Hot tuna bar (16. päivä)

Alkoi siinä määrin tympimään tuo nettikahvilassa istuskelu loman aikana joten päätin kaivaa esille kynää ja paperia sekä kirjoittaa ne puhtaaksi vasta kotiin päästyäni jolloin myös ääkköset toimivat oikein.

Tiistai-iltana löysin soi 8:lla sijaitsevasta baarista mukavan oppaan loppureissulle joten osa kirjoituksista on hieman eri sijamuodossa kuin aiemmat. Vaikkakin pattajalla on jo muutamia kertoja tullut käytyä on siellä vielä paljon itselle tuntematonta.

Sitten siihen keskiviikkoon

Aamulla huomasin sandaalien hajonneen jossain vaiheessa joten uusia etsimään. Ensimmäisenä paikkana mieleen tuli hotellin viereinen Made in Thailand -alue. Siinä aikamme pyörittyä löysinkin ihan mukavat ja sopivat sandaalit eikä hintakaan hirvittänyt, tinkaamisen jälkeen 300 b. Mukaan tarttui myös eräänlainen safarihattu, 120 b.

Hain myöskin pyykkejä pois päivällä, lasku neljästä paidasta ja joistain alusvaatteista 100 b. En tiedä mikä jälkiajatus tuli tuon sunnuntaisen episodin jäljiltä mutta siitä lähtien on pyörinyt ajatus mielessä josko olisi mukaan lähtenyt muutkin tärkeät tavarat kuten passi ja luottokortit. Sitten olisi voinut tulla hieman hätä käteen. Vahingosta ”viisastuneena” laitoinkin passin, hieman eurorahaa ja yhden luottokortin hotellin respasta löytyneeseen safetyboxiin siistissä kirjekuoressa. Jos taskut putsataan niin jää edes jotain jäljelle.

Jotenkaan ei ole ollut mitenkään erityisesti nälkä koko päivänä (periaatteessa ihan hyvä juttu siis) mitä nyt aamiaisella kävin. Joten illalla toisen kerran tällä reissulla Pepper Lunchiin, annoksen nimeä en enää muista mutta hyvää oli. Samalla kertaa Centralilta tarttui mukaan myös yhden gigan muistikortti tuohon Nokian 6555 puhelimeen, hinta 159 batia.

Illasta ei erikoisempia tapahtumia, kävimme Walkingstreetilla elämää ihmettelemässä. Molly Malonesin irkkupubissa tuli otettua tuoppi Guinessia, hinta muistaakseni 230 b mikä on lähes Suomen hintatasoa. Myöskin samassa paikassa varmaan pattajan kallein San Miguel Light, 110b. Myöskin Hot Tuna baarin livesoitantaa tuli kuunneltua jokunen tunti. Ei se mitään parasta soittoa ole noin laadullisesti mutta fiilis on kunnossa. Soittajista ainakin pari näytti samoilta kavereilta kuin vuosi sitten, liekö ovat soittaneet koko vuoden?

Ennen hotellille vetäytymistä kävimme vielä soi 8 :lla pyörähtämässä, oppaan baarille piti maksaa vähän suolarahoja ja siitä vierestä löytyikin itseasiassa melkoisen ovelassa paikassa ollut ruokaravintola, Sailor Bar taisi olla nimi. Thairuoka oli hyvää ja edullista, San Miguel 45 batia oli edullisin noteeraus tähän mennessä. Nukkumaan siitä sitten puolen yön jälkeen.

Safari (15. paiva)

Vahan vahille jaanyt tama kirjoittelu viime paivina, tietyista syista johtuen.

Paivalla kavin Monkijasafarilla jossain 20 km pattajalta itaan olleessa paikassa, siina monkijavarikon yhteydessa oli muistaakseni Biran kartinkirata? Parin tunnin ajelun hinta oli 2 400b sisaltaen kuljetukset hotellilta lavataksilla. Mukava kuski oli vaikkakaan ei se paljoa englantia osannut ja mina viela vahemman thaita.

Itse monkijareissu oli kylla mahtava kokemus voi sanoa etta joka batille sai vastinetta. Vois laittaa harkintaan josko ostaisi itselle sellaisen Suomen kesaan. Nythan sen voi rekisteroida myos tieliikennekayttoon. Tieda sitten paljonko moinen peli maksaisi, varmaan 10 000 euroa. Muutamat kuvat otin ajelun aikana ja samoin mukanani ollut ”ajo-opettaja” napsi muutamat kuvat. Reitti koostui paa-asiassa peltoteista ja sitten oli jotain maastopatkia. Reitilla oli myos joku hylatty(?) hiekkakuoppa jossa pieni lammikko, sai kayda vahan mutaa roiskimassa. Muuten oli tosi kuiva paiva joten ne peltotiet polisi melkoisesti, mustat shortsit oli lahtiessa mutta ei enaa palatessa. Ei muuta kuin pesulaan ne.

Loysin hyvan pesulan lahelta hotellia, soi 10lta rannan lahella. Viimeksi sunnuntaina muistaakseni hain puhdasta pyykkia sielta, olikohan lahemmaksi kymmenen pestavaa tuotetta ja hinta 140 batia. Ei paha.

Illalla kavin ensimmaisessa puvun sovituksessa, ihan hyvin ainakin omasta mielestani mitat osuivat kohdalleen, tosin se raatali (ilmeisestikin?) ei puhunut yhtaan englantia. Perjantaina aamupaivasta olisi viimeinen sovitus, joten jannityksella odotan mita tuleman pitaa.

Illasta ei sen kummempia. Jotain aktiviteettia voisi kehitella huomiselle keskiviikolle. Alkaa tama loma tosin olla loppupuolella jo, nelja kokonaista paivaa jaljella. Mutta kaikki hyva loppuu aikanaan.

Keilausta (14. paiva)

Aamusta herailin kymmenelta. Kavin raatalilla mittauttamassa itseani. Menin suoraan viime vuodelta tuttuun paikkaan, Bobby Fashioniin. Ei varmastikaan halvin paikka nimittain aika monella tuntuu olevan satasen (euroissa) puku tarjouksia. Hinta takille, housuille ja kolmelle paidalle 12 000b ja siita thaiklupin kortilla -15% alennusta. Loppusumma 10 200b. Huomenna tiistaina illalla sitten sovitukseen.

Paivalla oli jotenkin todella kuumaa ja hiostavaa joten keskipaivalla meni varmaan tunti uimassa. Ei tule kuuma siella. Altaasta paastyani soitin Saunalahden kannykkavakuutuksen myontavan Pohjolan korvauspalveluun. Asia lahtee eteenpain toimitettuani rikosilmoituksen vakuutusyhtiolle. Eli siina on jobia alkuviikolle kotiinpaluun jalkeen.

Iltasella oli suomalaisen baarin organisoima keilaus, keilauspaikka oli kaikenkaikkiaan tosi hieno. Muistaakseni 32 rataa siella, ei taida Suomessa olla yhdessakaan keilahallissa niin montaa. Samoin se pisteidenlaskujarjestelma oli minusta monipuolisempi mita esim. puparin hallilla on. Kolme kierrosta keilausta 80b/kierros, lisaksi sukat omaksi ja kengat vuokralle 30b/tuote.

Ei olekaan hetkeen tullut heiteltya joten se tavoitekeskiarvo 100/kierros jai saavuttamatta (jos oikein tulokset muistan niin 93.33 oli k.a). Torstaina uudestaan sitten.

Keilauksen jalkeen oli vuorossa jalkipelit, ihan mukavaa oli. Siina sivussa pelattiin eraanlaista baaribiljardia, killeria. Tieda sitten mista nimi tulee. Homman nimi lyhykaisyydessaan on kuitenkin se etta nopilla arvotaan lyontijarjestys ja tavoitteena on pussittaa jokin pallo kivea lukuunottamatta omalla vuorollaan. Pelin alussa jokainen saa kolme ”elamaa”, ja jos ei pussita tulee virhe ja vahennetaan ”elama”. Kun kaikki kolme elamaa on kaytetty peli on omalta osalta siina. Juju on siina etta panosta pelissa on 100 batia mutta pelin voittaja tarjoaa kierroksen muille. Eli periaatteessa siina ei voita eika havia juurikaan mitaan.

Hotellilla olin joskus kahden aikoihin ja sitten unta koneeseen.

Taskuvarkaus (13. paiva)

Aamulla kymmenen aikoihin ylos, aamupalalle ja tutustumaan uima-altaaseen. Tuntui ensiksi ettei osaa uida edes, lieko edellinen kerta vuosi sitten samassa altaassa? Todennakoisesti…

Hotellilta lahdettaessa varasin itselleni tiistaille monkija-ajelun jossain pattayan lahistolla. Hinta 2400B kahden-kolmen tunnin reissusta on melko paljon, mutta kerranhan tassa vain reissussa ollaan. Tosin noutavat hotellilta samaan hintaan mika sinaansa on ihan katevaa.

Muuten paivan valoisa aika meni aikalailla ite eestaan.

Tarkoituksena oli katsella Australian avoimien miesten finaalin ensimmaista eraa Smiler’sin baarilla – toisen syoton kohdalla tosin baarin isanta vaihtoi peliaanen Iskelmaradion toistoksi ajattelin etta taman kupin kahvia juon ja paikan vaihto edessa. Samassa sisaan tulee kaksi saksalaista, ihan siistinoloisia – asiakkaita jotka istuutuivat seuraavaan poytaan minusta nahden. Pienta kieliongelmaa paikan tarjoilijoiden kanssa mutta kysyivat saako ruokaa ja ääntä peliin. Kysymyksiin ei oikein vastausta tullut joten nama lahtivat menemaan hetken kuluttua. Mutta sitten tullaankin huvittavaan kohtaan. Naapuripoydan suhteellisen humalassa ollut keski-ikainen suomalaisasiakas toteaa etta ”hyva ettei nuo tanne tulleet, eivat kuitenkaan olisi mitaan ostaneet tai maksaneet”. Voisin sanoa jopa etta melkoista ulkomaalaistenpelkoa. Minusta naiden baarien paras puoli taalla on se etta porukkaa on tietyissa baareissa ympari maapalloa. On brittia, jenkkia, saksalaista, ruotsalaista, suomalaista, venalaista jne.. voi tutustua moniin ja monenlaisiin ihmisiin. Mikali haluaa juoda oluensa vain suomalaisten seurassa miksi lahtea tekemaan sita tanne lahes 8000 km paahan…

Jokuhan kysyy nyt etta mitas suomalaiseen baariin menet, niinpa. Mutta tykkaan jossain määrin tukea suomalaista ”yrittajää” eteenkin nyt kun täällä on vähiten turisteja moneen vuoteen. No ei siita sen enempää, paikka vaihtui ja Raymondsistahan löytyi taysi tupa pelia seuraavia. Tuli siina pelin lomassa syötyäkin, Pannupihvi keitetyilla perunoilla olikohan hinta 170b. Iso ja hyvä annos oli kyllä.

Pelin jalkeen lahdin kaymaan katsomassa Pattayan Hard Rock Cafeta, nain ilta-/yoaikaan. Ei siella kummallisempaa, ihan kohtalainen livebandi soitteli (en tiennytkaan etta myos taalla on livemusiikkia joka ilta). Ehka joku 20-30 asiakasta paikassa, eli melko tyhja. Oli muuten ensimmainen kuppila jossa naen Pattayalla olevan kaytossa 10% palvelulisat ja hinnat ilmoitetaan muutenkin ilman arvonlisaveroa. Toisaalta tama oli myos ensimmainen isompi ketjupaikka.

Aikani soittoa seurattuani ajattelin lahtevani nukkumaan kellon ollessa noin 23:30. HRC sijaitsee jotakuinkin soi 6/1 tai 7 lahettyvilla joten siita oli puolisen kilometria hotellille matkaa. Ajattelin taittaa matkan kavellen rannan puoleisella kavelytiella. Siina oli itsensatarjoajia (taas) muutamia, yleensa niiden kanssa ei ole mitaan ongelmaa, yleensa pelkka hymy riittaa ja joskus asiallinen ”no thanks” viimeistaan toimii. Mutta talla kertaa yksi kavikin suoraan kiinni vyotaisille ”halatakseen”. Hanen nojautuessaan minua kohti tunsin jalallani etta nyt ei ole kaikki ihan sita milta nayttaa (eli kyseessa oli ladyboy, naiseksi pukeutunut mies). Irrottaudun ”halauksesta” ja jatkan matkaa joitain kymmenia metreja kunnes huomaan etta puhelin puuttuu. Aika akkia tajuan etta se ”halaaja” sen vei, perkele. Olin hetkea aiemmin tarkistanut tulevat viestit kannykasta ja laittanut sen takaisin koteloonsa.

Harvemmin tulee kirjoitettuaa rumaa kielta mutta kylla nyt vituttaa ja rankasti. Siina meni kommunikaattorin muistissa nippu tarkeita sahkoposteja sun muita. Onneksi kotona Suomessa on kuukauden-pari vanhat varmuuskopiot etta edes jotain jai talteen. Ja tavallaan onni myos onnettomuudessa etta vain puhelin lahti, eika tullut esim. puukosta keuhkoon. Uusia puhelimia saa kaupasta ja onneksi on vakuutuskin olemassa.

Kun huomasin puhelimen puuttumisen kavelin takaisin HRC:lle asti tarkistaen ettei se olisi maahan pudonnut. Siina yksi toinen nainen (ei ollut myymassa mitaan) kysyi ”whaat happened” ja jokunen hetki juteltuamme han vahvisti etta ”he was very fast running” ”he was cathoey” (hienompi nimi kyseisille tyypeille). Kappailin siita sitten poliisille tekemaan asiasta rikosilmoituksen. Puolisen tuntia meni siina selostaessa asia poliisille, se haastatteli ja ohjasi minut sitten toisen poliisin luo joka kirjoitti samat tekstit(?) (#1 poliisi siis kirjoitti muistiinpanoja tilanteesta paperille) valkoiseen kirjaan josta sain kopion muistoksi.Teksti oli thaiksi josta en ymmarra holkasen polaysta, naytin paperia hotellin respassa ja kylla se teksti oli samasta asiasta ainakin kirjoitettu :)

Nyt sitten loppureissu eletaan N6555:n kanssa, onneksi tuli otettua toinen puhelin mukaan. Myoskaan tahan blogiin tuskin tulee kovinkaan paljoa juttua loppupaivina kun ei voi kirjoittaa etukateen muistiin tekstia.

Nukkumaan noin 02:00.

Relaxing (12. Päivä)

Ei ihan heti yöllä saanut nukuttua mutta lopulta sekin onnistui näemmä kun heräsin kymmeneltä kellon soittoon. Alakertaan aamiaiselle, on se vaan mukava istua taas valmiiseen pöytään kuppikeittoaamujen jälkeen.

Pientä lepoa ja sen jälkeen lähdin tutustumaan lähemmin tuohon naapurin uuteen tulokkaaseen, Central Festival -keskukseen. Väittävät että ”biggest mall in asia” mutta en nyt ihan tiedä tuosta sillä veikkaisin että Bangkokin suunnaltakin löytyy isompaa keskusta. Mutta iso se on siltikin. Seitsemän tai kahdeksan kerrosta sisätiloja asiakkaille, pikkuputiikkia toisensa perään. Vähän epäilyttää riittääkö kaikille myyntiä pitkässä juoksussa. Eikä kaikki putiikit olleet vielä edes valmiina avattaviksi. Saa nähdä.

Ylimmästä kerroksesta löytyi leffateatteri, kävin katsomassa Pride and Glory. Melko seko leffa se oli kyllä kaikenkaikkiaan. Parit repliikit meni myös ohi kun ei toi espanja oikein onnistu. Lippu premium paikalle maksoi 150b. Normipaikka 120b ja sohva muistaakseni 500b. Ihan ok oli tuo premiumpaikkakin, tuolin selkänoja taittui vähän samaan malliin mitä lentokoneessa. Tosin ilmastointi oli säädetty ihan liian kylmälle, ”holotnaja” meinasi tulla shortseissa. Aika pitkäkin leffa oli kun itse elokuvan kestokin taisi olla yli 2h (+leffatrailerit). Ennen elokuvaa näytettiin myös parin minuutin elämänkooste Thaimaan kuninkaasta jonka ajaksi pyydettin nousemaan seisaalleen. Melko outoa mutta mikäs siinä, maassa maan tavalla.

Elokuvan jälkeen kävin syömässä lounasta ehkäpä erikoisimmassa ravintolassa tähän mennessä. Homman juju on siinä että tiskiltä tilataan ruoat ja hetken kuluttua pöytään tulee kuuma pannu jossa ruoka on puolikypsänä. Saa itse paistaa sen loppuun ja maustaa. Tuo pannu on joku japanilainen patentti, jos oikein luin. Mutta ei siinä, hyvää ja maukasta ruokaa tuli ”beef green curry with rice” annoksesta. Paikassa oli vielä -20% avajaistarjous joten ruoka juomineen maksoi lopulta 140b. Melko edullista! Niin ja ravintolan nimi oli pepper lunch.

Iltapäivällä kävin heittämässä repullisen pyykkiä pesuun tuohon lähelle, sunnuntaina klo 17 jälkeen olis valmista. Iltapäivästä kävin myös uudestaan parturissa, nyt lähti vähän enemmän hiuksia mutta jäi niitä vielä kotiinviemisiksi. Kävin myös tuossa made in thailand alueella kauppojen valikoimia katsomassa, melko edulliselta vaikuttaa siinä joten voisi lähempänä kotiinlähtöä käydä siinä uudelleen shoppailemassa. Kävin iltasella katsomassa myös uudehkoa suomalaisomistuksessa olevaa baaria Lee Style soi lengkeellä. Ihan siisti mesta tosin melkoisen kaukana ”keskustasta”. Isäntä ei ollut kotona joten pelailin pari peliä biljardia henkilökuntaan kuulunutta vastaan.

Paluumatkalla kävin soi 13/2 :lla jalkahieronnassa. Kyllä se vaan tekee hyvää kun tekijä osaa hommansa. Vois joku päivä käydä vielä uudelleen. Illasta ei sen kummempia, huomenna sunnuntaina on australian avoimien miesten finaali jota vois mennä johonkin katsomaan.

Changi (11. Päivä)

Tällä kertaa herätyskello toimi asianmukaisesti ja heräsinkin siihen. Ihan hyvä että pääsi siitä hotellista pois, torstaina (eli eilen) alkoi tuntua että se paikka hajoaa käsiin ennen pitkää. Vessassa käsienpesualtaan hana oli irti, sai toisella kädellä pitää nokasta kiinni kun toisella käänti kahvasta. Samoin vessanpytyn posliiniosat eivät olleet ihan kunnolla kiinni ”kakussa” (=sementtimöntti mikä pitää pöntön paikallaan) eikä suihkupaikan lattian saumauksetkaan taineet ihan oikein tehtynänsä mikäli jotain voi päätellä siitä mihin vesi virtaa.

Toivottavasti nyt oli viimeistä kertaa vähään aikaan tarvetta syödä aamiaiseksi kuppikeittoa. Kamat kasaan ja laukkuun. Chekkaus ulos hotellista ja taksilla kentälle. Hotellin respasta tilasivat, auto (Toyota Crown) tuli pihaan parissa minuutissa. Matka kentälle kesti hieman alle puoli tuntia ja kustansi 14,50SGD.

Näin lähtevänä matkustajana näkikin paremmin tämän Changin kentän koon. Yksi sana riittänee kuvaamaan sitä: Valtava. Neljä terminaalia ja melkeinpä jokainen isompi lentoyhtiö maailmassa lentää tänne/täältä. Ehkä Finnairkin, jonain päivänä taas. Cathay Pacificin lennot käyttää terminaalia 1 ja muiden terminaalien väliä kulkee sky train junayhteys muutaman minuutin välein. Tämä nyt ainakin oli täysin automaattijuna. Ei sillä niin väliksi ole loppujen lopuksi kunhan pääsee turvallisesti perille.

Lentokentän terminaali kolmessa pitää majaansa myös Hard Rock Cafe. Ihan mukava paikka oli kahvitella, kuunnella ihan hyvää musiikkia ja seurata lähteviä/saapuvia lentoja + parkissa olevien koneiden kuormaamista. Tämä oli myös ihan hyvä stoppi tuhlata loput Singaporen dollarit kun niitä ei paljoa kannata viedä tuliaisiksi. Kolmosterminaalissa on myös monia muita mielenkiintoisia kauppoja kuten Ferrari Store. Jos 30 euron punainen kahvikuppi hevoslogolla kiinnostaa niin täältä sen löytää!

Lento Cathay Pacificin B777-300 B-HNI (rek.no varauksella) lähti pari minuuttia yli kahden ja laskeutui pari minuuttia ennen neljää singaporen aikaa kun aikataulun mukaiset ajat 13:55 ja 16:15. Ruoka oli hyvää ja katselin matkan aikana jakson discovery channelin sarjasta likaiset työt. Lisäksi katoin lopun kukkulan kuninkaan jaksosta. Ihan hyvin ”nopeuttaa” matkantekoa kun saa valita mitä ohjelmia katsoo. Nyt kun on kokemusta yhdestä yhtiöstä lisää niin voisin sanoa Cathayn olevan parempi mitä Finnair mutta ehkä aavistuksella häviävän Etihadille. Ehkäpä voiton ratkaisi uudemmat koneet ja niiden mukanaan tuoma AVOD (audio-video-on-demand, eli saa itse valita mitä katsoo ruudusta ja mihin aikaan). Toinen ero tulee matkustamohenkilökunnan palvelusta. En sano että Finnairilta huonoa palvelua saisi mutta joku siinä tökkii aina välillä. Lisäksi väittänen että finnairin lentokoneruokakaan ei ole ihan niin makoisaa mitä muilla kokeilemillani yhtiöillä.

Kentältä kohti Pattajaa matka jatkui Bell Travelin kyydissä. Thaiklupin sivuilta luin moisesta firmasta joka tarjoaa yhteiskuljetusta suvarnabhumilta parin tunnin välein. Kun koneeni laskeutui kello kolmen jälkeen seuraava lähtö bussilla oli kello 16. Mikä sopi paremmin kuin hyvin. Olin ilmeisesti ymmärtänyt jotain väärin kun haeskelin firman toimipistettä ensiksi Arrival tasolta mutta oikea paikka olisi ollut kerrosta alempana (bussikerros) oven 8 lähettyvillä. Kyselin parilta taksintyrkyttäjältä missä kyseinen firma sijaitsee niin ensimmäinen sanoo ”no good company, no buses today” ja toinen ”next bus at midnight it’s long time”. Pelkkää kusetusta molemmat siis. Lopulta airport info tiskiltä sain oikeampaa neuvoa mennä kerros alaspäin josta oikea paikka löytyi.

Bussina oli ihan asiallinen ja ilmastoitu iso bussi nahkapenkein vaikken pahemmin tykkää niistä hiostusominaisuuksien takia, mutta menettelihän se. Bussi lähti lopulta klo 16.15 suvarnabhumilta ja pattajan bussiterminaalille tultiin noin 17.40. Vähän perjantai-illan ruuhkaa havaittavissa. Nukahdinkin bussimatkan aikana noin kolmeksi vartiksi. Matka jatkui bussiterminaalilta vanhahkolla hiacella. Ei mitään erikoisempaa siinä. Matkalla kuski tosin joutui tekemään hätäjarrutuksen delffiiniympyrässä kun mersu meinasi jäädä alle. Etupenkillä ilman vöitä istunut (ilmeisestikin) kuskin poika tosin löi päänsä melko pahankuuloisesti kojelautaan. Ei siitä mitään verta tullut tai vastaavaa, mutta varmaan huomenna on mukava mustelma otsassa. Harmi sinääsä että täällä on edelleen käytössä melko paljon näitä vyöttömiä autoja.

Mutta, perille päästiin. Hotellilla olin siinä 18.15 eli reilu kolme tuntia koneen laskeuduttua. Niin ja kyyti kustansi kokonaisuudessaan 200 batia eli voisi sanoa edukkaaksikin. Melko vähän on pattaja muuttunut vuoden aikana, ehkä se näkyvin muutos on juurikin viikko sitten avattu central festival -ostoskeskus tuossa rantakadulla, tästä hotellilta linnuntietä reilu 200 metrin päähän. Lisäksi tuosta hotellikadulta tätä hotellia vastapäätä on purettu nyt vuoden aikana sellainen peltihökkeli jossa oli 5-6kpl pikkufirmaa. Muuten ei jää ikävä sitä paitsi siinä oli ihan hyväksi havaittu (vaatteiden)pesufirma. Täytyy etsiä siis uusi huomenissa. Samoin tämän soi10:n alkupäähän (kakkoskadulta päin) on alettu rakentamaan, hyvin näyttää paalutus onnistuvan lähes pimeässä. Tiedä sitten mitä siihen tulee.

Tämän kertainen huoneeni onkin pihanpuolelta, eli hieman rauhallisempi kaiketi vaikkakaan näkymät eivät silmiä hivele kun Siam Bayview -hotelli ja View Talay Condominium täyttävät koko näkymän. On siinä kyllä jälkimmäisellä talolla kokoa.

Illasta ei sen kummempaa, kävin pienellä kierroksella lähipaikoissa made in thailandilla ja soi 8:lla. Raymond’sillakin näemmä tehty pientä remppaa. Ihan tyylikkääksi ovat paikan laittaneet. Söin siinä pippuripihvin (270b). Olihan se hyvää, kuten aina on ollut. Tosin hinta on muistini mukaan noussut jonkin verran viimevuodesta mutta laatu maksaa ja ilmaiseksi ei kannata tehdä. Lainasin myös ko. ravintolan wifiä saadakseni parin viimepäivän merkinnät lähetetyksi nimittäin hotellilla ei näyttäisi olevan enää langatonta nettiä. Tosin se jo viimevuonna toimi vähän miten sattuu, ehkäpä siitä on luovuttu nyt kokonaan. Mutta ei se maailma tähän kaadu, tuohon kasille on matkaa alta puoli kilometriä.