Lähtö Helsingistä noin vartin myöhässä, laskeutuminen Bangkokiin 20 minuuttia aikataulusta jäljessä. Koneena OH-LGE, yksi kolmesta finskin koneesta johon ei bisnesluokan uudistuksen myötä (olisko muutama vuosi sitten?) laitettu omia näyttöjä kun tiedossa oli että koneet ei montaa vuotta ole laivastossa. Eli ei katsottu leffaa sitten, mitä nyt syrjäsilmällä jotain Richard Geren pätkää jota näytettiin ”yleisellä puolella”.
Sitten se tuoli, olihan se ihan mukava joo. Mutta nyt kun sitä on perusteellisemmin testannut niin jäi vähän kyseenalainen olotila, olisiko se paikka maksettuna hintansa värti (tokihan bisnekseen kuuluu paljon muutakin extraa kuin se penkki, mm. oma lähtöselvitys, loungeoikeus, paremmat ruoat koneessa, matkatavarat tulee nopeammin hihnalle jne.). Mutta kyllä se aina turistijakkaran voittaa – sain jopa nukuttua koneessa muutaman tunnin. Yhteenvetona finnairin vanhoista MD-11 koneista voisi sanoa että ei tule ikävä sen jälkeen kunhan uudet airbussit tulee.
Bangkokin kentällä oli kyllä mielenkiintoista kävellä sen jälkeen kun muistaa minkälaista tapahtumaa siellä oli reilu kuukausi sitten. Ihan siistiin kuntoon olivat paikan kuitenkin saaneet. Passintarkastuksessa oli riittävästi tiskejä auki joten montaa minuuttia ei tarvinnut jonottaa. Matkalaukku tuli hihnalle suht nopeasti, mitä nyt laukun ympärille laitettu vyö oli pudonnut pois. Täytyy siis ostaa uusi.
Tästä päästäänkin sopivasti seuraavaan aiheeseen eli se kentältä poistuminen. Odotan kyllä melkoisen paljon sitä kunhan saavat avatuksi skytrain yhteyden kaupunkiin. En tiedä onko bkk:n kentällä yhtään rehellistä taksia, tällä(kin) kertaa otin taksin kaikkien ohjeiden ja sääntöjen mukaisesti ”public taxi” tiskiltä, ei mitään limusiinijuttuja. Ei siinä mitään, kuski ja auto löytyy ja kaupunkiin päästään pikatietä. Mutta ei sitä mittaria tälläkään kertaa saanut päälle laitetuksi. Ehkäpä olisi pitänyt heti kentällä vaihtaa autoa, mutta en sitä tehnyt. Perillä kuski ilmoitti hinnaksi 600b ”six-handreed”, aikamme neuvoteltua maksoin hänelle neljäsataa, siinäkin taitaa olla ainakin satanen ylihintaa. Tavallaan harmittaa että alan ”ränäämään” moisesta jutusta, kolleega hänkin on tavallaan, mutta kai sen mittarin käyttö on niin vaikeata. Periaatteeni on tipata 50b vähintään mittaria käyttävää kuskia, mutta eipä niitä ole montaa kohdalle sattunut omien Thaimaan reissujeni aikana.
Hotelli on sijaitsee sukhumvitin soi 11lla, näin sanoi ainakin hotellivoucherissa ollut osoite. Jonkinverran sai taksikuskin kanssa hakea paikkaa, sillä hotellin opaskyltti oli jäänyt muiden kylttien taakse. Ihmekös ettei heti löytynyt… Minusta soi 11/1 toimisi osoitteena paljon paremmin. Muuten ihan siisti perushotrelli, huoneen ikkunasta näkymät naapurin rakennustyömaalle. Sijainti on mielestäni tosi hyvä kun skytrain asema on hetimmiten kulman takana.
Otin hetimmiten ekana iltana tuntumaa kaupunkiin ajamalla skytrainilla tahattomasti väärään suuntaan alkuperäiseen tarkoitukseen nähden. Noh ei suurta vahinkoa päässyt tapahtumaan, asematasolta kerros alaspäin ja toiset portaat ylös niin löytyi oikea suunta. 15b maksaa ykkösalueen lippu. Ensimmäisen päivän kunniaksi otin jalkahieronnan hotellin lähikadulla sijainneesta paikasta, 250b/tunti.
Illalla kävin katsastamassa uuden Sport’s academyn joka sijaitsee tuossa melko lähellä sukhumvitin varrella (ruamchitt plaza tmv.). Olihan se ihan hienoksi laitettu, jonkin verran pienempi tosin mitä edellinen paikka. Hoegaarden jäi vielä testaamatta mutta eiköhän tässä ehdi vielä. Tapasin Tuomon sportissa jolle annoin samalla suomesta tuomani juustopaketin, ihmeen kylmänä oli paketti säilynyt koneen ruumassa. Vaihdoin muutaman sanan myös sportin omistajan, Riston kanssa joka vaikutti ihan mukavalta tyypiltä.
Illalla myöhemmin tein pienen baarikierroksen tuomon kanssa jonka aikana tuli käytyä playersissa joka vaikutti ihan samanlaiselta kuin vuosi sitten. Pari beer baaria soi seiskalla ja kirsikkana pohjalla muutama a-go-go paikka soi cowboylla. Sitten sevenelevenin kautta hotellille nukkumaan.