Kotimatka (20. päivä)

Sunnuntai 8.2.2009

Kello soi aamusta 6:30 mutta eipä kummastakaan löytynyt virtaa nousta tuohon aikaan. Joten käänsin suosiolla uudeksi herätysajaksi 7:30 vaikkakin tiesi että tulee pieni kiirus. Onneksi lähes kaikki tavarat olin pakannut jo edellisenä päivänä, laukku kiinni ja vaatteet päälle. Respassa uloskirjauduin siinä kahdeksan aikoihin maksaen samalla minibaarilaskun (665b) – jotenkin alitajuntaisesti muistelin että huonehintaan olisi viimevuonna kuulunut vesipulloja mutta ei enää näemmä kun niistä oli laskutettu. Yhdeksän yön ajalta lasku oli kuitenkin niin kohtuullinen etten siitä alkanut siinä tiskillä räknäämään siitä sen enempää (laskulla oli toki muutakin juominkia kuin pelkkää vettä). Pikaisesti tuli opaskin siinä hyvästeltyä. Taksin noutoaikaan 8:15 oli vielä kymmenisen minuuttia aikaa joten pika-aamiainen; kuppi kahvia, pari paahtoleipää kurkulla sekä muutama siivu ananasta. On muuten tällä reissulla tullut syötyä ananasta melkoisen paljon, pääasiassa katumyyjiltä ostettuna vähän paikasta riippuen 10 tai 20 batia pussillinen ja vielä kun se on hieman viileää voin kuvitella sen laskevan hieman omaakin lämpöä.

Siinä aamupalaa lopetellessani hotellin ovimies/laukunkantaja (mikä nyt oikea titteli onkaan) tuli kertomaan että taksi on pihassa. Todellisuudessahan siinä ei mitään taxi meteriä ollut vaan normaali kuvuton ja taksamittariton Nissan Cefiro (eurooppalainen vastine on Nissan Maxima, tosin tässä oli parilitrainen bensakone ja normaali momentinmuunnin tyyppinen automaattilaatikko) ja vanhempi äijä kuskina hotelliyhtiön paita päällä. En tiedä olisiko mun käsitteissä tarkistamisen varaa koska käsitän taxi meteriksi ihan oikean mittaritaksin. Ajattelin kuitenkin että samapa tuo, taksi tai ei kun kyyti on etukäteen maksettu niin ei tässä todennäköisesti kukaan pääse allekirjoittanutta vedättämään. Jotenkin tuntui kyllä haikealta lähteä kotia kohti kun tiesi mitä siellä on odottamassa (kylmää, pimeää ja töitä) mutta kaikki hauska loppuu aikanaan! Niin tälläkin kertaa, valitettavasti. Ihan mukava auto oli muuten, juuri sisäänajettu selvästikin kun mittarissa ei ollut kuin 242 000km. Matka alkoi 8:13 ja perillä Suvarnabhumin kentällä olin 9:40. Kahdet tietullimaksut piti maksaa itse, 30 batia laaki.

Kentälle päästyäni siirryin lähtöselvitykseen hetimmiten. Kiitos paremman lipun, ei tarvinnut jonottaa sillä bisnekselle on omat lähtöselvitystiskit. Laukun jättö kävi nopeasti eikä 21.9kg painostakaan sanottu mitään (mukavasti tullut lisää sillä Singaporesta lähdettäessä painoa laukulla oli 14.9kg). Laukku sai myös priority -lipun minkä pitäisi varmistaa laukun tulo hihnalle Helsingin päässä ensimmäisten joukossa. Passintarkastuksessa oli jokin premium/vip kaista, en tiedä olisiko se ollut oikea kaista minulle mutta ei sillä niin väliksi ollut kun ei tavan puolellakaan kummoista jonoa ollut. Tax freesta ostin pullon Tanqueray -giniä, 680 batia litrasesta pullosta. Lähtöselvityksen yhteydessä sain myös kutsun Cathay Pacificin loungeen kerta Finnairilla ei ole Bangkokissa omaa loungea mutta toimiihan tämä näinkin oneworld yhteistyön kautta… Aikaa tutustumiseen pari tuntia, sillä 12:00 aukesi boarding koneeseen. Sinäänsä ei ko. lounge ollut mitenkään erikoinen; pieniä sohvaryhmiä, yksi telkkari, isot ikkunat sekä hyllyllinen lukulehtiä. Neljä nettikonettakin oli, ihmeen nihkeästi niistä tosin aukesi suomalaiset nettisivut, en tiedä oliko vika koneessa, yhteydessä vai käyttäjässä. Paikan tarjoilupuoli toimi ”open bar” periaatteella, tarjolla oli jos jonkin sorttista pientä naposteltavaa niin suolaista kuin makeaakin. Ihan hyviä ne pienet kolmioleivät (koko ehkä kolmasosa niistä kolmioleivistä joita suomessa myydään). Juomapuolella oli tarjolla kahvikone josta sai ainakin cappucinoa ja lattea, normaalit limpparit, tuoremehut ja oluet. Hyllyltä löytyi myös pullot vodkaa, giniä, viskiä, konjakkia ja tequilaa ainakin. Päätin jo aiemmin ottaa rauhallisesti paluumatkan joten siinä parin tunnin aikana tuli juotua yksi tölkki Chang -olutta sekä yksi viskikola pitkänä. Viisaat sanoo ettei Chivas Regalia saisi sotkea kolan kanssa mutta menihän se niinkin. Melkoisen hiljaista siellä oli, joskus yhdentoista aikoihin siinä kävi pyörähtämässä kymmenkunta henkilöä ja puolisen tuntia myöhemmin niitä jo kuuluteltiin lennolle.

Siinä puolen päivän jälkeen lähdin loungesta kohti porttia F5 josta Finnairin AY090 oli tekemässä lähtöä. Muutama sata metriä kävelyä käsimatkatavaroiden turvatarkastukseen ja siitä toinen mokona koneen portille. Bisneslippulaisille on näemmä oma putki lähes koko matkalle ja oma sisäänkäyntikin koneeseen. Koneen rekisteritunnus OH-LGB, sama kone siis jolla 16.1.2007 lensin Bangkokiin. Montakohan sata kertaa tämä kone on tällä välin ehtinyt käymään Thaimaassa.. Siitä kun löysi oman paikkansa (1 J), paikalla odotti ennakkotilauksena tekemäni kassi tuotteita (pari lentokonepienoismallia, purkkaa ja yksi t-paita). Repun kun vielä sai matkatavarahyllyyn niin jo oli lentoemäntä tarjoamassa lämmintä rättiä ja kuohuviiniä. Rätti oli ihan ok, sai pyyhittyä päätä vähän. Samoin kuohuviini, ehkä vähän turhan kuivaa omaan makuun. Viini tarjoiltiin ihan oikeasta lasista, ei mitään muovimukiviritelmiä mitä turistin puolella näkee. Väitän että juomakin maistuu näin tarjoiltuna paremmalta.

Kone irtosi portista lopulta 12:38 ja ilmassa oltiin kymmenen minuuttia myöhemmin. Lähtö oli kaikin puolin mukavan pehmeä ja sää Bangkokin yllä oli selkeä koska tuhannen metrin korkeudessakin näki vielä kaupunkia. Siinä hetimmiten kun turvavyön merkkivalo lähdön jälkeen sammui, tultiinkin jo tarjoamaan välipalaa ja lisää juotavaa. Täällä ei kyllä ehdi näkemään nälkää. Perämiehen tekemän kuulutuksen mukaan arvioitu saapumisaika Helsinki-Vantaalle olisi 17:59 ja lento kulkisi reittiä Thaimaa -> Myanmar -> Bangladesh -> Intia -> Pakistan -> Afghanistan -> Uzbekistan -> Kazakstan -> Venäjä -> Viro -> Suomi.

Varttia myöhemmin tulikin käteen ruokalista. Aikani listaa luettuani päädyin valitsemaan lounaaksi grillattua härkää. Ruokalista tuo mieleen etihadin, siellähän oli kanssa useampia vaihtoehtoja mitä haluaa syödä ja ne esiteltiin etukäteen. Ruoka oli hyvää, välineet olivat oikeat eikä mitään muovirimpuloita sekä ranskalaista punaviiniä (Château Malescasse 2003) sisältänyttä lasia tarjouduttiin täyttämään laskujeni mukaan ainakin viidesti ruokailun aikana – ei siinä mitään, pääasia ettei se päässyt tyhjentymään. Jälkiruoan ja kahvin yhteydessä tarjottiin valittavaksi konjakkia tai calvadosta. Joitain vuosia sitten ahvenanmaalla tuli maistettua Ålvadosta mikä on aika pitkälle paikallinen versio Calvadoksesta. Ihan juotavan hyvää tuo Calvadoskin oli vaikkakin melkoisesti tehoa siinä taisi olla.

Jahka ruokailutarjotin ja muut vermeet oli kerätty kaivoin käsinojasta esiin näyttöruudun. Melkoisen pian selvisi että Finnairin systeemi näissä koneissa on sama mitä viime viikolla näin Cathay Pacificlla, eli eri kanavilla pyörivät ohjelmat tulee etukäteen päätetyn järjestyksen ja aikataulun mukaisesti. Sinäänsä pieni pettymys, oletin jostain syystä että nyt edes bisneksen puolella olisi ollut samanlainen systeemi mitä Etihadilla viime vuonna näin. Eihän siitä nyt niin kovinkaan montaa vuotta vielä ole kun nämä vuodetuolit tulivat Finnairille MD-11 koneisiin. Katselin siinä jaksot Top Gearista, Family Guysta, My Name is Earlista sekä Big Bang Theorysta. Siinä sivussa meni pari Gintonicia, hieman oudolta maistui tuo Kinleyn tonicvesi joihin drinkit tehtiin. Vähän aloin haukottelemaan joten penkkiä parempaan asentoon, peitto päälle ja unta koneeseen.

Pari tuntia siinä sai nukuttua, mikä tekikin ihan piristävän vaikutuksen. Kuppi kahvia ja ”telkkarista” oli alkamassa juuri 2004 valmistunut Taxi -leffa. Joskus aiemmin olen jossain katsonut sivusilmällä, mutta nyt tuli katsottua ihan ajatuksen kanssa vaikkei tekstityksiä ollutkaan tarjolla. Sinäänsä vähän hämäsi leffan juoni joka oli hyvin pitkälti sama mitä 90-luvun lopulla valmistuneessa taxi -leffassa, tosin sama käsikirjoittajakin taitaa olla molemmissa.. Plusmerkkinen palaute pitää antaa kerrankin kunnon kuulokkeista eikä mitään onnettomia halpisnappikuulokevirityksiä joita menomatkalla oli tarjolla.. Leffan loputtua alkoikin lähes samantien illallistarjoilu. Valitsin lohta, on tällä reissulla tullut syötyä itseasiassa liian vähän kalaa. Kala oli melko erinomaista itseasiassa (vaikkakin aiemmin tuli Finskin lentokoneruokaa hieman morkattua) vaikkakin melko vähäsuolaistahan se on, tai sitten sen vaan maistaa kymmenessä kilometrissä eritavalla kuin maassa. Ruokailun yhteydessä otin lasillisen italialaista punaviiniä, jos näistä kahdesta tällä lennolla maistetusta pitäisi valita toinen, valintani kallistuisi ranskalaiseen – vaikken mikään viiniasiantuntija olekaan. Illallisen jälkeen keräsivät myös kuittauksen luottokorttiveloitusta varten (ennakkotilaukset) – kuulemma myyntikärryt kiersivät nukkuessani. No, eipä sieltä mitään ostettavaa olisi ollutkaan enää.

Jotenkin pääsi yllättämään itseasiassa nopeasti mennyt lento siinä vaiheessa kun vaihdoin ”telkkarista” kanavalle 12 jossa näytettiin Airshow -ohjelmaa, eli karttakuvaa lennon edistymisestä. Koneen sen hetkinen sijainti olikin jo lähes Moskovan kohdilla ja reilu tunti lentoaikaa jäljellä. Käydessäni WC:ssä laskin huvikseni matkustajamäärän, kahdeksan allekirjoittaneen lisäksi. Täytyi hetken ihmetellä pitikö todella viimevuoden loppukesästä minulle annettu informaatio paikkaansa jonka mukaan tämä kyseinen bisnesluokka olisi ollut täyteenvarattu ja luokankorotukseni joutui odotuslistalle. Voihan se olla että yli kymmenen varausta on peruttu mutta tuntuu vähän oudolta kuitenkin. Toisaalta ei sillä enää niin väliksi ole kerta oman paikkani sain, mikä tärkeintä on.

Bangkokista lähdettäessä annettiin arvio saapumisajasta 17:59 joka pitikin yllättävän hyvin kutinsa sillä tasan 18:00 eli 25 minuuttia aikataulua edellä oltiin lopulta portissa kiinni. Pitää kyllä ihan ihailla tuollaista täsmällisyyttä, se että pystyy arvioimaan noin tarkasti lähes 8 000 km lentomatkan vaatii jo aika paljon. Tai sitten se on vaan kokemuksen tuomaa rutiinia, tiedä häntä. Poistuminen koneesta kävi vikkelästi jälkimmäisestä ovesta sillä olin kaiketi se yhdeksäs matkustaja joka koneesta tuli pihalle, taitaa tosin koneen henkilökunta pidätellä turistin matkustajia niin pitkään sisällä kunnes bisnes on tyhjä. Passintarkastuksessakaan ei yllättäen ollut jonoja, vaikkakin laukkuja joutui odottamaan melko pitkän tovin. Ja se Bangkokin päässä laukkuun laitettu priority -tagi oli kadonnut matkalla sillä ei se minun pakaasini ollut ainakaan ensimmäisen sadan laukun joukossa. Tosin ei ollut nyt niin kova kiire kun lentokin oli etuajassa. Viiden minuutin kävely kotimaan terminaaliin ja Finncommin lähtöselvitykseen. Siinä tiskillä piti hieman säätää lisää kun Bangkokista tuomani ginipullo ei käynytkään EU:n sisäiselle lennolle matkustamoon vietäväksi vaikka se oli turvapussitettu. No hyvä että kävi ilmi tässä vaiheessa kun sen sai vielä laukkuun laitettua.

Ennen Jyväskylän lentoa jonka aikataulunmukainen lähtöaika oli 20:15, piti soittaa kotiinpäin. Meinasi tosin tulla pientä tenkkapoota kun ei transit-alueelta kolikkopuhelimia löytynyt. Lopulta löysin jonkinlaisen nettipuhelinautomaatin, 60 senttiä minuutilta maksoi skypepuhelu. Ei siinä, puhelu tuli soitettua mutta melkoisen kalliiksi se kävi kun kaikki eurokolikot mitä löytyi (4,50e) joutui automaattiin laittamaan. Homman juju olikin siinä että ”puheluveloitus” alkoi pyöriä jo siinä vaiheessa kun klikkasin puheluohjelman auki. Minulle tuo skype oli lähes täysin uusi tuttavuus (joskus olen jonkun version koneelle ladannut mutta en muista sillä mihinkään soittaneeni) joutui ensiksi pari minuuttia ihmettelemään että mitenkäs tällä soitetaan. Sitten piti lisätä uusi yhteystieto jotta numeroon pystyi soittamaan, hoh hoijakkaa. Lopulta onnistuin ja 42 sekunnin puhelunkin sain tehdyksi. Tosin puhelun hinta ei ollutkaan 0,60e/minuutti kuten automaatin hinnastossa kerrottiin vaan noin 6,42e/minuutti. Melko kallista sanon minä.

Finncommin lento Jyväskylään, portti 15B aukesi noin 19:50 ja bussikin nytkähti liikkelle ennen kahdeksaa. Kone oli ATR42-500 OH-ATD, ulkomuistista voisi veikata että aiemminkin on tullut istuttua niillä penkeillä. Lentoaika oli tarkalleen ottaen 38 minuuttia ja sää tikkakoskella oli kaikinpuolin mukavan vetinen lämpötilan ollessa -2 astetta. Kotiinpäästyäni väsymys iski siinä määrin että vetäydyin peiton alle hetimmiten. Luita ja ytimiä paleli melkoisesti, mutta ei mikään ihme kun kuitenkin edellisen kerran sängystä nousi ulkona oli yli 25 astetta lämmintä ja parvekkeelle tarkeni mennä sen kummemmin vaatetusta ajattelematta. Peiton alle ja unta koneeseen..

***

Tämä puhtaaksikirjoitusprojekti on vähän venähtänyt mutta nyt valmista tuli vihdoinkin. Tuli viikonlopun aikana otettua todellinen pehmeä lasku työelämään, reilun 60 tunnin aikana olin töissä 36 tuntia. Tiesi taas ajaneensa. Tällä tai ensiviikolla julkaisen vielä toteutuneen budjetin reissun osalta, odottelen vielä loppujen luottokorttimaksujen kirjaantumista verkkopankkiin. Sitten läpikäyn reissulla otetut reilu 500 valokuvaa, enköhän niistä jokusen saa tännekin esille.

Viimeistä viedään (19. päivä)

Aamusta pääsikin mukavasti ylös ihmisten aikoihin siinä yhdeksältä, kiitos eilisen. Aamiaisen jälkeen viimeisille ostoksille. Made in Thailand -alueelta tarttui mukaan pari settiä pöydänalusia á 100b ja uuden kauppakeskuksen Centralin pohjakerroksessa olleesta Food Storesta lasipulloketsuppia vaikkakin ihan älytöntähän tätä on rahdata Thaimaasta asti kun samaa soosia saa suomessakin tosin vain muovipullosta. Ostoskoriin löysi paikkansa myös pullo Hoegaardenia joka tosin ei päätynyt kotiinviemisiksi asti. Myös Prickleysin Heat powderia muutama tölkki sekä kolme pulloa Sang Somia. Kokonaislasku jotain seitsemisen sataa batia.

Takaisin hotellille tullessa hain viimeisen lastin pyykkejä pesulasta, neljä paitaa ja parit sukat 60 b. Varasin taxi meterin respasta huomista kotiinlähtöä varten, hinta 800 b + pikatietullit (24-08 välisenä aikana perushinta 900b). Kyllähän sitä minibussillakin pääsisi kaiketi (hinta 400b) ainakin naapurihotellin mainoksen mukaan. Tosin sen verran pitkä matka edessä huomenna joten ei ole kiinnostusta lähteä kovinkaan pitkäksi ajaksi pyörimään minibussiin kun muita poimitaan kyytiin.  Eikä tuo hintaerokaan niin kummoinen ole verrattuna menomatkaan pattajalle (200b bussi/minibussi yhdistelmällä verrattuna taksin ties kuinkapaljon pyyntiin).

Viimeisen päivän kunniaksi kävin altaalla uimassa ja vähän lepäilemässä auringossa, mukava paikka tuo hotellin allasalue kun merituuli puhaltelee välillä. Tosin tänään taas on rakennustyöt jatkuneet tuossa alta sadan metrin päässä hotellilta. Melkoinen kaivinkone siinä nyt on, niin pitkää puomia en ole kaivinkoneessa nähnyt Suomessa muutakuin jossain ruoppaustöissä. Eli isohko pytinki tiedossa. Toisaalta ei oikein tuo Thaimaalainen rakennustapa uppoa minun kaaliini, tämän viikon alussahan ne olivat samalla tontilla paaluttamassa ja nyt samassa kohdassa on vain iso kuoppa. Mene ja tiedä.

Lounaspaikaksi valkkailin Raymond’sin ravintolan. Onhan siinä jo tullut muutama kerta käytyä tällä reissulla. Ruoat kahdelle (oppaalle kahdenlaista thairuokaa ja minulle kanafilettä), parit soodat, pullo olutta sekä kahvit. Loppulasku muistaakseni 525 batia. Joku pitää kalliina, mutta minusta ihan kohtuullinen hinta. Annos oli riittävän iso ja kehut tuli myös paikan thairuoasta. Siitä raymond’silta suunnattiin minigolfin peluuseen pattaya tai :n ja beach roadin kulmaukseen. 150 batia maksoi kierros. Olin aiemmin kuullut kommenttia paikasta että ei ole ihan parhaalla mahdollisella tavalla hoidettu ja tottahan se oli. Puiden lehtiä ja muita roskia oli paikoin radalla enemmänkin, eli pientä putsausta joutui tekemään ennen radalle tuloa. Huomasi myös ettei ole hetkeen tullut pelattua minigolfia, ensimmäiset radat (18 rataa kokonaisuudessaan) meni lämmitellessä. Ihan hauskoja mutkia ja esteitä oli radoille rakennettu eli on siihen jossain vaiheessa panostettu ihan huolella.

Kello oli noin 18 kun hotellille tultiin takaisin, alkoi jo ilta pimentyä. Hetken hengähtämisen jälkeen suunta oli kohti doggystylen avajaisia jotka sattuivat mukavasti oman reissuni viimeiselle illalle, vaikkakin oli tiedossa ettei tänään kovinkaan myöhään pystyisi olemaan jottei huomenna aamulla olisi mitään megaoloja. Mutta ihan mukavat bileet oli, ruokaa oli tarjolla riittävästi sekä kellokin kilahti ainakin kertaalleen. Siinä noin klo 23 aikoihin lähdettiin takaisin hotellille.

Vesipäivä (18. päivä)

Aamusta piti mennä pukua sovittamaan viimeisen kerran, mutta se tietyistä syistä johtuen vähän myöhästyi. Herättiin siinä yhden aikoihin iltapäivällä, pientä krapulaakin yritti tulla esiin jolloin päätin pitäväni tämän päivän vesilinjalla. Ei ehkä kovin fiksu päätös näin lomalla mutta tehty mikä tehty.

Myöhäisen aamiaisen kautta pukua sovittamaan. Tällä kertaa siihen puvun takkiin oli saatu jo vuori valmiiksi (kun viimeksi se oli vain leikattu pala kangasta, noin kärjistäen) ja irtohihat. Räätäli mittasi sopivat paikat hihoille ja sain ajan tulla noutamaan valmis puku illalla kello 20-21 välilllä. Kun ne kengätkin hajosi eilen, tarvittiin uudet. Muutamassa paikassa tuli käytyä etsiskelemässä, lopulta mukaan tarttui saman merkkiset Kiton sandaalit kuin viime vuonna. Ostopaikka lähellä beach roadin ja walkingstreetin “risteystä”, hinta 328 batia. Siinä kenkämyymälän vieressä oli hyvä ravintola, Fra Pattaya. Ihan hyvät ruoat kahdelle juomineen 220 batia.

Kello olikin sitten jo lähes 16 ennenkuin päästiin takaisin hotellille. Päivälepoa noin tunti. Siitä lähdettiin illalliselle lähellä sijainneeseen Apex hotelliin kakkoskadulla. Buffet ruokailu 180b. Yllättävän laaja valikoima ruokia oli, thai- sekä eurooppalaisia. Kokki paistoi lisäksi eräänlaisia grillivartaita siinä linjastolla. Vaikkakin se itse ruokailusali oli kyllä melko karu paikka mutta ruoka oli kyllä hyvää. Ruokajuomana hintaan kuuluu vain vesi; limppareita, soodaa sekä olutta sai ostaa pieneen (20-45b) lisähintaan. Kävin katsomassa vielä ennen puvun noutoa Mike Shopping Mallia ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Ei siellä juurikaan mikään ole muuttunut, kolmessa ensimmäisessä kerroksessa muistaakseni käytiin. Yhtenä tavoitteena oli löytää Eccon myymälä (jonka muistelen nähneeni viime vuonna siellä) ja ostaa suomikäyttöä varten uudet kävelykengät. Mutta eipä löytynyt, joko muistan väärin tai se oli lopettanut.

Vaikkakaan siitä ostoskeskukselta ei ole pitkä matka kävelykadulle, lämpöä pukkasi siinä määrin otsalle syönnin jäljiltä että päätettiin ottaa lavataksi alle. 20 batia yhteensä kahdelta, ei se kallista ole. Räätälikin oli jo paikalla valmiiksi siinä noin 20:30 kun paikalle menin (tähän astihan se ei ole itse ollut siinä myymälässä vaan sille on soitettu ja hetken päästä on mopolla tullut paikalle). Pikainen sovitus, paidat pussiin ja puku pussiin. Aiemmin maksetun depositin (ennakkomaksu) 4 200b jälkeen maksettavaksi jäi 6 000b. Onneksi luottokortti kävi tuohon paikkaan, saa muutaman sata Finnairin pistettä tuostakin.

Koska päätökseni piti vesipäivästä, räätäliltä lähes suoraan takaisin hotellille sevenelevenin ja apteekin kautta. Ostin apteekista muutaman inhalaattorin jossa sisällä on ilmeisestikin eukalyptusöljyä ja jota impataan nenään. Tuloksena avoimemmat röörit. Tällaisiakaan en ole Suomessa nähnyt myytävän, onhan niitä nenäsumutteita mutta joko ne ei minulla toimi tai en osaa käyttää koska tekee mieli niistä saman tien se sumute pois… Nukkumaan menin siinä klo 23 aikoihin. Ei tämä hullumpi päivä ollut näinkään. Ja aamusta voisi yrittää ylöspääsyä aiemmin mitä tänään.

Metallica vol 2

Noniin.

Hesan keikka oli ja meni, tai siis mahdollisuus saada lippuja sinne. Kyllähän huuto.netistä löytyisi, mutta ”mustalle pörssille” en maksa, mitään.

Siispä varasin muutama viikko takaperin liput 27.7.2009 (ma) Metallican keikalle Kööpenhaminaan, keikkapaikkana Forum joka on käsittääkseni ihan keskustassa. Muutaman kerran olen aiemmin jo katsellut kaupunkia ja nyt tulee hyvä syy vierailla siellä. Tuleehan sitä ekstrakuluja matkustamisesta jonkin verran (katselin että 24-28.7 liput sasilla HEL-CPH 188e, mutta eiköhän sitä keväällä jotain kesähintaa tule myyntiin) mutta vois yhdistää kesän kaupunkireissun samalla. Jos on tietoa hyvästä ja kohtuuhintaisesta majoituksesta Kööpenhaminassa niin saa vinkata tännepäin. Junallakin pääsisi Tukholmasta Kööpenhaminaan, mutta yhdensuuntainen lippu maksoi joitain kymppejä alta tonnin kruunuina (SEK) eli lähes 100e mikä on yllättävän kallista ottaen huomioon että lisäksi tarvitsee hommata ne laivaliput. Toisaalta oresundin silta olisi hieno nähdä, se junaratahan menee siitä.

Ai niin, liput maksoi 650DKK (noin 85e) kipaleelta + jotain kuluja päälle. Ostin siis kaksi lippua, en kyllä tiedä miksi – mutta eiköhän tuo mene jollekin kaupaksi. Metallicalla on muuten viisi keikkaa ko. kaupungissa siinä reilun viikon sisään, melkoinen rupeama kyllä.

”Kesälomakin” lähestyy, reilu 2 kk enää Thaimaan reissuun aikaa. Veronpalautusrahoilla olisi tarkoitus ostaa lentoliput todennäköisesti Singaporeen.

Metallica 2009

Ilouutisia tuli kun Metallica ilmoitti jokunen aika sitten että pari keikkaa tiedossa kesällä 2009 Suomessa, tarkemmin ottaen Hartwallilla. 14. ja 15.6 tarkat päiväykset.

Lipunmyynti alkoi tänään 09:00 ja meikäläinen nettikaupassa 08:58. Mutta eipä sieltä mitään saanut, täyttä oli. Sapettaa kyllä nyt hieman mutta luotetaan siihen että jokunen varattu tiketti jäisi lunastamatta.

Praha

Tänä vuonna ajattelin että nyt on risteilty riittävästi itämerellä, eli vähän kauemmaksi pitäisi päästä muttei kuitenkaan liian kauaksi kun ensi talvena on tiedossa vajaan kolmen viikon ekskursio Thaimaaseen. Ensimmäinen tarkoitus oli lähteä Budapestiin, pari hotellia oli katsottuna jne. mutta Finnairin viikkotarjouksessa olleet liput (199e) pääsivät loppumaan (sopivilla matkustuspäivillä) ennenkuin niitä ehti varaamaan. Päätettiin että seuraavasta viikkotarjouksesta otetaan lennot eurooppaan. Tuli keskiviikko (jolloin siis uudet tarjoukset tulee) ja listalta löytyi Praha (209e). Sinne siis.

Reissussa allekirjoittaneen kanssa on Reijo, Satu ja Toni. Taksikuskikolleegoita siis.

Lennot oli siis Finnairilta (AY715 ja AY716) Airbus A320 koneella. Paikat mennessä 15C-15F, lähtö Helsingistä noin vartin myöhässä. Tulokoneen paikat 20C-20F.

Prahan kenttä on noin 20km kaupungin keskustasta (Ruzyne). Uudehko kenttä, suht siisti ja looginen. Olin etukäteen tilannut kyydin kentältä hotellille (praha-lentokentta.fi) kun olin kuullut että prahassa ja tsekeissä olis euroopan eniten asiakkaita huijaavat taksit. Kuski oli terminaalissa nimilapun kera vastassa, auto oli sisäänajettu nelossarjan passatfarkku. Menopaluukyyti hotellille maksoi 44 euroa (1150 czk).

Hotelli valkattiin porukalla puhtaasti netin varaussivustojen tietoihin perustuen. Haussa oli kohtuuhintainen hotelli joko uudesta tai vanhasta kaupunginosasta. Lopulta löytyi Hotel Christie (vladislavova 20, praha 1). Kohtuuhintainen, 340e/4yötä/huone ja huhtikuussa 2008 avattu eli käytännössä uusi. Hotelli on todellakin hyvällä paikalla (noin 150 metriä matkaa metroasemalle/raitiovaunupysäkille) eikä kävellenkään ole kuin n. 20 minuutin matka esim. kaarlensillalle. Tosin näinkin uudeksi 5-kerroksiseksi hotelliksi talon hissit eivät herättäneet liiallista luottamusta. ”Venyy ja paukkuu” oli aika hyvä ilmaisu niistä, ensimmäisellä kerralla kun hotellin kerroksiin menimme, jäätiin jopa kerrosten välille..

Hotellin palvelut olivat muutenkin ihan hyvät, kohtalaisesti toiminut ilmainen Wlan (sekä omassa huoneessa että aularavintolassa) sekä hintaan sisältynyt aamiainen.

Kaupunkia tuli runsaamman puoleisesti kierreltyä, kävelyä varmaankin yli 10km koko reissun aikana. Viimeisenä kokonaisena matkapäivänä otin hetken mielijohteesta kiertoajelun kaupunkijunalla (about samanlainen mitä Jyväskylässä on Lilli), tunnin kierros vanhankaupunginaukiolta 250 czk. Ihan mukava kokemus, reitti kulki vanhassa kaupungissa, juutalaisalueella sekä prahan linnalla. Jos tulee joskus toiste Prahaan lähdettyä niin linnavisiittiin pitää varata vähintään päivä. Mäkeä ylös ja kuppiloita oli vieri vieressä.

Tällä kertaa jäi testaamatta niin bussit, ratikat kuin metrokin. Taksitkin jäi tolpilleen, jos nyt ei lasketa sitä lentokentän kuljetusta varsinaiseksi taksiksi. En osaa suoralta kädeltä sanoa millainen taksijärjestelmä Tsekeissä/Prahassa on muutoin, onko lupia säännelty tai muuta, mutta taksiautoja tuntuu olevan runsaasti – taksitolppia on korttelin välein vähintäänkin keskusta-alueella. Autokalustokin on monenkirjavaa, löytyy uutta E-merssua ja toisesta ”päästä” fordin sierrafarkkua, skodan fabia ja toyotan yaris. Yleisin automerkki niin taksiautoissa kuin muissakin on yllätys yllätys: Skoda.

Mitä yöelämään tulee, vaikkakaan ei nähnyt edes paljoakaan kaupungin tarjonnasta – on se suhteellisen aktiivista. Nuorta porukkaa tuntuu olevan liikkeellä enemmänkin, niin turisteja kuin paikallisia. Tsekki tuntuu olevan myös olen ystävän paratiisi, olutta on tarjolla lähes joka paikassa ja pubeja/baareja/oluttupia todella tiuhaan, hotellikadulla taisi olla kuusi eri paikkaa. Ehkä oudoin myyntipaikka oli vanhankaupunginaukiolla noin 10 metriä kirkon ovelta. Olutta löytyy myös montaa merkkiä, niin kotimaista kuin tuontilaatua. Suurimmat paikalliset olutmerkit kuten Pilsner Uruquell ja Staropramen ja tuontipuolella Stella Artois, Hoegaarden ja Leffe. Guinessiakin näytti olevan muutamassa irkkupubissa, siideriä ei kaupoista löytynyt juuri ollenkaan eikä sitä monestakaan baarista saanut. Oluen hinta baareissa vaihteli todella paljon (kuulemani vinkin mukaan ”pari korttelia turistirysästä syrjään ja olut on puolet halvempaa” piti todellakin paikkaansa), halvin bongaus oli 32 czk ja kallein hinta kaupungista 99 czk (vanhankaupungin aukiolla). Hinnat puolen litran tuopeissa. Paluumatkalla lentokentällä päästiinkin jo käsiksi business-hinnoitteluun, 0,33l uruquell 135 czk. Paikallinen erikoisuus on yrttiviina Becherovka (äkkiseltään wikipediasta tsekkasin, sisältää noin 40 eri yrttiä ja auttaa ruoansulatuksessa.. Mene ja tiedä sitten), jotakuinkin 40% löytyy potkua ja äkkiseltään voisi maistamalla kuvitella nauttivansa Jägermeisteria – ehkä hieman miedomman makuista mitä originaali-jekku. Eli hyvää siis kuitenkin. Puolen litran pullo maksoi paikasta riippuen 150-170 czk. Pari pulloa tuli ostettua tuliaisiksi, pitää kokeilla jossain välissä aika mielenkiintoista drinkkiä: 4cl Becherovkaa, 10cl tonicia sekä 1cl limemehua. Drinkin nimi on ”osuvasti” beton.

Ravintolaruoka on myös todella halpaa, esimerkkinä torstai-illan menu hotellin naapuriravintolassa (Fama Restaurace, vladislavova 18) : sipulirenkaita, riisiä kanalla ja pinaatilla sekä puolen litran uruquell, 255 czk. Euron kurssi tsekin kruunuun nähden on muuten jotakuinkin 24czk=1e (30.6 kurssi tarkalleen ottaen 23,88czk=1e). Tsekkiläinen keittiö jäi lähes täysin kokeilematta, mikä näin jälkikäteen harmittaa melkoisesti.

Kuvia reissulta tulee Flickriin, osoitteeseen http://www.flickr.com/photos/eph1/sets/72157605208993536/ hieman myöhemmin. Muutto ei ole vielä ihan valmis ja kotikone (jolla kuvia voi purkaa) odottelee vielä ADSL-liittymää..

Yhteenvetona voin todeta että Praha on todella mielenkiintoinen kaupunkilomakohde jossa tutkittavaa ja katsottavaa löytyy ainakin viikoksi ellei kahdeksi. Minulla oli ennakkotietona kaupungista: Turistirysä. Olihan niitä turisteja suhteellisen paljon mutta kyseessä on kuitenkin sen verran iso kaupunki – eli kortteli tai pari sivuun ja on paljon rauhallisempaa. Hintataso on myöskin suomalaisittain edullinen ainakin vielä, viidessä päivässä ja neljässä yössä (syöden, juoden, tutkien ja shoppaillen) rahaa meni noin 6000 czk mikä on minusta ihan kohtuullista. Koskas sitä pääsisi Prahaan takaisin?

In Memoriam.. Finnjet 1977-2008

Nyt se tuntuu lopultakin olevan varmaa, yksi Suomalaisen merenkulun merkkipaaluista eli Finnjet on saanut lopullisen romutustuomion. Asiasta kertoo tarkemmin Keskisuomalaisen uutinen:

http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/finnjet-romutetaan-intiassa(133450).ece

Niin monet kerrat kun Finnjetillä tuli matkattua Tallinnaan, aisti siinä jo jotain ainutlaatuista – alkaen todella pitkistä käytävistään ja jatkuen ”yrjönoransseihin” wc-kalusteisiin hyteissä.

Ruotsalainen Fakta om Fartyg -sivusto kertonee lisää tietoa aluksesta

http://www.faktaomfartyg.se/finnjet_1977.htm

Mutta vaikka aika ja elämä menee etiäpäin olisin silti toivonut Finnjetille jotain muuta historiaa kuin romutuksen reilu 30-vuotiaana. peukku

Kesä tulee

Hiljaista on pidellyt tämän blogin puolellakin nyt viimeaikoina. Mutta kesä on tulossa jolloin voi tehdä jotain muutakin kuin töitä ;)

Kolme isompaa tapahtumaa :
* Juhannusfestarit Himoksella (neljä edellistä jussia onkin oltu ”kiinni)
* Reissu Prahaan 30.-4.7 kavereiden kanssa
* Konserttimatka Riikaan 19.-21.7 missä olisi Metallican keikka. Harmittaa edelleen se kun viimekesänä missasin ko. yhtyeen Suomen keikan.

Niin ja Sataman Yössä olisi myös tarkoitus pyörähtää nyt kerrankin, ajan kanssa. Muutamana vuotena on tullut käytyä alueella mutta se onkin ollut lähinnä alueen ”läpijuoksua” tai jotain sinnepäin. Niin ja mökilläkin voisi muutaman kerran käydä.

Ostin (tai tilasin) sen uuden kameran nyt mikä on ollut ”pinnalla” jo pidempään. Syvällisen harkinnan jälkeen päädyin Canonin Ixus 80 IS -malliin. Hinta 249e sis. kantolaukun ja 2gt muistikortin. Nyt on sitten kohta hieman pienempi ja uudempi kamera.