toiseksi uusin kone nimeltään ”Wien”. Ei mitään ihmeempiä tapahtumia ollut lennolla, turistiluokassa oli tosin 50% enempi matkustajia mitä oli mennessä Singaporeen. Onneksi kolmen istuttavalla penkkirivillä ei ollut kuin yksi hlö ikkunapaikalla ja minä käytäväpaikalla (71 C).

Lentoaika Singaporesta Frankfurtiin oli aika tarkalleen 12h 45min. Saksalaisella tarkkuudella laskeutuminen oli 05:54 kun aikataulun mukainen saapumisaika oli 05:55.

Reilun kolmen tunnin vaihtoajalla koneeseen kohti Helsinkiä. Koneena oli LH:n A321 D-AISZ. Melkein täysi kone mutta parin tunnin lennonhan istuu tarvittaessa vaikka hattuhyllyllä :)

Helsinkiin saavuttuani oli vielä kotimatkaa vähän jäljellä, bussilla Jyväskylään. Matka-aika oli lähes 5h sisältäen yhden auton vaihdon Lahdessa ja maksoi 48.70e.

Kiva on käydä reissussa mutta onhan se kiva tulla kotikaupunkiinkin.

Bangkok ja Singapore osa 2

Loman lähetyessä loppuaan oli edessä pari pikavisiittiä, yhdeksi yöksi sekä Bangkokiin että Singaporeen.

Bangkokissa ei mitään ihmeellistä ollutkaan. Hotelliksi valikoitui Bel-Aire Princess sukhumvit soi 5:lta. Hinta yhdeltä yöltä kokonaisuudessaan 2100b eli rapiat 50 euroa. Ihan kiva hotelli, ihan siistin oloinen huone ja uima-allaskin löytyy. Noin 5min kävely BTS:n Nana asemalle. Soi 5:ltä löytyy niin seven-eleven kuin aina auki oleva Foodland kauppa. Ja sittenhän siinä vieressä on sekä sukhumvit soi 7/1 että Nana jos yöelämä kiinnostaa. Niin ja ruamchitillä on toki myös sports academy.

Sen kummempia suunnitelmia illalle ei ollut, kävin syömässä jossain japanilaisessa ravintolassa, nimi ei jäänyt mieleen. Siitä sitten pyörähdin katsomaan uutta HRC:tä tai siis remontin valmistuttua. Myös Sports Academyllä kävin, kebabin testasin ja hyvää oli. Tuli myös käytyä ruamchitin alakerran Thermae baarissa. Täytyy sanoa että oli aikas kylmäävä paikka, eipä siinä muuta.

Paluumatkalla pyörähdin vielä seiskaykkösen aussibaarissa yhdellä. Ei ole vuodessa se seutu paljoakaan muuttunut.

Keskiviikko (14.3) aamuna sitten kentälle, iski laiskuus päälle enkä jaksanut alkaa säätämään bts:n ja airportlinkin kanssa joten otin hotellilta privaattikyydin hintaan 650b. Olihan se aikas iso summa ja ehkä taksin olisi saanut halvemmalla. Ehkä. On sitä seitsemääsataakin pyydetty ko. matkasta. Ärsyttää suuresti edelleen tuo Bangkokin taksitoiminta (sama juttu myös muualla Thaimaan turistimestoissa)… Ollaan niin kovasti taxi-meteriä mutta joko mittaria ei suostuta käyttämään tai sitä on peukaloitu. Ihme vipuilua.

Olin kentällä hyvissä ajoin kun olin kuullut huhua että immigrationissa on välillä ”vähän” jonoa.. Nyt homma oli ihan hyvin organisoitua ja läpi pääsi noin 20 minuutissa. Kävin pyörähtämässä myös CIP First Class loungessa johon pääsee tuolla jokin aika sitten hommaamallani Dinersin kortilla. Varsin kätevää.

Lento Suvarbhumilta Singaporeen kesti jotakuinkin kaksi tuntia. Koneena ThaiAirAsian HS-ABI. Nousi kyllä Airasian pisteet omassa pörssissäni kohisten sen jälkeen kun lentoemäntä tuli tarjoamaan tilavampaa paikkaa joka oli vapaana. Hieno ele vaikkakin ollaan halpalentoyhtiössä. Arvostan.

Singaporen kentältä otin shuttlebussin hotellille hintaan 9SGD. Tällä kertaa pääsin ekana pois. Ajattelin näin viimeisen illan kunniaksi ”laittaa isolleen”. Otin ihan kunnon hotellin, ja kyllähän se maksoikin sitten. Hotellin nimi oli V Hotel Lavender, sijainti lienee suht lähellä geylangia ja muita ”huudeja”. Hinta verojen ja palvelumaksujen kera 180SGD. Elikäs noin 110 euroa. Ihan ok hotelli, iso uima-allas ja hyväkuntoiset huoneet. Äänieristys käytävän puolelle oli tosin aikas huono, heräsin joskus yöllä melkoiseen möykkään.. MRT asema Lavender on käytännössä hotellin alla eli parin minuutin siirtymä ja senkin voi kulkea niin halutessaan suurimmalta osin katettujen tilojen kautta.

Iltasella metrolla joen viereen, kävin syömässä Billy Bomber nimisessä american dinerissä. Sen jälkeen kiertelin parissa baarissa Clarke Quayn ja Boat Quayn alueella. Sen jälkeen totesin että eiköhän tämä ole tässä, ajoissa hotellille ja hyvät yöunet kaaliin.

Lopulta tulikin nukuttua hyvin, herätyskello soi klo 11. Pakkaus ja laukku päiväksi hotellin säilytykseen. Suunta oli metrolla harbourfrontin asemalle ja siitä sentosan saarelle. Metrossa oli jotain häikkää joten piti tehdä pikku kierros. Jälkeenpäin luin uutisista että metrosta oli sähkökaapeli katkennut. Myös sähköeristyksissä on havaittu puutteita.. Ei kovinkaan luottamusta herättävää kyllä.

Pääkohteena sentosalla oli Universalin studioalue. Lippu 74SGD eli ei mitään halpaa hupia mutta tuolla maksulla sai käyttää lähes kaikkia alueen vempaimia ja muita juttuja käydä katsomassa kuten musiikkiteatteria. Jos sinne joku muu on menossa kannattaa harkita normilipun lisäksi Universal Express passia, maksaa joku 30 SGD lisää mutta sillä saa ohitettua normilippulaisten jonot. Ja ne jonot oli muuten pitkät, esimerkiksi minua kiinnosti Jurassic Park aiheinen vesipuisto, vähän kuten joku tukkijoki tai koskiseikkailu särkänniemessä. Mutta kun jonoa oli 80 minuuttia niin kiitos ei, ei sitä helteessä jonota erkkikään. Plussaa toki siitä että ilmoittavat selkeästi paljonko on jonoa ja kauanko kestää arviolta.

Porukkaahan tuolla oli ihan hitosti. Jos vähän yhteenlaskua harrastaa aiheesta että jos jokainen maksaa 74 dollaria sisäänpääsystä – tulee rahaa taloon ihan hitosti. Plus muut syömingit ja juomingit sekä tuliaiset. Toki sisäänpääsylipuista on olemassa varmasti jotain tukkualennuksia yms. matkatoimistoille ja vastaaville.

Kävin katsomassa äänitehosteiden tekemisestä kertovan dokumentin, monsters of rock shown sekä waterworld leffamaailmaan sijoittuvan näytöksen. Ihan näyttäviä olivat.

Viisi tuntia alueella hujahti hetkessä. Poistumisen jälkeen bongasin Hard Rockin jossa tuli käytyä syömässä ja vähän juomassa.

Kotimatka alkoi jo häämöttää joten siinä klo 20 aikoihin poistuin HRC:stä. Saarelta poistumista piti jonottaa noin vartti kun junat oli ihan täynnä. Oli muuten hyvin samankaltaisia monorail junia nämä sentosan kuin mitä oli Kuala Lumpurissa. Ja sama juttu, asemien pituudesta ei homma ainakaan jää kiinni, voisi lisätä vaunuja.

Metrolla harbourfrontista lavenderiin, laukku mukaan ja metrolla kentälle.

Pattaya

Pattayalla meni kymmenen yötä sen verran nopeasti etten mitään päiväkohtaisia muistiinpanoja tehnyt.

Hotellina tai sanotaanko majoituspaikkana toimi tällä kertaa Casa De Lobos. Sijainti kakkoskadun ja buakhaon välillä soi honey inn:llä. Ihan ok sijainti, mitä nyt kahtena ensimmäisenä yönä oli jotain juhlia ja livemusiikkia naapurustossa eikä nukkumisesta tullut mitään ilman korvatulppia.

Majoitus oli muutoin ihan ok, hinta kymmeneltä yöltä 7500b eli jotakuinkin 190 euroa. Pari juttua jäi tosin vähän ihmetyttämään. Huoneesta pyydettiin ja laskutettiin 600b depositti eli takuumaksu, joka toki jälkikäteen palautettiin. Aikas monessa hotellissa olen majoittunut vuosien saatossa enkä muista moista deposittia aiemmin maksaneeni. Samoiten respan kanssa saapumispäivänä sovittu maksujärjestely ei lopulta käynytkään. Tarjosin että maksan neljän yön majoituksen nyt 3000b kun ei paikallista valuuttaa ollut enempää sillä hetkellä. Aluksi tämä kävi ja näin sovittiin mutta hetken kuluttua respan henkilö tuli ilmoittamaan että koko majoitushinta pitääkin maksaa tänään.

No mitäpä tuosta, majoitus maksettiin kuten pyydettiin. Tähän asti muissa pikkupaikoissa majoittuessani meininki on ollut enempi luokkaa maksa kun jaksat.

Vakioräätäli Bobby Fashion oli muuttanut soi diamondilta kakkoskadulle, tosin reilun kivenheiton päähän. Ihan siistit uudet tilat oli. Neljä paitaa teetin, laskua joku 2700b thaiklupin alennuksen jälkeen. Ei todellakaan halvin paikka mutta aikaisempiin kokemuksiin pohjaten laatu maksaa eikä huonoa tavaraa viiti Suomeen asti rahdata. Viime vuonna kävin vieraissa, toisella räätälillä siis ja voin sanoa että pikkaisen oli mitoitukset pielessä.

Buddha hillillä tuli käytyä myös, viimeksi 2007. On pikkaisen muuten noussut uutta taloa sen jälkeen ja lisää on tulossa.

Keilaamassa kävin tiistaina, maikan majatalon ja riverbaarin välisessä kisassa. Eipä toi oma tulostaso ole kummoinen mutta kiva oli osallistua. Torstaina oli majatalon tietokilpailuilta, osallistujia oli kaiken kaikkiaan yli sata. Ruokaakin sai ja kysymykset oli tuttuun tapaan melko visaisia, kysyttiinpä muun muassa Hoaxan rakennuttamien betonibunkkereiden määrää :) Niitä oli joku 700 000 rakennettu. Aikas monta.

Lauantaina majatalolla oli mölkkykisat ja saunailta. Kyllähän se sauna on vaan mahtava juttu. Erityisesti 8000km päässä Suomesta.

Jälkimmäisenä sunnuntaina kävin Smilers barin risteilyllä. Sää oli puolipilvinen mikä oli sinäänsä ihan hyvä, ei ollut aurinkorasvalle tarvetta. Kalastustakin kokeiltua, kolme fisua sieltä ylös sain. Yksi oli punainen ja toinen keltainen. Lajia en osaa sanoa. Kalastetuista kaloista tehty keitto oli hyvää ja suomalainen ruisleipä maistui erityisen hyvälle.

Viimeisenä kokonaisena Pattayan päivänä kävin Sriracha Tiger Zoossa mikä sijaitsee noin 20km Pattayalta Bangkokiin päin. Olihan siellä mahtavia elukoita, pääosassa tosiaan tiikerit kuten nimikin antaa jo vähän osviittaa. Sadan batin hinnalla pääsi ampumaan ilmakiväärillä ”eväsrasioita” tiikeriaitauksen yläpuolella. Osuma maaliin ja aitaukseen putosi jotain lihaa tiikereille. Ihan kiva juttu. Samoiten sadan batin hinnalla pääsi samaan kuvaan elävän tiikerin kanssa. Olihan se metalliketjulla kiveen kahlitta mutta siltikin se oli aika fantasinen tilanne tunnustella kun moinen tappajakissa hengittelee siinä puolen metrin päässä. Paljonkohan lie tiikerin keuhkojen tilavuus ja ilmanottokyky. Veikkaan että aika paljon. Tiikerireissu kustansi kuljetuksineen hotellilta 600b.

Tiistaina kuljetus Bangkokiin Bell travelin kautta, hotellilta hotellille 350b. Pikkubussilla Pattayan bussiasemalle, josta isolla bussilla Bangkokin liepeille ja taas vaihto pikkubussiin jolla loppupätkä. Ihan toimiva tapa matkustaa em. väli.

Phuket

1. Päivä

Lento Kuala Lumpurista Phuketiin kesti noin tunnin ja laskeutui aikataulussaan. Olin tilannut hotellilta kyydin valmiiksi kentälle odottamaan, hintaa kyydillä oli tonni. Ehkä olis halvemmallakin saanut mutta ajattelin eipähän tarvi veivata kentällä homman kanssa.

Tunnin ajomatkan jälkeen saavuin patong beachille missä hotelli sijaitsee. Ihan ok hotelli tuo Lepa place on, hintaa neljältä yöltä yhteensä 3200b. Sijainti on hyvä, 30 metriä rantaan. Eikä sinne yöelämän ”keskukseen” bangla roadille ole kuin max. 500m.

Ensimmäisenä iltana kävin menomatkalla nähdyssä HRC:ssa. En ymmärrä miksi tykkään näistä ravintoloista. Kuitenkin näissä on useimmiten kaupungin kalleimmat juomat. Hyvä meno on kuitenkin, bändi soittaa ja niin pois päin. Ai niin ja henkilökuntakin on ihan fiiliksissä, kun ei ole töitä tehtävänä voi jorailla mukana. Mitäs suomessa baarityöntekijät tekee kun ei oo juomia kaadettavana, jotain ihan muuta..

Pikavisiitti tuli tehtyä myös edellä mainitulle bangla roadille, aika samanlaiselta näyttää mitä pattayan walking street.

Sateessa kun käveli takaisin hotellille, ei tarvinnut enää suihkussa käydä.

2. Päivä

Aamusta ylös ja suunta patongin isoimmalle(?) ostoskeskukselle jungceyloniin. Aika normi thaimaalainen kauppakeskus kyllä. Big-C löytyi alakerrasta. Leffateatterin vieressä oli pelihalli, en ollutkaan flipperiä pelannut hetkeen.

Kävin myös parturissa, 400b pesun kanssa. Olisikai jostain saanut halvemmallakin mutta laatu oli ok. Samoiten jalkahieronnassa kävin, kyllä se vaan tekee hyvää.

Buukkasin torstaille reissun ”James Bond saarelle”, pyynti oli kolme tonnia mutta retkikauppias alensi hinnan oma-aloitteisesti 1400 batiin. Yli 50% alennus kyllä kelpasi.

Illalla kävin paljon puhutussa Rock City rokkibaarissa, täytyy kyllä sanoa ettei se mikään ihmeellinen paikka ollut. Ja aikas suppea biisivalikoimakin, anthrax, megadeth, motörhead.. kaikki ihan vieraita. Noh tulipahan käytyä.

3. Päivä

Aamusta 08.00 minibussi tuli noutamaan retkelle. Parin muun pysähdyksen ja noin tunnin ajon jälkeen oltiin satamassa. Olisikohan Ao Po ollut paikan nimi.

Ohjelma oli käydä kolmessa eri paikassa melomassa, tai siis itse ei tarvinnut meloa vaan oli meloja vielä erikseen. Erilaisia luolia sun muita läpi mentiin ja olihan hienot paikat. Otin kameralla videokuvaa, saa nähdä miten onnistui.

Itse James Bondin saarella stopattiin noin kolmeksi vartiksi, ihan hieno paikkahan se oli vaikkakin turistirysähän se on. Täytyy kylläkotiin paluun jälkeen katsoa se kultainen ase leffa.

Takaisin rannassa oltiin siinä 17.30 ja tunnin minibussimatka takaisin hotelliin.

Illalla satoi jälleen joten jäin hotellille.

4. Päivä

Hiljaisen illan jälkeen pääsi aikaisin ylös. Otin suunnan uudelleen tuonne jungceyloniin, mukaan tarttui ainakin uusi 8gb muistikortti kameraan. Hinta 590b. Kai jostain torikojusta olisi saanut edullisemminkin mutta ajattelin ostaa kerralla hyvää ja alkuperäistä.

Illalla tilasin taksin seuraavaksi aamuksi ja jätin kassillisen pyykkejä pesuun. Ajattelin jättää banglan väliin tälla kertaa ja meninkin kakkoskatua ”väärään suuntaan” jonkin verran HRC:n ohitse ja siinä vasemmalla puolellahan olikin jonkinlainen basaari-/baarialue. Muutamaan aussityyppiin törmäsin siinä baarilla ja pari tuntia meni kuin siivillä. Paluumatkalla HRC:ssä kävin bloody maryn juomassa ja takaisin hotellille nukkumaan.

5. Päivä

Taksi oli tilattu 12:00, tai siis kuljetus. Eihän täällä Thaimaassa oikeita takseja olekaan järin paljoa. Kyyti kentälle 700b. Thai airwaysin check-in tiskeille karmeat jonot eikä lähtöselvitysautomaatitkaan tuntuneet toimivan. Kyllä sitä kuitenkin ehdin ajoissa. Koneena lennolla oli thain jumbojetti B744 HS-TGB, lipun hinta vajaat kolme tonnia (2880b jos en ihan väärin muista). Todennäköisesti airasialla tai vastaavalla halpalentoyhtiöllä olisi päässyt hieman edullisemmin mutta nyt oli pääfocus päästä jumbon kyytiin ensimmäistä kertaa.

Kuala Lumpur

1. Päivä

Bussikyyti Singaporesta lähti aikataulun mukaisesti 7.45 ja perillä oltiin noin 13.15. Pakollisten rajapysähdysten lisäksi oli noin puolen tunnin tauko jollain ruokamarket/huoltoasemalla noin 1.5h ajon jälkeen. Sinäänsä mielenkiintoinen paikka ettei siellä ollut pankkiautomaattia eikä rahanvaihtopistettä. Luottokorttikaan ei käynyt joten ei tullut mitään ostettua. Onneksi ei ollut nälkä. Vettä olin varannut matkalle riittävästi.

Bussi oli ”88 lapan” yhtiön, ihan ok ”vip bussi” missä istuinjärjestys oli 2+1 ja penkit oli mukavan leveät jalkatukineen kaikkineen. Kerrankin sai nukuttua bussissa joten matkakin meni suht nopeasti. Ihmettelen kyllä miksei Suomessa ole tällaisia busseja jossa olisi panostettu muuhunkin kuin siihen että voi ahtaa maksimimäärän ihmisiä samaan autoon.

Bussi jätti lopulta matkustajat johonkin KL:n esikaupunkialueelle kuten vähän aavistelinkin. Taksikuskit haistoivat mahdollisuuden ja tulivat kyytiä tarjoamaan. Minulla ei ollut mitään hajua siitä missä oltiin, toki suht lähellä keskustaa kun bussin ikkunasta näkyi Petronasin tornit hetkeä aiemmin. Taksikuski kyseli mihin hotelliin olen menossa ja kun asia selkisi kuski sanoi että 22 ringittiä maksaa kyyti. Minulla ei ollut tietoa paikallisesta hintatasosta joten hyväksyin hinnan. Ei ollut paikallista valuuttaakaan joten kyydin hinta sovittiin 10 singaporen dollariin. Jälkeenpäin tarkistin että vaihtokurssi myr->sgd oli aika lähellä oikeaa.

Hotellini on nimeltään Prescott Inn. Sijainti nk. Golden trianglen laidalla. Ihan ok hotelli, isot sängyt, ilmastointi, lämmintä vettä suihkussa, jääkaappi ja ilmainen wifi saatavilla. Monorail asema Medan Tuanku on noin 2min kävelymatkan päässä. Toinen juna-asema Sultan ismail on noin 5min kävelymatkan päässä. Majoituksen hinta neljältä yöltä 520MYR (noin 130 eur).

Hotelliin asettautumisen jälkeen lähdin keskustaa kohti. Vaihdoin rahaa läheisessä Maju Junction ostoskeskuksessa 100e = 398 MYR.

Monoraililla kolme asemaa poispäin. Ei ollut tietoa kaupungista vielä hirveästi joten otin maamerkiksi tuon monorail radan että löytää takaisin hotellille. Muutamassa baarissa kävin kuten ”pahamaineisessa” beach clubissa joka olikin kyllä tosi täynnä ihmisiä. Paluumatkalta löytyi myös Hard Rock Cafe josta ostin KL:n pinssin. Samoin yksi baarin näköinen paikka oli jossa bändi soitti mutta.. se olikin kahvila eli vain mehua ja limpparia oli tarjolla. Hyvin soittivat kuitenkin.

Erikoinen juttu minusta on tämä että sekä beach clubille että HRC:n oli sisäänpääsymaksu eli cover charge 40MYR. No ei, kyllähän baareihin on sisäänpääsymaksut Suomessakin. Mutta erikoisuus oli siinä että sisäänpääsylipulla sai yhden juoman (olut tai shotti). Tässä olisi minusta hyvä juttu myös Suomeenkin. En ymmärrä nimittäin yhtään jonkun esim. Londonin yli kympin sisäänpääsykuluja (lippu+narikka) vaikkei siellä ole edes bändiä soittamassa. Eli käytännössä maksetaan vain siitä että pääsee juomaan.

Hotellilla olin vähän yli puolen yön. Gpsin mukaan 2.2km on etäisyyttä bukit bintangin monorail asemalta hotellille eli ihan kelpo iltakävely.

2. Päivä

Aamusta nukuin suht pitkään, aamiaiselle ehdin kuitenkin. Olin näemmä buukannut huoneen ilman aamiaista, jälkikäteen ostettuna hinta 20MYR eli noin 6 eur. Ihan perus hotelliaamiainen, kokin tilauksesta tekemää munakasta.

Päivällä otin suunnaksi KLCC:n alueen. Äkkiähän siellä meni kolme neljä tuntia pyöriessä. Tuli nähtyä niin petronasin kaksoistornit, tornien alapuolella oleva Suria kauppakeskus kuin edellämainituista noin 1km päässä ollut Pavillion keskuskin. Monta ravintolaa on tuossa Pavillionissa kuten yksi suosikkini pepper lunch. Täytyy tulla joku toinen päivä testaamaan.

Illalla tuli käytyä auringon laskettua vielä KL Menara towerissa, eli hieman samanlainen mitä näsinneula on Suomessa. Myyntikojuja vieri vieressä. Harmittavasti noiden kojujen valot oli suunnattu niin että tuli heijastus takaisin lasista. Ei saanut siis hyviä valokuvia. Harmi.

Tornireissun jälkeen mutkittelin läheisellä alueella aikani etsien jotain yöelämän tapaista mutta aikas rauhalliselta näytti.
Päivän aikana vaihdoin lisää käteistä, 100 e = 402 MYR. Vähän kun vertailee valuuttakursseja saa äkkiä paremmat kurssit ja siis enempi samalla rahalla.

3. Päivä

Aamusta ylös ihmisten aikaan ja suunta kohti KL:n pohjoispuolella olevaa Batu Cavesia. Ihan hieno paikka kyllä. Vajaa 300 rappusta kapusin ja siellä oli isohko luola. Jokin temppeli kaiketi. Alhaalla oli yli 40 metriä korkea kullattu patsas. Lounasta sai patsaan juurelta. Kasvisversio nasi lemakista veden kera 7RM.

Menomatkasta monorailissa oli jotain häikkää – pysähteli asemille 10.. 20minuutiksi ja eikä vaihto KL sentralillakaan ollut ihan moitteeton kun yksi junavuoro jäi kokonaan tulematta. Samalla selkisi tuo että vaihto monorailin kl sentral asemalta junapuolen kl sentralille on vaikeakulkuinen pätkä eteenkin jos on matkatavaroita. Päätin siis tilata taksin jahka matka lentokentälle tulee ajankohtaiseksi.

Kätevästi kyllä junalla pääsi suoraan batu cavesiin, asema on ihan siinä vieressä. Menolippu oli 1 RM ja paluu (jäin puolessa matkassa pois putra asemalla ja kävelin hotellille) 2 RM. Jotenkin outoa että lyhyt matka oli kalliimpi. Noh samapa tuo.

Illasta satoi joten en lähtenyt mihinkään vaan tuli hotelli-ilta.

4. Päivä

Aamusta tulikin herättyä hyvissä ajoin, otin suunnan monorailin avulla chinatownia. Aikani siellä pyörittyäni löysin sieltä mm. Central marketin ja merdaka squaren eli itsenäisyysaukio missä on mm. 100metriä korkea lipputanko.

Illalla suuntasin pavillion ostoskeskukseen pepper lunchiin pihville. Siitä kun pääsin maan tasalle oli irkkubaarin edessä jokin tapahtuma menossa. Liittyi tulossa olevaan st. patrick dayhyn. Ilmeisesti tapahtuma oli vaan etukäteiskutsun omaaville, oli siinä portit ja vahdit mutta niin minä vaan kävelin sisään ja tiskiltä sai ilmaista Guinessia. Onhan se hyvää mutta liika on aina liikaa, en taida tällä reissulla Guinessia tilata.

Kello kävi kuin siivillä mutta hotellimatkalla pyysin taksikuskia tekemään pikku koukkauksen kaksoistornien juurella jotta sain niistä parit fotot otettua yöaikaan.

5. Päivä

Aamu meni vähän kuten pelkäsinkin, huonosti. Ilmeisesti torkutin herätyskelloa liian monesti ja lopulta se ei sitten herättänyt ollenkaan. Taksi oli tilattu 09.00 respasta ja 08.59 respa soittaa ”hello and good morning söör, your taxi is here”. Onneksi suurin osa kamoista oli jo pakattu edellisenä iltana mutta onnistuin silti jättämään pari valkoista paitaa hotellihuoneeseen. Ehkei kannata levittää tavaroita valkoisten lakanoiden päälle.

Taksimatka hotellilta halpalentoyhtiöiden käyttämälle LCCT terminaalille kesti noin tunnin. Kyseinen terminaali sijaitsee Kuala Lumpur International (KLIA) kiitoradan toisella puolella eikä sinne ole esim. junayhteyttä tarjolla. Käsittääkseni tänä vuonna pitäisi tuon pääterminaalin yhteyteen tulla uusi terminaali halpalennoille (KLIA2). Taksimaksu oli kiinteä 90MYR, mittarissa oli joku 86MYR eli ihan ok diili minusta.

LCCT kenttänä on tosi pelkistetty mutta ihan toimiva. Toki kansainvälisten lentojen lähtöporttialuetta en heti löytänyt mutta kysymällä löytyy. En olekaan aiemmin kävellyt platalla (toki aitojen ympäröiminä) mutta uusi kokemus tuokin. Airasia lentoyhtiönä haluaa säästää kaikesta niinpä ei ole putkea koneeseen saati sitten bussikyytiä. Noh voin kyllä kävelläkin.

Airasian lento oli noin tunnin mittainen ja ihan aikataulussaan. Koneena oli 9W-AQE (täytyy vielä tarkistaa rek.no kamerasta jälkeenpäin) uudehko Airbus 320. On kyllä penkkitilat tosi naftit mutta kyllähän tuossa sen tunnin tai maksimissaan kaksi istuu. Tarjoilupuolella oli etukäteen ostamani kolmioleipä. Ihan ok.