Avainsana: singapore

Viimeinen kokonainen päivä edessä Singaporessa. Nopeastihan tämä aika nyt menikin ehkä vähän liiankin nopeasti. Jossain vaiheessa ennen reissua epäilin että tulee aika pitkäksi mutta ehei, kolmeksi päiväksi riittäisi vieläkin nähtävää ja tehtävää.

Aamulla oli tyyny vähän liiankin hyvin asemoituna kun kännykän herätys klo 8 oli mennyt ihan ohi. Joten se siitä aikaisesta lähdöstä. Ylös kymmenen jälkeen, aamiaista ja liikenteeseen. Mennessä metrolle kiersin vähän eri reittiä nyt ja tavallaan tuossa matkalla avautui toisenlainen kuva ”puhtaasta” Singaporesta. Tai siis kyllähän noilla turistialueilla (metroasemat, boat ja clarke quayt, orchard road jne..) on suhteellisen puhdasta ja siistijöitäkin näkee. Sen sijaan tuon aljunied roadin sivukatuja kun käppäilin niin siinä oli useammalle kadulle roskia leviteltynä pitkin poikin, en tiedä onko kenties tämän uudenvuoden juhlinta aiheuttanut katkosta jätteiden keräykseen tai jotain.. Kuitenkaan jäteastioita en nähnyt. Täydensin Aljuniedin asemalla myös käteisvarantoani 100 singaporen dollarilla.

Suuntana oli Sentosan saari, Singaporen eteläpuolella (googlesta löytyy lisää perustietoa paikasta). Metrolla siis Harbourfront asemalle (vaihto Outram Parkissa, lipun hinta muistaakseni 1.60SGD). Siitä on muutamia vaihtoehtoja itse saarelle menoon; juna, bussi, pikavene ja köysirata. Noista kaksi ensimmäistä taitaa olla ilmaisia, sisäänpääsymaksu saarelle on sen sijaan 2SGD kaikilta tulotavasta riippumatta. Elämyksiähän tässä ollaan osaltaan hakemassa joten köysiradalle (menopaluulippu 12.90SGD ja yhdensuuntainen dollaria vähemmän). Sai hetken hakea tuota köysiradan harbourfrontin asemaa, vaikkakin opasteet olivat suhteellisen selvät ja niihin olisi vain pitänyt luottaa. Asema löytyi lopulta ja siitä hissillä toimistotalon 15.kerrokseen jossa itse asema oli. Viimeksi olen tainnut olla köysiradalla vuonna 1999 kolmardenin eläinpuistossa. Ja kyllähän siinä hetken aikaa olikin jännät paikat kun kori lähti liikkeelle kerrostalon uumenista. Mutta hienot maisemat kyllä oli, sieltä näki ehkä parhaiten saaren kaupunginpuoleiseen osaan tulevat laajennukset (nimi taisi olla Sentosa Resorts) minkä pitäisi olla valmista 2010. Aivan älyttömiä rakennelmia siinä, huh. Olisi kyllä todella mielenkiintoista nähdä alue valmiina joskus. Samoin osa saarella olleista opasteista oli minusta hieman epätarkkoja, ehkäpä kaikki tulee kuntoon sitten aikanaan.

Köysiradan päätösasema on imbiah lookup nimisellä alueella aikalailla saaren keskellä. Saarella oli myös menossa jokin kukkafestivaali joten muutamassa paikassa imbiahilla ja siitä alaspäin palawanin rannalla oli tosi hienoja kukka-asetelmia kyllä. Otin parit kuvat, mutta eipä ne nyt mitenkään järin hienoilta näyttäneet enää kameran ruudulla.

Palawanin ranta-alue on aika iso, hiekkaa ihan riittävästi. Jotkut pelaili rantalentistä, toiset grillailivat itseään huonohkolla tuloksella ja kolmannet uivat. Lämpötila oli yhdessä vaiheessa päivää +33 vaikkakin oli pilvistä. Rannan keskellä oli pienehkö ”saari”, aasian mantereen eteläisin piste jonne pääsee kuivin jaloin. Olihan se jotenkin vähän tekemällä tehdyn oloinen, riippusilta kun siihen oli rakennettu. Pari kolmikerroksista näköalatornia siinä oli. Tosin näkymiä merelle päin siitä ei juurikaan ollut, kun näkyi lähes pelkästään laivoja. En paljoakaan niistä tiedä mutta veikkaisin niiden olleen öljytankkereita pääosin.

Myöhäisenä lounaana söin palawanin intialaisessa rantaravintolassa (Samundar). Lounastarjouksessa oli kanakeittoa alkuun ja ”indian rice” pääruoaksi yht. 16SGD++. Settiin kuului lisäksi joku intialainen leipä alussa dipattavan chilikastikkeen kera, jälkkäripuolella palanen jäätelöä ja kahvi/tee. Tuossa oli mielestäni kyllä hinta-laatusuhde kohdallaan jos missä.

Jatkoin matkaani siitä palawanin alueelta beach tramilla (paras suomennos lienee rantaratikka mutta pyörillä) siloso rannalle. Kulkupelinä oli uudehko volvon nivelbussin tapainen mistä katto oli leikattu peräosasta pois. Kätevää. Siinä lähellä olisi ollut Fort Siloso mikä on kaiketi sotamuseo toisen maailmansodan ajalta. Kello alkoi olemaan jo melko paljon joten päätin jättää Fortin alueen käymättä vaikkakin kieltämättä se olisi ollut hieno paikka. Valitsin Underwater Worldin (lippu 22.90SGD), akvaariosysteemi minkä vetonaulana oli selkeästi läpinäkyvä tunneli jossa liukuhihna. Olihan se ihan siisti kokemus, rauskuja ja jotain pienempiä haikaloja tunnistin. Akvaariolippuun kuului myös palawanin rannan lähettyvillä sijainnut Dolphin Lagoon, keinotekoinen laguuni missä delffiinishow. En nyt varmaan lähes 15 vuoteen ole särkänniemessä käynyt mutta veikkaisin että aika samanlainen kummassakin. Rannalla oli kuitenkin ihan kiitettävästi väkeä seuraamassa esitystä. Ja eikä showssakaan mitään vikaa ollut, ihan viihdyttävää katsoa.

Akvaarion ja delffiinishown jälkeen palailin imbiahille. Tarkoitus oli käydä katsomassa Images of Singapore museo missä olisi ollut vahakabinetti ja kaikkea. Kello oli kuitenkin yli seitsemän illalla joten se oli kiinni. Höh.

Paluumatka köysiradalla, hieno katsella kaupunkia pimenevässä illassa. Matka jatkui metrolla harbour frontista clarke quayn asemalle. Meinasin käydä ottamassa parit oluet siinä viimeisen illan kunniaksi mutta alkoi siinä määrin ramaisemaan joten se jäi sitten. Central keskuksen Burger Kingissä päätin laittaa ”elämä risaiseksi”, iltapalaksi Whopper mukaan ja taksilla hotellille. Kyyti maksoi 9,70 joten kyllähän se keskiviikkoinen kuski taisi viilata linssiini ihan urakalla. No meni jo… Ja huomenna sitten pattajalle.

Aamulla heräilin siinä kymmenen aikoihin. Varmaan ensimmäisiä positiivisia kommenttejani hotellista on se ettei kaiketi ole kovinkaan paljon asukkaita eikä kovinkaan moni kulje käytävällä joten saa nukkua rauhassa yöllä (huoneen ovi on melko kevyttä tekoa joten hissin- ja muut äänet kuuluu melko selkeästi sisälle). Aamiaiseksi vakiosetit, kahvia, leipää ja kuppikeittoa.

Suihkun kautta keskustan suuntaan. Matkalla metroasemalle postitin kortit tuosta Geylangin postitoimistosta, 6 kpl postimerkkejä 3SGD. Ajelin metrolla chinatownin viereiselle asemalle, Outram Parkiin. Kävelin siitä chinatownin läpi pääkatua myöden kohti Clark Quayn aluetta. Muutamassa ostoskeskuksessa kävin ja yhdestä ostin jotain pientä tuliaistarviketta (oli muuten jonkin verran edullisempaa kun ei olut ihan turistialuetta se). Muutamat ”rumpuryhmät” lava-autojen lavalla tuli myös nähtyä. Liittyy tähän kiinalaiseen uuteenvuoteen ja sen juhlintaan. Perjantaina olisi illalla Chingay 2009 paraati, isoja katsomoita on pystytettynä sillalle boat quayn ja merlionin patsaan välissä. Eli voisi sanoa että kunnon bileet, kun kestää useamman päivän.

Tietä kun eteenpäin jatkoin tuli eteen se Central ostoskeskus, jonka bongasin edellisenä iltana taksin ikkunasta. Siinä oli ensimmäinen (!) nettikahvila jonka löysin. 3SGD maksoi tunti, ihan ok hinta sinäänsä. Hyvä että pääsi vähän päivittämään tietoja pankkitilin saldosta sun muusta.

Centralilla söin ”lounaaksi” toastin ja kahvin O’briens kahvilassa, jotakuinkin 15 SGD maksoi. Siinä paikassa oli myös wifi käytettävissä joten sain lähetetyksi parin viime päivän merkinnät kommunikaattorin muistista. Viime vuoden reissulla sain vähäisestä kännykkädatan käytöstä lähes viidenkympin laskun, joten jos pystyisi vielä vähän siitä karsimaan… Kiertelin kaartelin aikani siinä Centralilla, moni putiikki siellä oli kiinni vieläkin ja nekin jotka auki olivat enimmäkseen vaatekauppoja. Oma garderooppini ei nyt ole pahemmin päivitystä vailla.

Centralilta jatkoin matkaani metrolla (asema Clarke Quay) orchard roadin asemalle. Oli muuten varmaan sata porrasta katutasosta metroasemalle siinä CQ:lla , huh jos ne pitäisi ylös tulla. Katselin karttaa ja päätin ottaa suunnan kohti Plaza Singapuraa. Matkalla näkyi ostoskeskus toisensa perään, muunmuassa Ngee Ann City mikä on se kaikkein suurin ostoskeskus Singaporessa kaiketi. Muutamassa niistä kävin sisällä, mukaan ei tarttunut muutakuin partakone (10SGD) joka unohtui pakata mukaan. Ensimmäistä kertaa olikohan Midpoint Orchard keskuksessa törmäsin ”tuputusmyyntiin” mitä näkee melko paljon eräissä Thaimaalaisissa ostoskeskuksissa. Tuumailin myös että olen nauttinut suuresti Singaporesta kun ei kukaan ole tuputtamassa mitää ostettavaa saati sitten ”pussy ping pong” tai vastaavia ohjelmanumeroita joita ainakin Bangkokissa näytti olevan lähes joka kadunkulmassa joku myymässä. Tokihan tuossa hotellikadulla on ”lihakauppa” avoinna iltapäivästä alkaen, mutta kun ajattaa taksin riittävän lähelle ei (ongelmaan) tarvitse pahemmin ottaa kantaa. Orchardilta löytyi myös Singaporen turistineuvontakeskus, ei tosin ollut suuremmalti sinne asiaa mutta kävinpähän pyörähtämässä.

Plaza Singapuralle kun pääsin (taas yksi ostoskeskus) alkoi satamaan. Ihanan raikasta tuli ilmasta hetkeksi. Tosin on täällä muutenkin paljon raikkaampi ilma kuin Bangkokissa, näennäisesti voisin sanoa autoja olevan saman verran molemmissa kaupungeissa. Ehkä täällä liikenne on suunniteltu sen verran paremmin ettei jonoissa tarvitse ihan niin paljoa seisoa. Taksitolppiakin täällä näyttää olevan melko monessa paikassa, jokaisessa havaitsemassani tolpassa on lisäksi tarkka sijaintikoodi minkä avulla voi tilata tolpalle auton jos siinä ei yhtään ole.

Täällähän tuo taksin hinnasto on aika moniportainen, taidan tehdä siitä oman juttunsa sitten kunhan kotiutumisen aika on. Olisi ihan mielenkiintoista kuulla muiden mielipiteitä siitä että voisiko samantapainen hinnoittelu toimia Suomessakin.

Kunhan sade loppui noin vartin päästä jatkoin matkaani Plaza Singapuralta (metro Dhoby ghaut) Bugisin alueelle. Söin siinä lähettyvillä olleen IOI plazan (sijainti albert streetilla, ehkä?) kivijalassa illallista ”crispy noodles”. Yllättävän hyvää oli, en nyt ihan varma ole mitä kalaa siinä oli, vaaleata se oli kuitenkin ja mustia laikkuja. Mustekalaa? Paluumatkalla tutustuin Bugis Street ostosalueeseen. Sielläkin näin näitä kiinalaisen uudenvuoden juhlijoita, sain videollekin jotain otettua.

Bugisilta tulin metrolla Boat Quayn alueelle (metro Raffles City). Mukava paikka kun voi seurata illan hämärtymistä rauhassa, laivat lipuu joella eestaas ja tuulenvire käy hitaasti – ei tule liian kuuma ainakaan. Ehkäpä tuollainen jokiristeily (tai Singapore Flyer) olisi ollut vieläkin parempi kokemus illalla pimeän aikaan kun olisi todenteolla nähnyt kaupungin valot. Pari Hoegaardenia happy hour tarjouksesta a’ 9 SGD.

Sitten taksilla hotellille, tämän kertainen kuski taisi kusettaa tyhmää turistia 18SGD:n hinnallaan, kello ei kuitenkaan ollut vielä edes kymmentä ja yöhinnat tulee kaiketi käyttöön puoliltaöin. Tosin nyt ei ole public holiday enää, jolloin taksikyyti on normaalia edullisempaa jos ymmärsin hinnaston oikein. Auto oli ihan normaalin taksin näköinen mutta nyt kun katsoin käsinkirjoitettua kuittia niin siinä lukee vain limousine service ilman mitään tarkempaa firman nimeä.. Mene ja tiedä sitten. Jos huomenna ajaisi saman matkan toisella taksilla niin sitten tiedän.

Huomenna olisi myös tarkoitus lähteä tutustumaan Sentosan saareen. Se eläintarhan reissu taitaa jäädä tällä kertaa käymättä, mutta sen verran hyvän vaikutuksen tämä valtio on minuun tehnyt joten eiköhän sitä toistekin tule tänne tultua. Periaatteessa Singapore käy ihan hyvin Bangkokin tilalla loman kaupunkikohteena kun ei lentoaikakaan ole sieltä kuin pari tuntia ja lentotarjontaakin on riittävästi. Ja voisin väittää että täällä on shoppailumahdollisuudet lähes yhtä hyvät mitä BKKssa. Kuitenkin voisin veikata että turistien linssiin viilaamista ja muuta tapahtuu vähemmän.

Lueskelin eilen illalla ennen nukkumaanmenoa jotain lehteä minkä nappasin hotellin alakerrasta mukaani. Sen mukaan eilen 26.päivä oli kiinalaisen uuden vuoden ensimmäinen päivä ja tänään toinen. Molemmat ovat myös yleisiä vapaapäiviä kouluista, töistä jne.

Aamulla heräilin siinä yhdeksän jälkeen, aamiaiseksi paahtoleipää (ilman paahtoa), teetä ja nuudelikeittoa. Ihan jees olosuhteet huomioon ottaen. Metrolla kaupunkiin, voisin tarkentaa etäisyydeksi hotellilta asemalle noin 0,8km. 1.20SGD maksoi lippu jälleen vaikka jäinkin yhtä asemaa aiemmin pois mitä eilen. Ei ollut mitään tarkkoja suunnitelmia mihin mennä joten lähdin City Hallin asemalta kohti Raffles hotellia. Tosi hieno paikka kaiken kaikkiaan se, useampia rakennuksiahan siinä on. Ymmärsin melko nopeasti miksi siinä hotellissa maksaa yö listahinnaltaan 600SGD. Varsinaisen hotellirakennuksen taakse oli rakennettu eräänlainen premium-ostoskeskus missä oli useita pikkuputiikkeja. Monet niistä tosin oli kiinni tämän yleisen vapaapäivän takia. Hotellin oma matkamuistomyymälä oli tosin auki, ostin postikortteja ja pari jääkaappimagneettia. Melkoisen hinnakkaita olivat muut tuotteet. Sellainen hotellin posliini(?) pienoismalli olisi maksanut 50SGD, pirun hieno sinäänsä. Pitää vielä miettiä josko sellaisen ostaisi myöhemmin..

Toki kun Rafflesiin asti on päästy, pitää nauttia yksi Singapore Sling -drinkki. Minikertauksena historiasta sen verran että tuon drinkin kehitti ko. hotellin baarimikko 1910-luvulla ja jostain olen lukenut arvioidun määrän paljonko sitä on tarjoiltu Rafflesissa pelkästään. En muista sitä enää, mutta iso oli luku kuitenkin. Olihan se ihan hyvää, ei voi kieltää. Lueskelin myös etukäteen että tuota drinkkiä myydään nykyään hotellilla niin paljon että se on tehty tiivisteeksi jo aiemmin ja siitä tehdään asiakkaille drinkit. Niin ja taisi se olla meikäläisen kallein yksittäinen drinkki mitä olen juonut, listahinta 23 SGD++ ! Siinä oli hotellin alueella useampia paikkoja mistä voi drinkin tilata. Päädyin itse lopulta siihen Courtyardille eli sisäpihan terassille.

Jatkoin matkaani Rafflesilta suntec mall city ostoskeskukseen, ei mitään ihmeellisempää siellä vaikkakin pitäisi olla yksi suurimmista Singaporessa. Monet putiikit kiinni myös siellä. Siitä ylikulkusiltaa pitkin jatkoin vieressä olleeseen Marina ostoskeskukseen. Söin lounasta yläkerran ruokatorilla. En nyt ihan varma ole mitä se oli, suomalainen vastine varmaan aika lähellä karjalanpaistia tulisemmalla kastikkeella. Ihan hyvää ja täyttävää oli. Hinta 8SGD veden kanssa (itseasiassa serveteistä veloitettiin 0.3SGD lisää).

Jatkoin matkaani rantaa kohti. Näin etäällä Singapore Flyerin, maailman isoin maailmanpyörä siis. 28 vaunua ja yhteen vaunuun menee max. 28 hlöä. Sinne siis. Matkalla ihmettelin että mikäs katsomo tässä on merelle päin… Lippu flyeriin maksoi 29.5 SGD eli ei mikään halpa juttu. Tosin sinne oli mentäessä lähes samanlainen turvatarkastus mitä lentokentälle (reppu läpivalaistiin jne.). Lainaksi sai myös luurit ja vastaanottimen joista pystyi kuuntelemaan selostusta.

Ja olihan ne melkoiset maisemat, wow. Näki miten pieni suuri kaupunki tämä on. Todella tiukasti rakennettu paikoin, mutta taas toisaalta lisää rakennetaan kokoajan esim. Marina Bayn alueelle vastarannalle flyerista. Ja ne laivat meren rannan läheisyydessä, niitä oli varmastikin yli sata. Huomasin jo eilen lentokoneesta että nyt on muuten hieman enemmän botskia mitä esimerkiksi Helsingissä. Ja niiden tyhjien katsomoiden tarkoituskin selvisi. Siitä katsomon edestähän menee Singaporen Formula1-katurata! Nolottaisi kyllä nyt jos olisin ääneen asiaa aikaisemmin ihmetellyt. Kyllähän viime vuonna niitä kisoja tuli telkkarista katsottua (ensimmäinen F1-iltakisa) ja näytettiin muunmuassa Flyeria useammankin kerran. Kierros maailmanpyörässä kesti muuten aika tarkalleen 25 minuuttia.

Siitä kun ulos pääsin, jalkauduin katsomaan rataa vielä tarkemmin. Varikkopilttuut ja lähtösuora, jotenkin tuntui hienolta olla ”pelipaikoilla” vaikkei mitään kisaa ollutkaan nyt. Varikkopilttuun yhteydessä ollut lämpömittari näytti +33, ihan riittävästi siis. Käppäilin siitä rantaa myöden ”durianeiden” (Singaporen konsertti- ja teatterikeskus) lähelle ja sillan yli toiselle puolen, merlion (merileijona?) patsaalle. Sen näki jo flyeristä ja kun tulin itse tuntia paria myöhemmin paikalle niin paikka oli edelleen mustanaan turisteja. Vaikkakin olihan se hieno patsas. Löysin siitä läheltä sillan alta(!) Starbucksin kahvilan josta ostin ”iced coffee” eli jääkahvia. Aika jees, viilentää mukavasti.

Siitä sitten hyppäsin hetken mielijohteesta turistijokilaivaan joka ajaa jokea ylös Clarke Quaylle asti. 13SGD maksoi lippu jolla olisi päässyt samalla rahalla takaisin merlionille. Päätin kuitenkin jäädä kyydistä pois Clarke Quayn (CQ) vastarannalla jossa oli ”päätepiste” ja vene lähti takaisin alaspäin. Siinä oli central ostoskeskus, melkoisen iso se on kyllä. Sillan yli ja CQ:n aluetta tutkailemaan. Hauskasti rantaravintoloiden ulkotilat muistuttivat kuin jotain huvipuistolaitetta. Siellä sisäkujalla oli ”sairaalaravintola”. Aika hauska idea kyllä, terasilla oli muunmuassa pyörätuoleja istuimien tilalla, sairaalasänkyjä sohvina ja katossa leikkaussalilamppuja. Hetimmiten CQ:n vieressä oli Xtreme Swing paikka, missä toinen laite on kuin jättimäinen keinu ja toinen on kuin benji-hyppy väärinpäin, eli maasta taivaalle. Otin videoakin siitä, saas nähdä onnistuuko. En kyllä itse uskaltaisi, sen verran heikot hermot on…

Illalliseksi söin hawaian pitsan italialaisessa ravintolassa CQ:n alueella. Se ja tuoppi tigeria, 36SGD. Ei erityisen halpaa mutta ei nyt ylikallistakaan. Tilavuusmitoissa on jotain häikkää täällä, pint oli 0,5l tuoppi täyteen (eli aika lähelle oikein) Flyerin ravintolassa (12SGD) mutta esim. CQ:lla pint olikin 0,4l (15SGD). No eipä tuolla nyt niin suurta merkitystä ole. Ensimmäinen oma kosketukseni Singlishiin (paikallinen kieli, englantia siis pienin muutoksin) oli muuten tuossa italialaisessa paikassa kun kysyin ”Can i pay with credit card?” ja vastaus ”Can!”.

Illallisen jälkeen sain vähän haeskella 7-eleveniä, ostin lopuiksi aamuiksi kuppikeittoainekset valmiiksi ja pullovettä. Sitten taksilla hotellille takaisin, 6.80SGD maksoi. Jonkin verran olen nyt käytellyt täällä ravintoloissa ja isommissa kaupoissa luottokorttia jotta tuo kentältä nostamani 200 SGD riittäisi. Saas nähdä.

Tosi harvassa on täällä nettikahvilat/wifi-pisteet jos vertaa vaikka Bangkokiin missä varmaan joka toisella soilla on nettikahvila. Ensimmäisen nettikahvilan näin nyt illalla siinä central ostoskeskuksessa. Illalla kirjoittelin hotellilla postikortit valmiiksi jotka voisi huomenna sitten postittaa. Nukkumaan puolen yön jälkeen. Hotellin telkkarista tuli Niemisen ja Nalbandianin matsi, jonka Jarkko hävisi. Australian avoimet oli turnauksen nimi, en tiedä oliko kuinka vanha matsi sitten.