Bangkok (1. Päivä)

Lähtö Helsingistä noin vartin myöhässä, laskeutuminen Bangkokiin 20 minuuttia aikataulusta jäljessä. Koneena OH-LGE, yksi kolmesta finskin koneesta johon ei bisnesluokan uudistuksen myötä (olisko muutama vuosi sitten?) laitettu omia näyttöjä kun tiedossa oli että koneet ei montaa vuotta ole laivastossa. Eli ei katsottu leffaa sitten, mitä nyt syrjäsilmällä jotain Richard Geren pätkää jota näytettiin ”yleisellä puolella”.

Sitten se tuoli, olihan se ihan mukava joo. Mutta nyt kun sitä on perusteellisemmin testannut niin jäi vähän kyseenalainen olotila, olisiko se paikka maksettuna hintansa värti (tokihan bisnekseen kuuluu paljon muutakin extraa kuin se penkki, mm. oma lähtöselvitys, loungeoikeus, paremmat ruoat koneessa, matkatavarat tulee nopeammin hihnalle jne.). Mutta kyllä se aina turistijakkaran voittaa – sain jopa nukuttua koneessa muutaman tunnin. Yhteenvetona finnairin vanhoista MD-11 koneista voisi sanoa että ei tule ikävä sen jälkeen kunhan uudet airbussit tulee.

Bangkokin kentällä oli kyllä mielenkiintoista kävellä sen jälkeen kun muistaa minkälaista tapahtumaa siellä oli reilu kuukausi sitten. Ihan siistiin kuntoon olivat paikan kuitenkin saaneet. Passintarkastuksessa oli riittävästi tiskejä auki joten montaa minuuttia ei tarvinnut jonottaa. Matkalaukku tuli hihnalle suht nopeasti, mitä nyt laukun ympärille laitettu vyö oli pudonnut pois. Täytyy siis ostaa uusi.

Tästä päästäänkin sopivasti seuraavaan aiheeseen eli se kentältä poistuminen. Odotan kyllä melkoisen paljon sitä kunhan saavat avatuksi skytrain yhteyden kaupunkiin. En tiedä onko bkk:n kentällä yhtään rehellistä taksia, tällä(kin) kertaa otin taksin kaikkien ohjeiden ja sääntöjen mukaisesti ”public taxi” tiskiltä, ei mitään limusiinijuttuja. Ei siinä mitään, kuski ja auto löytyy ja kaupunkiin päästään pikatietä. Mutta ei sitä mittaria tälläkään kertaa saanut päälle laitetuksi. Ehkäpä olisi pitänyt heti kentällä vaihtaa autoa, mutta en sitä tehnyt. Perillä kuski ilmoitti hinnaksi 600b ”six-handreed”, aikamme neuvoteltua maksoin hänelle neljäsataa, siinäkin taitaa olla ainakin satanen ylihintaa. Tavallaan harmittaa että alan ”ränäämään” moisesta jutusta, kolleega hänkin on tavallaan, mutta kai sen mittarin käyttö on niin vaikeata. Periaatteeni on tipata 50b vähintään mittaria käyttävää kuskia, mutta eipä niitä ole montaa kohdalle sattunut omien Thaimaan reissujeni aikana.

Hotelli on sijaitsee sukhumvitin soi 11lla, näin sanoi ainakin hotellivoucherissa ollut osoite. Jonkinverran sai taksikuskin kanssa hakea paikkaa, sillä hotellin opaskyltti oli jäänyt muiden kylttien taakse. Ihmekös ettei heti löytynyt… Minusta soi 11/1 toimisi osoitteena paljon paremmin. Muuten ihan siisti perushotrelli, huoneen ikkunasta näkymät naapurin rakennustyömaalle. Sijainti on mielestäni tosi hyvä kun skytrain asema on hetimmiten kulman takana.

Otin hetimmiten ekana iltana tuntumaa kaupunkiin ajamalla skytrainilla tahattomasti väärään suuntaan alkuperäiseen tarkoitukseen nähden. Noh ei suurta vahinkoa päässyt tapahtumaan, asematasolta kerros alaspäin ja toiset portaat ylös niin löytyi oikea suunta. 15b maksaa ykkösalueen lippu. Ensimmäisen päivän kunniaksi otin jalkahieronnan hotellin lähikadulla sijainneesta paikasta, 250b/tunti.

Illalla kävin katsastamassa uuden Sport’s academyn joka sijaitsee tuossa melko lähellä sukhumvitin varrella (ruamchitt plaza tmv.). Olihan se ihan hienoksi laitettu, jonkin verran pienempi tosin mitä edellinen paikka. Hoegaarden jäi vielä testaamatta mutta eiköhän tässä ehdi vielä. Tapasin Tuomon sportissa jolle annoin samalla suomesta tuomani juustopaketin, ihmeen kylmänä oli paketti säilynyt koneen ruumassa. Vaihdoin muutaman sanan myös sportin omistajan, Riston kanssa joka vaikutti ihan mukavalta tyypiltä.

Illalla myöhemmin tein pienen baarikierroksen tuomon kanssa jonka aikana tuli käytyä playersissa joka vaikutti ihan samanlaiselta kuin vuosi sitten. Pari beer baaria soi seiskalla ja kirsikkana pohjalla muutama a-go-go paikka soi cowboylla. Sitten sevenelevenin kautta hotellille nukkumaan.

Maanantai 2 – Bangkok

Tuntuu että tässä kaupungissa ei ole muuttunut juuri mikään vuoden aikana. Liikenne on yhtä tukkoisaa ellei pahempaa. Vähän tihkuttaa vettä.

Kyyti sen sijaan changilta tänne oli mielenkiintoinen ja pitkä,
1130 lähdettiin lauttarannasta ja 1710 oltiin kaupungin laitamilla. Odoteltiin 20min jollain essolla kun porukka jaettiin eri autoihin, osa meni takseihin ja osa toisiin minibusseihin. Esim se auto jolla changilta tultiin lähti tyhjänä. Ihme venkslaamista.

”Paras” on vielä edessäpäin, nimittäin sen jälkeen kun 1,5 tuntia oltiin seikkailtu kaupungin ruuhkissa sen minibussin kanssa, tyyppi vain totesi että ”time is up” tai jotain siihen suuntaan. Käsitin asian kuitenkin niin että nyt pitää lähteä kyydistä vaikkei oltu minun tai muidenkaan hotelilla. Asoken BTS-aseman alle kyyti loppui siis. Yritin siinä sitten aikani taksia saada, mittarit oli tietty rikki ja pyynnit kyydistä baiyokeen 300-400b. Otin lopulta ilmajunan, nanalta seuraavalla asemalla jäin pois, ei tosin vieläkään juuri mitään tietoa missä olen ja mihin päin pitäis mennä (commun gps ei sekään saanut signaalia). Alkoi pikkuhiljaa iskemään väsymys, nälkä ja pieni vitutuskin alkoi hiipiä esiin. Joten sain sovittua 200b :lla tuktukin kanssa kyydin. Tiesin että se äijä teki päivän kusetuksensa tuolla hinnalla mutta olin sillain että ihan sama. Pääsin perille ja tuli tuo tuktuk-kyytikin kokeiltua.

Hotelli on siis nimeltään Baiyoke Sky, korkea pytinki olisko lähemmäs 250metriä. Huone on kerroksessa 64, vastaanotto kerros 18. Tosi hieno, tämä hotellihuone on varmaankin yhtä iso mitä mun oma kämppä. Huomaa että on bisnes-hotelli, heti oli ala-aulassa henkilökuntaa vastassa – samoin kantajaa laukulle jne. Hissiaulassa henkilökuntaa ohjaamassa oikeisiin kerroksiin ja hisseihin. Mutta paras anti hotellissa on tietty ne näkymät!

Hotellin WLAN kustantaa 600b/24h eli en ollut ostamassa. Blogi päivittyy hitaammin kun ei viitsisi pahemmin tuon GPRSn yli lähetellä dataa.

Perillä

Alkumatkasta loputtoman pitkältä tuntuneesta lentomatkasta selvitty hengissä. Pitää sanoa kyllä että etihad oli kehujensa arvoinen lentoyhtiö, uudet koneet, omat näytöt jokaisella matkustajalla (kuulemma 500 tuntia elokuvia/sarjoja pelkästään, löytyi jopa simpsoneita), ruoka oli hyvää ja sai valita kolmesta eri vaihtoehdosta (laittelen kotia päästyäni menut näkyville) ja uusien koneiden myötä vessat oli tilavia (olis mahtunut vaikka toinen samalla kertaa).

Muuta analyysiä matkasta:

JYV-HEL finncomm ATR72 OH-ATE, oli ihan aikataulussaan 14.3o-15.20. Kone oli täynnä mutta ihan hyvin mahtui sekaan.

HEL-FRA finnair OH-LXC Airbus A320, lähtö oli vartin myöhässä johtuen ruuhkasta jäänpoistoon. Saapuminen frankkiin oli myös noin vartin myöhässä. Viereisillä penkeillä istui intialainen pariskunta, juteltiin niitä näitä – oli kiinnostunut paljon Suomesta ja sen teollisuudesta. Suunnitteli kesälomamatkaa Suomeen ja lappiin. Oma paikka oli 12D, käytävä.

FRA-AUH etihad A6-EYM Airbus A330, aikataulussa. Siisti ja uusi kone kaikin puolin. Oma paikka oli 18F, A330n istumajärjestys 2+4+2 johtuen keskellä. Vieressä istui lähes mykkä jenkki.

AUH-BKK etihad A6-*** Boeing 777-200ER, lähtö 5min myöhässä, perillä 20min etuajassa. Vihdoinkin pääsin paljon kehutun triplaseiskan kyytiin. Olihan se lähtö ihan vakuuttava, ei siitä pääse mihinkään. Oma paikka oli 36H, siiven päällä ja oikeassa reunassa käytäväpaikka. Istumajärjestys triplassa 3+3+3. Vieressä istui saksalaispariskunta, aika paljon juteltiin Thaimaasta yleisesti.

Abu Dhabin kenttä oli aika ilmestys, ufomainen se sisäosa josta olin toki aiemminkin nähnyt kuvia. Lisäksi tavallaan pettymys oli se ettei terminaalista päässyt ilman viisumia pihalle, olis ihan mukava ollut käydä ulkona vähän raitista ilmaa haukkaamassa. Lisäksi sitä Diners Clubin loungea ei löytynyt mistään, infotytön kanssa sitä etsittiin tovi jos toinenkin. Laitoin thaiklupin foorumille kysymyksen aiheesta ja ehkäpä se löytyy ennen paluumatkaa.

Henkilökohtainen viihdejärjestelmä on kyllä ehdottomasti paras uudistus lentokoneissa tällä vuosituhannella, sinäänsä ei haittaa se pidentynyt matka-aika jos vertaa esim finskin suoraan lentoon HKI-BKK vanhahkolla MD-11 :lla. Onhan se toisin jo nyt tiedossa että viimeistään 2010 on tuollakin välillä finnairilla A330/A340 -kone omine näyttöineen.

Bangkokissa alkoi jo vähän väsy iskemään, eikä jaksanut enää alkaa säätämään kuljetuksen kanssa pattayalle, joten päädyin AOT:n taksipalveluun. Hinta oli ehkäpä joidenkin mielestä kova, 2000b (noin 44eur) mutta pääsipä perille turvallisesti ja ilman suurempaa pähkäilyä / väittöä kyydin hinnasta sun muusta. Ja nopeasti. Kuski oli varmaan viime viikolla kortin saanut (noin ulkoisen olemuksen perusteella, tosi nuori siis) ja vauhtiakin tuppasi olemaan sen 120km/h vähintään poislukien tietulliasemat :) Yhtä juttua en ymmärtänyt, AOT:n tiskillä piti valita auto millä matkustaa ja hinta tuli sen mukaan, miten katumaasturi-Isuzu oli halvempi kuin esim. henkilöauto-toyota (hintaero muistaakseni 800b), kuluttaahan jo tuollainen SUV enempikin, bensa-automaatti oli vielä. Matkaa kentältä pattayalle kertyi noin 130km, en tiedä ajoiko kuski jotain omia reittejään mutta oletin sen matkan olleen hieman lyhyempi. Mitäs näistä kun hinta oli kiinteä. Ja kyydillä (ei ollut siis taksikupua autossa, vaikkakin Airport Of Thailand taxi&limo service lukee kuitissa) pääsi hotellin ovelle asti.

Mitä hotelliin tulee, se vastasi hyvin oletuksia. Siisti ja uudehko – ja sijainti on keskellä kaikkea. Mutta, se mökä on aivan käsittämätöntä ilta-aikaan (mikä siis kuuluu sisälle asti, voittaa jopa edellisen reissun hotellin, Welcome Plazan äänitason). Sain lopulta jatkettua varausaikaa maanantaille (alkuperäinen varaus oli vain lauantaille, eilen kun jatkoa kysyin sanottiin että hotelli on täynnä) – sen jälkeen pitää katsoa joku toinen hotelli niin saa vähän rauhoittua yöaikaan.  Pitää vielä miettiä lähtisikö ensviikon lopulla sinne Changille, se kyllä houkuttelisi.

Mutta jatkaisi matkailua eteenpäin tästä Ilen Baarilta jotta muutkin pääsee koneelle.