Aamulla kymmenen aikoihin ylos, aamupalalle ja tutustumaan uima-altaaseen. Tuntui ensiksi ettei osaa uida edes, lieko edellinen kerta vuosi sitten samassa altaassa? Todennakoisesti…
Hotellilta lahdettaessa varasin itselleni tiistaille monkija-ajelun jossain pattayan lahistolla. Hinta 2400B kahden-kolmen tunnin reissusta on melko paljon, mutta kerranhan tassa vain reissussa ollaan. Tosin noutavat hotellilta samaan hintaan mika sinaansa on ihan katevaa.
Muuten paivan valoisa aika meni aikalailla ite eestaan.
Tarkoituksena oli katsella Australian avoimien miesten finaalin ensimmaista eraa Smiler’sin baarilla – toisen syoton kohdalla tosin baarin isanta vaihtoi peliaanen Iskelmaradion toistoksi ajattelin etta taman kupin kahvia juon ja paikan vaihto edessa. Samassa sisaan tulee kaksi saksalaista, ihan siistinoloisia – asiakkaita jotka istuutuivat seuraavaan poytaan minusta nahden. Pienta kieliongelmaa paikan tarjoilijoiden kanssa mutta kysyivat saako ruokaa ja ääntä peliin. Kysymyksiin ei oikein vastausta tullut joten nama lahtivat menemaan hetken kuluttua. Mutta sitten tullaankin huvittavaan kohtaan. Naapuripoydan suhteellisen humalassa ollut keski-ikainen suomalaisasiakas toteaa etta ”hyva ettei nuo tanne tulleet, eivat kuitenkaan olisi mitaan ostaneet tai maksaneet”. Voisin sanoa jopa etta melkoista ulkomaalaistenpelkoa. Minusta naiden baarien paras puoli taalla on se etta porukkaa on tietyissa baareissa ympari maapalloa. On brittia, jenkkia, saksalaista, ruotsalaista, suomalaista, venalaista jne.. voi tutustua moniin ja monenlaisiin ihmisiin. Mikali haluaa juoda oluensa vain suomalaisten seurassa miksi lahtea tekemaan sita tanne lahes 8000 km paahan…
Jokuhan kysyy nyt etta mitas suomalaiseen baariin menet, niinpa. Mutta tykkaan jossain määrin tukea suomalaista ”yrittajää” eteenkin nyt kun täällä on vähiten turisteja moneen vuoteen. No ei siita sen enempää, paikka vaihtui ja Raymondsistahan löytyi taysi tupa pelia seuraavia. Tuli siina pelin lomassa syötyäkin, Pannupihvi keitetyilla perunoilla olikohan hinta 170b. Iso ja hyvä annos oli kyllä.
Pelin jalkeen lahdin kaymaan katsomassa Pattayan Hard Rock Cafeta, nain ilta-/yoaikaan. Ei siella kummallisempaa, ihan kohtalainen livebandi soitteli (en tiennytkaan etta myos taalla on livemusiikkia joka ilta). Ehka joku 20-30 asiakasta paikassa, eli melko tyhja. Oli muuten ensimmainen kuppila jossa naen Pattayalla olevan kaytossa 10% palvelulisat ja hinnat ilmoitetaan muutenkin ilman arvonlisaveroa. Toisaalta tama oli myos ensimmainen isompi ketjupaikka.
Aikani soittoa seurattuani ajattelin lahtevani nukkumaan kellon ollessa noin 23:30. HRC sijaitsee jotakuinkin soi 6/1 tai 7 lahettyvilla joten siita oli puolisen kilometria hotellille matkaa. Ajattelin taittaa matkan kavellen rannan puoleisella kavelytiella. Siina oli itsensatarjoajia (taas) muutamia, yleensa niiden kanssa ei ole mitaan ongelmaa, yleensa pelkka hymy riittaa ja joskus asiallinen ”no thanks” viimeistaan toimii. Mutta talla kertaa yksi kavikin suoraan kiinni vyotaisille ”halatakseen”. Hanen nojautuessaan minua kohti tunsin jalallani etta nyt ei ole kaikki ihan sita milta nayttaa (eli kyseessa oli ladyboy, naiseksi pukeutunut mies). Irrottaudun ”halauksesta” ja jatkan matkaa joitain kymmenia metreja kunnes huomaan etta puhelin puuttuu. Aika akkia tajuan etta se ”halaaja” sen vei, perkele. Olin hetkea aiemmin tarkistanut tulevat viestit kannykasta ja laittanut sen takaisin koteloonsa.
Harvemmin tulee kirjoitettuaa rumaa kielta mutta kylla nyt vituttaa ja rankasti. Siina meni kommunikaattorin muistissa nippu tarkeita sahkoposteja sun muita. Onneksi kotona Suomessa on kuukauden-pari vanhat varmuuskopiot etta edes jotain jai talteen. Ja tavallaan onni myos onnettomuudessa etta vain puhelin lahti, eika tullut esim. puukosta keuhkoon. Uusia puhelimia saa kaupasta ja onneksi on vakuutuskin olemassa.
Kun huomasin puhelimen puuttumisen kavelin takaisin HRC:lle asti tarkistaen ettei se olisi maahan pudonnut. Siina yksi toinen nainen (ei ollut myymassa mitaan) kysyi ”whaat happened” ja jokunen hetki juteltuamme han vahvisti etta ”he was very fast running” ”he was cathoey” (hienompi nimi kyseisille tyypeille). Kappailin siita sitten poliisille tekemaan asiasta rikosilmoituksen. Puolisen tuntia meni siina selostaessa asia poliisille, se haastatteli ja ohjasi minut sitten toisen poliisin luo joka kirjoitti samat tekstit(?) (#1 poliisi siis kirjoitti muistiinpanoja tilanteesta paperille) valkoiseen kirjaan josta sain kopion muistoksi.Teksti oli thaiksi josta en ymmarra holkasen polaysta, naytin paperia hotellin respassa ja kylla se teksti oli samasta asiasta ainakin kirjoitettu :)
Nyt sitten loppureissu eletaan N6555:n kanssa, onneksi tuli otettua toinen puhelin mukaan. Myoskaan tahan blogiin tuskin tulee kovinkaan paljoa juttua loppupaivina kun ei voi kirjoittaa etukateen muistiin tekstia.
Nukkumaan noin 02:00.