Tuntuu että tässä kaupungissa ei ole muuttunut juuri mikään vuoden aikana. Liikenne on yhtä tukkoisaa ellei pahempaa. Vähän tihkuttaa vettä.
Kyyti sen sijaan changilta tänne oli mielenkiintoinen ja pitkä,
1130 lähdettiin lauttarannasta ja 1710 oltiin kaupungin laitamilla. Odoteltiin 20min jollain essolla kun porukka jaettiin eri autoihin, osa meni takseihin ja osa toisiin minibusseihin. Esim se auto jolla changilta tultiin lähti tyhjänä. Ihme venkslaamista.
”Paras” on vielä edessäpäin, nimittäin sen jälkeen kun 1,5 tuntia oltiin seikkailtu kaupungin ruuhkissa sen minibussin kanssa, tyyppi vain totesi että ”time is up” tai jotain siihen suuntaan. Käsitin asian kuitenkin niin että nyt pitää lähteä kyydistä vaikkei oltu minun tai muidenkaan hotelilla. Asoken BTS-aseman alle kyyti loppui siis. Yritin siinä sitten aikani taksia saada, mittarit oli tietty rikki ja pyynnit kyydistä baiyokeen 300-400b. Otin lopulta ilmajunan, nanalta seuraavalla asemalla jäin pois, ei tosin vieläkään juuri mitään tietoa missä olen ja mihin päin pitäis mennä (commun gps ei sekään saanut signaalia). Alkoi pikkuhiljaa iskemään väsymys, nälkä ja pieni vitutuskin alkoi hiipiä esiin. Joten sain sovittua 200b :lla tuktukin kanssa kyydin. Tiesin että se äijä teki päivän kusetuksensa tuolla hinnalla mutta olin sillain että ihan sama. Pääsin perille ja tuli tuo tuktuk-kyytikin kokeiltua.
Hotelli on siis nimeltään Baiyoke Sky, korkea pytinki olisko lähemmäs 250metriä. Huone on kerroksessa 64, vastaanotto kerros 18. Tosi hieno, tämä hotellihuone on varmaankin yhtä iso mitä mun oma kämppä. Huomaa että on bisnes-hotelli, heti oli ala-aulassa henkilökuntaa vastassa – samoin kantajaa laukulle jne. Hissiaulassa henkilökuntaa ohjaamassa oikeisiin kerroksiin ja hisseihin. Mutta paras anti hotellissa on tietty ne näkymät!
Hotellin WLAN kustantaa 600b/24h eli en ollut ostamassa. Blogi päivittyy hitaammin kun ei viitsisi pahemmin tuon GPRSn yli lähetellä dataa.